Suomalaisten kirkkojen hautuumailta ei löydy kovin monia 1700-luvun hautoja. Pääsyy siihen lienee se, että tuohon aikaan ei Suomessa vielä harrastettu aikaa uhmaavia hautamuistomerkkejä. Siksi vanhimmat säilyneet haudat ovat lähes poikkeuksetta aatelisten ja varakkaiden henkilöiden, joilla on ollut mahdollisuus hakata elinvuotensa ja -tietonsa kestävään kiveen. Näistä kivistäkin on tosin välillä vaikea saada selvää, sillä aika, sammal ja sateet ovat tehneet tuhojaan. (Sormet ovat usein hyvänä apuna tutkimuksessa, sillä ne tuntevat sellaista mitä silmät eivät näe.)
Melko hyvin säilynyt 1700-luvun lopun hautakivi löytyy Iitin kirkon hautausmaalta kirkon itäpuolelta, parkkipaikan muurin vierestä suuren kuusen alta. Continue reading “Viikon vainaja: Iitti-special, osa 1”