Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 11: Erik Tuneld (1/2)

Eilen esitellyn Daniel Djurbergin pahin kilpailija, mitä 1700-luvun tunnetuimman ruotsalaisen maantieteilijän titteliin tulee, on Erik Tuneld (1709-1788). Siinä missä Djurbergin maine nojaa lukemattomien sukupolvien kuluttamiin maantieteen koulukirjoihin, Tuneldin maineen kulmakivi on hänen Ruotsin maantiedettä esittelevä laaja teossarjansa Geographie Öfver Konungariket Swerige. Sen ensimmäinen painos ilmestyi 1740-luvulla, ja siitä otettiin uudistettuja painoksia vielä Tuneldin kuoleman jälkeen 1800-luvun alussa.

Hallussani on Tuneldin Geographien seitsemäs, vuonna 1794 ilmestynyt painos. Sen kolmannessa osassa esitellään Norlanti, Lappi, Suomi ja Ruotsin Pommeri. Helsingistä ja Viaporista annetaan seitsemänsivuinen, varsin yksityiskohtainen kuvaus. Suomea koskevien osuuksien haamukirjoittajana (Tuneld oli kuollut kuusi vuotta aiemmin) on ilmeisesti toiminut itse Henrik Gabriel Porthan, joten asian- ja paikallistuntemusta pitäisi löytyä.

Tuneld/Porthan käy lyhyesti läpi Helsingin historian, ja muistaa mainita sen sotilaallisen kohokohdan:

Tässä kaupungissa antautui Ruotsin armeija vuonna 1742 venäläiselle viholliskenraalille Lascylle, mikä lopetti edellisen Venäjän-sodan eli niin kutsutun Suomen kampanjan.

Ullanlinnan ja Siltavuoren linnoituslaitteet, joiden nousua ja tuhoa ovat kosketelleet jo Forsius ja Asp, ovat myös mukana kaupungin esittelyssä. Katajanokka tosin sijoittuu tässä kuvauksessa vähän oudosti:

Vuonna 1748 alettiin tähän kaupunkiin rakentaa kahta suurta linnoituslaitetta, toista, Ullanlinnaksi kutsuttua, kaupungin länsipuolelle sen ja Katajanokan väliin, ja toista, Siltavuori nimeltään, kaupungin itäpuolelle. Näitä linnoitustöitä ei ole saatettu valmiiksi.

Entä mitä itse Viaporista sanotaan? Siihen palataan huomenna.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *