Lapsi amerikkalaiseen kouluun?

elina_mattila-niemi_300x200_BTutkijan vaimo raportoi elämästä Texasissa ja pakkaa eväät ruskeaan paperipussiin.

Ostaisitko koulutusjärjestelmän Uncle Samilta? Minä en. Maailman mahtavin yliopistomaa arveluttaa joiltain piirteiltään.

Ensiksi ovat käytännön asiat. Ei ole kiva pakata alakoululaiselle joka päivä eväitä ja miettiä, laittaisiko sinne tällä kertaa pastaa ja ketsuppia vai vaalean juustoleivän. Ei ole myöskään kiva viedä ja hakea lasta aina autolla. Time-lehden (30.11.2009) mukaan vain 13 prosenttia amerikkalaislapsista pyöräili tai käveli kouluun vuosituhannen alussa.

Vanhemmilta usein edellytetään sitä sun tätä projektiosallistumista ja varainkeruuta lastensa koulussa. Tämä ei ehkä tunnu niin pahalta, mutta ajattelepa asiaa sen lapsen kannalta, joiden vanhemmilta nämä taidot puuttuvat.

Koulujen räikeä eriarvoisuus ratkaistaan hyväntekeväisyyshankkeilla, ei puuttumalla rakenteisiin. Vanhempien täytyy tietysti aloittaa college-maksujen säästäminen heti, kun raskaustesti näyttää positiivista.

Lukutoukille opinpolku tarjoaa mukavaa pureksittavaa, mutta lukion opettaja kertoi minulle, että käytännöllisesti suuntautuneille ei ole mitään todellista vaihtoehtoa. Kaikkien pitää tähdätä yliopistoon, se on virallinen mantra. Kannatan Barack Obaman politiikkaa, mutta hänen tavoitteensa lisätä yliopistokoulutusta ammatillisen koulutuksen kustannuksella on ajattelematon.

Ei, eriarvoisuutta syventävä ja pudokkaita synnyttävä koulutusajattelu ei sovi minulle. Suomen systeemi se vasta jotain on. Nostan maljan jokaiselle opettajalleni ja järjestelmälle, joka heidät tuotti.

pick up point
Pick-up Point 1 ja 2. Tästä tenavan voi koulupäivän jälkeen noukkia autoon.

ELINA MATTILA-NIEMI

Kirjoittaja on työvapaalla oleva Helsingin yliopiston tiedottaja. Hän asuu parhaillaan Yhdysvalloissa, Austinissa Texasissa, miehensä tutkijantyön vuoksi.

5 vastausta artikkeliin ”Lapsi amerikkalaiseen kouluun?

  1. Naulan kantaan. Itse suomalaisena luokanopettajana saan pyoritella paatani ja silmiani useamman kerran paivassa paikallisessa koulussa vapaaehtoistyota tehdessani. (Opettajaksihan suomalainen KM ei sellaisenaan kelpaa, prosessi kesken ja samalla koetan kovasti miettia, onko minusta muokkautumaan takalaiseen systeemiin?) Hatunnosto suomalaiselle koululle!

  2. Tää on taas niin paras läppä ettei mitään rajaa.

    Se ettei susta ole Elina kiva jotain tehdä, ei tarkoita, että jonkun muun pitäisi se tehdä sinun puolestasi: Suomessa me ollaan onnistuneesti ulkoistettu ruuanteko ja kuljetukset julkiselle sektorille, mutta se, että onko tämä oikeasti taloudellisesti tehokasta ja moraalisesti oikein, on sitten ihan toinen juttu.

    Amerikkalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että vanhemmat osallistuvat vahvasti lastensa koulunkäynnin suunnitteluun ja toteutukseen, esim. “opintoneuvostoissahan” istuu ihan tavallisia pulliaisia eikä mitään asiantuntijoita. Ollaanhan tämä nähty, kun kreationistitkin ovat siellä vauhdissa. :-D

  3. Seebrab on paras läppä. Miten voit edes olla niin harhassa, että yksityisautoilu olisi julkista liikennettä käytännöllisempi tapa kuljettaa tuhansia lapsia joka aamu kouluun ja iltapäivällä kotiin?

  4. Naulan kantaan. Ei tarvitse mennä edes Amerikkaan asti, Keski-Eurooppa riittää, niin oppii arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää, sen kaikista virheistä ja puutteista huolimatta. Ennen kaikkea sitä taustalla vieläkin olevaa “no child left behind” -ideologiaa (sen sijaan, että koulun tehtävä olisi karistaa heikommat kyydistä paskaduuni-reserviksi). Ja sitä perusoivallusta, että kaikilla lapsilla ei ole kotona kotirouvaäitiä pakkaamassa eväitä ja auttamassa milloin minkäkin läksyn tai projektin kanssa tuntikausia per päivä.

  5. Molemmat lapseni kävivat jenkkikoulut leikki ikäisestä yliopistoon asti.
    Vanhempien osallistuminen lasten koulunkäyntiin on Yhdysvalloissa yleistä. Sillä on positiivinen vaikutus koko kouluyhteisöön, ja etenkin lapsen kasvuun ja kehitykseen.
    Vanhempia jotka eivät halua osallistua siihen ei syrjitä, se on oma valinta, eikä myöskään kouluyhteisö syrji heidän lapsiaan: Yhdysvalloissa ei ole vallallaan suomalaisille niin tyypillinen kateus, sen sijaan mielummin autetaan läheistä, ja iloitaan siitä.
    Koskien koulukuljetuksia, ne ovat perheen oma valinta. Lapset menevät kouluun pyörällä, kävellen, koulubussilla tai vanhempien järjestämillä yhteiskyydeillä, kuten kullekin parhaiten sopii. Siinäkin toimitaan yhteistyössä. Lounaat ovat samoin oman perheen tapoja noudattaen, kuka mitenkin sen parhaaksi näkee, joko osallistuen koululounaisiin, tai tuoden omat eväät.
    Yhdysvalloissa on suuret koulujen väliset erot, mutta vertailuissa on muistettava kuinka suuri ja eri kansallisuuksista koostuva maa se on. Suomi on vielä suhteellisen homogeeninen valtio, ja siten koulutusstrategioiden suunnittelu helpommin hallittavissa. Onnea Suomelle hyvistä PISA tuloksista, mutta on syytä tarkastella myös lapsen viihtyvyyttä. Koulussa viihtyminen on osatekijä koulumenestykseen, kuten myös lapsen itsetunnon kehitykseen. Yhteisöllisyydestä ei tarvitse Yhdysvalloissa eriksen puhua , sitä toteutetaan kouluyhteisöissä sine qua non. Sen vaikutus kantaa läpi elämän kaikkiin toimintoihin, kuten suhtautumisessa lähimmäiseen ja asenteeseen työympäristössä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *