University of Helsinki
Nathaniel William Wraxallin maanmies, englantilainen pappi William Coxe (1747-1828) teki 1770-80-luvuilla useita kiertomatkoja Eurooppaan eri herrasmiesten matkaseurueissa. Matkakirjassaan Travels into Poland, Russia, Sweden and Denmark (1784) hän kuvaa varsin laveasti myös käyntiään Helsingissä ja Viaporissa:
Yksi kaikkein mielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä linnoituksia Ruotsin valtakunnassa, ja ehkäpä koko pohjoisessa Euroopassa, on Viapori, joka sijaitsee Suomessa lähellä Helsinkiä. Aikaisemmalla matkallani me emme päässeet tutustumaan tähän linnoitukseen, koska meiltä puuttui kuninkaallinen lupakirja. Mutta toisella matkallamme halki näiden seutujen olimme onnekkaampia; itse Ruotsin kuningas oli määrännyt pääministeriään, kreivi Creutzia, antamaan meille tuon lupakirjan.
Viapori ei ollut suljettu sotilasalue modernissa mielessä, mutta ulkomaalaisten vierailu linnoituksessa vaati virallisen luvan. Näitä lupia jaeltiin kuitenkin varsin avokätisesti. Linnoituslaitteet eivät olleet varjeltuja sotasalaisuuksia, vaan niitä esiteltiin hövelisti ihaileville vieraille.
Coxen kuvaus noudattaa Viapori-kuvausten yleistä tyyliä: hän luettelee ensin saaret ja niiden ominaispiirteet, ja tekee sitten vapaamuotoisia havaintoja. Hänen näkemyksensä linnoituksen rakennustöiden tilasta on pessimistis-sarkastinen:
Suunnitelmat saarten ympäröimiseksi linnoituslaittein teki kenraali Ehrenswald [sic], ja työt aloitettiin vuonna 1748. Niihin on jo käytetty 750.000 puntaa, ja niiden loppuunsaattaminen vaatii vielä 500.000 puntaa. On laskettu, että linnoitus voidaan rakentaa valmiiksi kuudessa vuodessa, jos rahaa on tarpeeksi; mutta tällä hetkellä töitä tehdään niin hitaasti, että sitä vauhtia kuluu kyllä vuosisata ennen valmistumista.
Coxen yleisnäkemys linnoituksesta on silti voimakkaan ihaileva:
Rakennustyö on todella hämmästyttävää ja kestää vertailun antiikin Rooman kanssa. (…) Tällainen oli lokakuussa 1784 Viaporin linnoituksen senhetkinen tila; linnoituksen joka kykenisi, jopa sen nykyisessä keskeneräisessä tilassa, ahdistamaan venäläisiä sodan syttyessä, ja jota, jos se jonakin päivänä valmistuu, voidaan oikeutetusti kutsua Pohjolan Gibraltariksi.
On esitetty eriäviä näkemyksiä siitä, oliko Coxe ensimmäinen, joka käytti Viaporista ilmaisua “Pohjolan Gibraltar”. Mutta oli hän ensimmäinen tai ei, hän oli tuon termin popularisoija: hänen matkakirjansa oli ensimmäinen merkittävä ja laajalle levinnyt julkaisu jossa puhuttiin Pohjolan Gibraltarista.