Eilen kuultiin, mitä Erik Tuneldin Geographie sanoi Helsingin kaupungin linnoituslaitteista, nyt siirrytään itse Viaporiin.
VIAPORI on oivallinen linnoitus ½ mailia etelään Helsingistä, seitsemällä avomeren partaalla olevalla saarella, joita aiemmin kutsuttiin Susiluodoiksi. Tämä linnoitus, joka on Suomen place d’armes, turvaa ja suojelee Helsingin mainiota ja tilavaa satamaa, jota suurinkin sotalaivasto voi turvallisesti pitää tukikohtanaan.
Kuvaus jatkuu linnoitussaarten ja niiden tärkeimpien rakennusten ja rakennelmien luetteloimisella. Se on kaikkien Viaporin-kuvausten peruskauraa, jota ei kannata sen tarkemmin referoida. Luku päättyy kuitenkin varsin mielenkiintoiseen loppukaneettiin:
Viaporin linnoitusta voi pitää kaupunkina. Siellä on useita kauppiaita, erilaisia avoimia kauppapuoteja, sekä tullikamari ja laivaliikennettä; sillä on myös yhteinen porvaristo ja maistraatti Helsingin kaupungin kanssa.
Tuneld (tai siis H. G. Porthan, joka haamukirjoitti teoksen Suomen-osuudet) antaa Viaporista varsin osuvan kuvan, joskin muutamat faktat ovat pielessä. Saarilinnoituksen kaupunkimainen luonne, joka johtui ennen muuta siviiliasukkaiden suuresta määrästä, tulee tässä hyvin esiin, samoin se, että osa Helsingin porvaristosta oli pysyvästi (laillisesti tai laittomasti) asettunut sinne afäärejään hieromaan. Mutta “yhteinen maistraatti Helsingin kaupungin kanssa” on melko outo tulkinta; vaikka Viaporin porvarilliset asukkaat olivatkin Helsingin maistraatin toimivallan alla, oli linnoitus kuitenkin hallinnollisesti sotilastukikohta, jolla ei ollut maistraattia tai muita oikean kaupungin juridisia tunnuspiirteitä.