University of Helsinki
Ruotsin ajan Helsingin kuuluisin asukas, kauppias Johan Sederholm, kirjoitti 1800-luvun alussa muistelmansa. Hän oli tuolloin juuri kahdeksankymmentä vuotta täyttänyt kaupunkinsa rikkain ja mahtavin liikemies. Sederholmin kynäilemästä lyhyestä muistelmatekstistä tuli klassinen “ryysyistä rikkauksiin” -kertomus, tarina miehestä joka nousi kyvyillään, ahkeruudellaan ja oveluudellaan vähävaraisesta pikkupojasta rikkaaksi mahtimieheksi.
Teksti julkaistiin ensimmäisen kerran Åbo Tidningissä 1807, kaksi vuotta Sederholmin kuoleman jälkeen. Sen jälkeen sitä on uudellenjulkaistu eri yhteyksissä sekä ruotsiksi että suomeksi. Tätä bloggausta varten kaivoin sen esiin Sederholm-suvun sukukirjasta Genealogiska anteckningar rörande slägten Sederholm (1880).
Mitä Sederholm sanoo Viaporista ja omasta roolistaan sen rakentamisessa? Ei mitään kovin yksityiskohtaista. Yksi hänen rikkautensa ja mahtavuutensa rakennuspuista oli se kauppa, jota hän kävi 1750-luvulla Viaporin linnoitustyömaan kanssa. Tätä hän luonnehtii parilla lauseella:
Viaporin linnoitukseen, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1742 [sic], tein useita huomattavia rakennusaine- ja materiaalitoimituksia, jotka rahoitin useimmiten omilla varoillani. Edesmenneen kenttämarsalkka Ehrensvärdin vuoden 1756 valtiopäivien linnoitusdeputaatiolle tekemän omakätisen selvityksen mukaan kruunu oli tuolloin minulle velkaa 72 775 hopeataaleria ja 11 äyriä, joita olin odottanut jo kolme vuotta. Tämä seikka olisi varmasti kaatanut kauppaliikkeeni, elleivät muut tulonlähteeni ja Tukholmasta saamani luotot olisi tukeneet minua.
Sederholm oli yksi Viaporin tärkeimpiä tavarantoimittajia sen ensimmäisellä rakennuskaudella, ja linnoituslaitos velkaantui hänelle. Tämän tiedän Sofian tutkimuksista. Sen sijaan on vaikea arvioida, kuinka lähellä taloudellista perikatoa hän todella kävi Viaporin-velkojen takia, ja kuinka paljon muistelmissa kuvattuja tapahtumia on dramatisoitu. Nämä velat hyödyttivät häntä myöhemmin omalla tavallaan:
Vuonna 1777 kuningas myönsi armollisesti minulle ja lapsilleni luvan, korvaukseksi huomattavista veloistani kruunulle sekä väsymättömästä työskentelystäni yhteisen hyvän eteen, omistaa häiritsemättä ja täysillä rälssioikeuksilla Kumpulan ja Herttoniemen allodiaali- ja säteriratsutilat.
Palkaksi Viaporin-veloistaan Sederholm sai siis luvan rälssikartanoiden omistamiseen, joka lain mukaan oli aateliston yksinoikeus. Hänelle sateli vanhoilla päivillään myös muita kuninkaallisia huomionosoituksia: hän sai kauppaneuvoksen arvonimen, pääsi Vasa-ritarikunnan jäseneksi ja yhdeksi kruununprinssin säätykummeista. Suvun perimätiedon ja Suomen kansallisbiografian mukaan hänelle tarjottiin jopa aatelisarvoa – josta hän kieltäytyi koska arvosti liikaa porvarillista säätyään ja nimeään. Velaksi myyminen kruunulle oli siis omalla tavallaan pitkäkestoinen sijoitus tulevaisuuteen.