University of Helsinki
Yksi 1700-luvun suosituimpia akateemisia julkaisuja olivat paikalliskuvaukset, eräänlaiset modernien paikallishistorioiden esi-isät, joissa kuvailtiin eri paikkakuntien ulkomuotoa, historiaa, maantiedettä ja elinkeinoja. Kruunu kannusti opiskelijoita ja yliopistomiehiä näiden julkaisujen kirjoittamiseen, sillä niiden avulla viranomaiset saivat ajantasaista, tieteellisesti analysoitua tietoa valtakunnan eri osien tilasta. Suomessa ja Turun akatemiassa paikalliskuvausten tienraivaaja oli professori Daniel Jusleniuksen Aboa vetus et nova (1700, ”Vanha ja uusi Turku”).
Helsingistä kirjoitettiin tuon vuosisadan aikana kaksi paikalliskuvausta. Niistä vanhempi on Henrik Forsiuksen 1750-luvulla julkaisema kaksiosainen teos. Sen ensimmäinen, latinankielinen osa on nimeltään De Helsingforsia, celebri Nylandiae empero (1755), toinen ruotsinkielinen osa nimeltään Historisk och oekonomisk beskrifning öfver stapelstaden Helsingfors uti Nyland (1757). Forsius, helsinkiläinen kauppiaanpoika joka luki itseään Turussa papiksi, kirjoitti teoksen opinnäytteenä maisterin arvoa varten.
1700-luvun paikalliskuvaukset ovat tyypillisesti sekoitus kotiseudun vuolassanaista ylistystä ja kriittisempää, tieteellisyyteen pyrkivää analyysiä. Forsius ei ole tässä poikkeus. Teos alkaa lavealla katsauksella Helsingin topografiaan:
Kaupunkimme sijaitsee Uudellamaalla, Porvoon läänin ja Helsingin pitäjän välisellä niemellä, jonka vain vähäinen ja kapea kannas yhdistää mantereeseen. (…) Kaupunki sijaitsee korkealla, ylväällä, ihanalla paikalla, ja me toivomme, että se taitava Mies, jolle kaupungin varustustöiden johto on uskottu, on läheisessä tulevaisuudessa tekevä siitä niin lujan linnoituksen kuin sen luonnostaan mainio asema edellyttää.
Kun Forsius kirjoitti näitä rivejä, Viaporin linnoitustyöt olivat käynnissä kahdeksatta kesää. Hän viittaa Augustin Ehrensvärdin suunnitelmaan linnoittaa Helsingin kaupunki ympärysmuurilla sekä Kasavuoren ja Siltavuoren linnoituksilla. Siltavuoresta hän toteaa:
[M]uita korkeammalle kohoaa Vartiovuoren pitkä, kiilanmuotoinen huippu. (…) Nykyään käytetään saman vuoren kiireestä ylväämpää nimeä Ulrikanlinna. Tätä paikkaa alettiin linnoittaa seitsemän vuotta sitten ylhäisen valtaneuvoksen ja Suomen kenraalikuvernöörin, herra kreivi Gustaf Fredrik von Rosenin toimesta, miehen, jonka nimeä Suomen tulee kiitollisena ja kunnioittaen muistaa aina, kun on kysymys kansalaisista, jotka ovat palvelleet hyvin kuningastaan ja isänmaataan. Tätä varustamistyötä ei vielä ole saatettu päätökseen, mutta työn jouduttamiseksi koettaa jokainen kykynsä mukaan auttaa sitä suurta miestä, jonka väsymättömiin ja taitaviin käsiin linnoituksen rakentaminen ja kaupungin varustaminen on uskottu.
Topografian jälkeen Forsius käy läpi Helsingin historian, ”hahmottelee suurin piirtein kaupungin muodon”, sekä luettelee seurakunnan kirkkoherrat, triviaalikoulun opettajat ja muut merkittävät helsinkiläiset. Viaporiin ja linnoitustöihin hän ei teoksensa ensimmäisessä osassa enää palaa.