Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 14: Henrik Forsius

Palataanpa vielä kerran Henrik Forsiukseen. Helsinkiä käsittelevän kaksiosaisen väitöskirjansa lisäksi hän kirjoitti myös muistelmansa, jotka on julkaistu Bidrag till Helsingfors stads historia -sarjan osassa II. Johan Sederholmin ohella hän on tietääkseni ainoa muistelmat kirjoittanut 1700-luvun helsinkiläinen. (Sitten on tietysti vielä rovasti Carl Johan Holm, syntyään helsinkiläinen suutarinpoika, mutta hänen muistelmansa käsittelevät pelkkää Suomen sotaa, eikä niistä siksi ole paljon iloa tässä yhteydessä.)

Forsius syntyi Helsingissä ja työskenteli siellä triviaalikoulun opettajana ja rehtorina. Hänen muistelmiensa voisi siis olettaa valottavan Helsinkiä ja Viaporia varsin yksityiskohtaisesti. Katsotaanpa:

Henric Forsius syntyi tähän maailmaan 13. tammikuuta vuonna 1733, ja kastettiin 14. päivä. Hänen isänsä oli helsinkiläinen kauppiasporvari Henric Forsius ja äitinsä Barbara Helena Skugge. Todistajina hänen ristiäisissään olivat paroni ja luutnantti Claes Armfeldt, kauppias Petter Törneman, porvari Selin, suutarikunnan vanhin Johan Sundberg, rouva ruustinna Forsskåhl, madame Baumgart ja neiti Maria Skugge. Kun hän oli kuusivuotias, hänen rakastavat vanhempansa lähettivät hänet yksityisopetukseen, ensin lääninkivalteri Osténin ja sitten erään täkäiläisen trivialistin luo, mutta myöhemmin kihlakunnantuomari Carl Wilhelm Mallénin luo, jonka kanssa hänellä oli myöhemmin riemukas jälleennäkeminen kun hän muutti Mikkeliin.

Varsin hyvää kuvausta tuon ajan porvariston suhdeverkostoista ja koulutustavoista. Forsiukset vaikuttavat olleen varsin hyvin toimeentulevaa väkeä, kun lapsen kummeiksi saatiin aatelisupseeri, ruustinna ja muutamia kaupungin nimekkäimpiä porvareita, ja kun heillä oli varaa kustantaa pojalleen yksityisopetus.

Muistelmissa seuraa sitten melko kuivaa selostusta koulunkäynnistä… Vuonna 1756 maisteri Forsius nimitettiin ylemmäksi kollegaksi Helsingin triviaalikouluun, 1760 hän sai koulun vararehtorin ja 1768 rehtorin viran. Hän hoiti myös papillisia tehtäviä Helsingin kaupunkiseurakunnassa, ja muistelmat näiltä vuosilta ovatkin pääasiassa luetteloa pidetyistä saarnoista sekä kastetuista, vihityistä ja haudatuista kaupunkilaisista. Myös Viapori esiintyy näissä merkinnöissä, mikä osoittaa, että Forsius on työskennellyt ajoittain pappina myös linnoituksessa:

6. elokuuta 1769, seitsemäntenä kolminaisuuden päivän jälkeisenä sunnuntaina, pidin ruotsinkielisen jumalanpalveluksen Viaporissa.

Kustaa III:n kruunajaispäivänä Forsius pääsi juhlinnan keskipisteeseen, virallisen juhlapuheen pitäjäksi. Hänen mainiossa kuvauksessaan juhlapäivästä hämmästyttää kunnialaukausten valtava, aamusta iltaan jatkuva ammuskelu. Montakohan prosenttia Ruotsissa 1700-luvulla valmistetusta ruudista käytettiin kunnialaukauksiin, ja montako prosenttia sotimiseen?

29. toukokuuta 1772, kun heidän kuninkaallisten korkeuksiensa kuningas Kustaa III:n ja kuningatar Sofia Magdalenan kruunajaispäivää juhlittiin Helsingin meri- ja tapulikaupungissa, pidin minä kello 11 aamupäivällä vanhassa raatihuoneessa herrojen kauppiaiden ja porvariston läsnäollessa juhlapuheen vapaalla ruotsilla, ja käsittelin siinä päivän kallista ja riemullista tarkoitusta, valtakunnan arvomerkkejä, sekä niitä korkeita ja kuninkaallisia ominaisuuksia, joista heidän kuninkaalliset majesteettinsa ovat tunnetut, päättäen puheeni rukouksella, esirukouksella ja onnentoivotuksella.

Puheen päätyttyä kuulimme kuninkaallisen tykistöpataljoonan ampuvan 128 laukausta, minkä jälkeen kaupungin ratsuväki ampui kunnialaukauksia pistooleilla ja tykistöpataljoona, jota komensi everstiluutnantti ja varamaaherra Blomcreutz, kivääreillä. Sitten laukaistiin jälleen kanuunat ja ammuttiin lisää kunnialaukauksia pistooleilla ja kivääreillä. Kello 5 iltapäivällä alkoi raatimies Bockin talossa kauppiaiden juhla, missä juotiin maljoja kuninkaan onneksi ja ammuttiin kunnialaukauksia, ja herrasväki huvitti itseään tanssimalla kello kuuteen aamulla. Käsityöläiset ja pienempi porvaristo olivat kokoontuneet rakennusmestari Hillertin taloon, missä he huvittivat itseään samalla tavoin laukauksilla ja tanssilla.

Ehkä annamme tämän ruudinsavun hälvetä huomiseen…

[Sitaatit: Probsten Henric Forsii lefnads-lopp af honom sjelf författad, julkaistu teoksessa Bidrag till Helsingfors stads historia II (1906). Suomennos omani.]