Viikon vainaja: sotakomissaari Carl Gustaf Weckström

Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.

Viime viikon Kyrkpressenissä (kiitos vinkistä, Sofia) on haastateltu professori emeritus Bo Lönnqvistiä, joka on julkaissut teoksen kuoleman roolista suomalaisessa kulttuurissa. Juttu on luettavissa myös lehden nettisivuilla. Sen kuvittamista varten professori Lönnqvist on viety Vanhaan kirkkopuistoon ja pantu poseeraamaan hautakiven kanssa. En tiedä, millä perusteilla hänon valinnut kiven johon nojaa, mutta se on joka tapauksessa tämä:

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/CGWeckstroumlm_zpsbf42991c.jpg

C. G. Weckström. Född i H:fors 17 23/6 59, död den 17. October 1803. Grafvården upprest af makan, förnyad 50 år derefter af son och sonsöner.

[C. G. Weckström. Syntynyt Helsingissä 23.6.1759, kuollut 17. lokakuuta 1803. Hautakiven pystytti puoliso, ja sen uusivat 50 vuotta myöhemmin poika ja pojanpojat.]

Carl Gustaf Wecström oli Weckströmin virkamiessukua, joka kuului Helsingin seurapiirien kermaan 1700-luvun loppupuolella. Jos haluatte tietää heistä kaiken mahdollisen, lukekaa tässä blogissa jo moniaita kertoja mainostettu Jessica Parland-von Essenin teos Ammatti, avioliitto ja arvostus.

Suvun kantaisä, muonitusmestari Matias Weckström (k. 1776) hoiti Viaporin linnoituksen ruokahuoltoa . Hänen kolme poikaansa liittyivät myös kaikki armeijan palvelukseen. Vanhin poika Jakob Daniel Weckström (1749-1815) oli sotatuomari.  Keskimmäinen poika Johannes Weckström (1753-1811) jatkoi isänsä muonamestarin ammattia ja rakennutti Tuomarinkylän kartanon, Helsingin seudun hienoimman kustavilaisen kartanomiljöön. Nuorin poika, tämän päivän vainajamme Carl Gustaf Weckström (1759-1803), oli Armeijan Laivaston sotakomissaari.

Carl Gustaf Weckströmin poika, jonka mainitaan uusineen hänen hautakivensä, lienee ollut postitirehtööri Matias Weckström nuorempi (1803-1873) joka kantoi suvun virkamiesmainetta pitkälle 1800-luvulle. Hän oli kuuluisa nimikirjoitusten keräilijä, mikä selittänee sen, että hautakiveen on kaiverrettu jäljennös Carl Gustafin signeerauksesta – varsin harvinainen tapa vielä tuohon aikaan.

Vanhan Matias Weckströmin hauta oli tiettävästi Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaalla, ja siten jäänyt Senaatintorin alle. Johannes Weckströmin hautamuistomerkki Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla on sen sijaan hyvin säilynyt, ja sitä esitellään kirkkomaan vanhimpana hautana (esitelty tässäkin blogissa).

Symboloineeko Carl Gustaf Weckströmin hautakivi siis hyvin suomalaisten kulttuurillista suhtautumista kuolemaan? Ainakin se, että jälkipolvet ovat uusineet kiven, kertoo ylisukupolvisesta vainajien muistamisesta ja halusta säilyttää esi-isien mainetta. Toinen vaihtoehto on tietenkin, että valokuvaaja on määrännyt professori Lönnqvistia nojaamaan ensimmäisenä vastaan tulleeseen hautakiveen…

2 Replies to “Viikon vainaja: sotakomissaari Carl Gustaf Weckström”

  1. Kiitos korjauksesta! Weckström oli sotakomissaari, kuten tekstissä mainitaan. Otsikossa se on vahingossa vääntynyt sotakamreeriksi (nyt korjattu).

    Nimien ja tittelien väärinkirjoittaminen on pahe josta en tunnu pääsevän eroon. Tätä ennen olen väittänyt Wraxallia Wraxhalliksi, Mustilaa Mustioksi ja Holbergia Holmbergiksi. Onneksi aina joku lukija on hereillä, ettei disinformaatio jää elämään…

Comments are closed.