Mikko Huhtamies

FT, Pohjoismaiden historian dosentti Mikko Huhtamies

Mikko Huhtamies

Viapori, innovaatio ja uutuuksien levittäjä

Tutkimusaiheeni on Viaporin innovatiivinen merkitys. Mikä oli Viaporin uutta luova rooli ja millaisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia heijastusvaikutuksia (spin off -vaikutukset) suurtyömaalla oli ympäristöönsä. Ahtaille kalliosaarille rakennettu Viapori oli jo itsessäänkin linnoitustekninen innovaatio, vaubanilaisen fortifikaatioteorian pohjoinen modifikaatio sekä samalla myös teknologisen ja opillisen diffuusioprosessin tulos. Viapori oli linnoitus, mutta suojissa oli sen tehokkain puolustus- ja hyökkäysase, saaristolaivasto. Viapori rakennettiin saaristolaivaston suojaksi ja sen funktio oli siis niin offensiivinen kuin defensiivinenkin.

Tutkimukseni taustalla on kysymys innovaatioiden leviämisestä. Mistä Viaporissa käyttöönotetut innovaatiot tai ideat olivat kotoisin, millaisen diffuusioprosessin seurauksena ne levisivät Viaporiin ja miten uutta eurooppalaista tietotaitoa ne edustivat? Millaisen sosiaalisen verkoston puitteissa innovaatio levisivät? Mikä merkitys oli teknologian suoralla tuonilla (esim. Pommerin sodasta sotasaaliina saadut ja Suomeen tuodut kaleerit) tai ulkomaisilla investoinneilla? Mikä oli ulkomaisten asiantuntijoiden värväyksen, teollisuusvakoilun tai amiraliteetin rahoittamien ”opintomatkojen”, diplomatian ja konsulilaitoksen, välimerenkaupan, painotuotteiden sekä eurooppalaisten sotien merkitys uutuuksien leviämisessä? Mitä seurauksia innovaatioiden käyttöönotosta oli? Mitä muutoksia – taloudellisia, sosiaalisia, sotilaallisia tai kulttuurisia – niiden käyttöönotolla oli? Millaisen soveltamisprosessin Suomessa käyttöönotetut innovaatio läpikävivät?

Viapori oli myös innovaatioiden levittäjä. Linnoitustyömaan tuhannet sotilaat oppivat uusia rakennusmenetelmiä, kuten räjäytys- ja louhintatekniikkaa, joita sotilaat levittivät muualle maahan palattua kotiseuduilleen. Lisäksi Viapori oli jo 1700-luvulla matkailunähtävyys, johon tutustuminen oli itsestäänselvyys. Ideat, tavat ja uutuudet levisivät myös näiden matkailijoiden ja heidän matkakuvaustensa välityksellä täältä Eurooppaan ja Euroopasta tänne.

Viaporissa vaikutti Ruotsin johtava insinööri Daniel Thunberg, kuuluisan Christoffer Polhemin lahjakkain oppilas, jonka vastuulla oli mm. linnoituksen huipputeknisen myllyn ja telakan suunnittelu. Thunberg toi Viaporiin myös arkipäiväisempää mutta silti tärkeää teknologiaa opettamalla Viaporissa kottikärryjen, pumppujen, voimansiirtoaisojen, tehokkaiden vesipyörien, taljojen, vinssien ym. ja laitteiden tekoa. Viaporin teknologia levisi Helsingin kaupunkiin ja pitäjään. Kaupunkiin rakennettiin vesivoimalla toimivia tuuliruukkeja. Tuulivoimatekniikka yleistyi Helsingin alueella. Rakennustyömaalla otettiin käyttöön uudenlaisia proomuja, kelluvia siltoja, paalujunttia ja ruoppauslaitteita. Thunberg kehitti linjalaivoihin ilmanvaihtolaiteen, jolla alempien tykkikansien pilaantunut ja epäterveellinen voitiin imeä ulos.

Viapori oli myös itsessään tänne Välimereltä levineen sotilasteknisen innovaation, kaleerin, synnyttämä. Saaristolaivaston rungon muodostivat miehiä täyteen ahdetut kaleerit, joiden toimintasäde oli lyhyt, minkä takia ne olivat riippuvaisia tukikohdista. Kaleerilaivaston perustaminen ja sotatoimien keskittyminen itäiselle Suomenlahdelle edellytti linnoitettua päätukikohtaa, Viaporia. Viaporin suurtyömaa käynnisti Helsingin kasvun.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *