Viikon vainaja: pikku Anders Johan Sjöman

Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.

Kapteeni Fredrik Bergenklootin ja rakennusmestarska Moringin korkeiden hautapaasien väliin jää pieni huomaamaton kivi, joka on koko hautausmaan vanhin. Sen yksinkertainen kaiverrus kuuluu:

Anders Johan Sjöman, född den 29. April, död den 22. Juni 1790.

Kahden kuukauden ikäisenä kuollut lapsi, joka on saanut oman kivisen hautamuistomerkin? Vanhempien on täytynyt olla kaupungin eliittiä. Mutta lisätietoa etsiessäni törmään seinään. Helsingin kirkonkirjoissa ei Hiskin mukaan mainita Anders Johan Sjömanin kastetta tai hautausta.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Vanha%20kirkkopuisto/AndersJohanSjman.jpg

Helsingissä vaikutti tuohon aikaan useita Sjömaneita, joten ryhdyn seuraavaksi arvailemaan, kuka heistä olisi todennäköisin isä. Jonkin aikaa Hiskiä ja henkikirjoja selailtuani päädyn Armeijan laivaston kapteeniin Anders Johan Sjömaniin. Nimet täsmäävät, eli lapsi olisi kastettu isänsä kaimaksi. Korkea asema armeijassa selittäisi sen, että vanhemmilla oli varaa kiviseen hautapaateen, samoin sen, että maininnat Helsingin kirkonkirjoista puuttuvat (Viaporissa oli omat, sittemmin tuhoutuneet kirkonkirjat).

Sitten älyän avata Marja Pehkosen teoksen Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta joka lojuu työpöydälläni epämääräisen kirja- ja paperikasan alla. Ja sivulta 46 löytyy seuraavaa:

Vanhin säilynyt hauta on vuodelta 1790. Siinä lepää pieni Anders Johan Sjöman, joka syntyi 29.4.1790 ja kuoli 22.6.1790. Hänen äitinsä Anna Elisabet kuului helsinkiläiseen Forsiusten sukuun, isä oli everstiluutnantti Anders Johan Sjöman Tammisaaresta.

Eli perä edellä puuhun taas kerran.