Tuleeko Facebook yliopistoihin?

Tutkijan vaimo raportoi elämästä Texasissa ja tempautuu nykyaikaan.

Eri työnantajat ovat reagoineet hyvin eri tavoin Facebookin käyttöön työajalla. Toiset ovat kieltäneet sen, toisissa yhteisösivusto on puolipakollinen sisäisen viestinnän väylä.

Suhtauduin itsekin Facebookiin pitkään vältellen, kunnes liityin mukaan viime toukokuussa. Nyt minusta on todella hienoa, kun organisaatiot lähettävät lyhyitä välähdyksiä toiminnastaan sinne. Se on ihmisten palvelemista paikassa, jossa he muutenkin luuhaavat.

Facebook ei ole mielestäni pelkkä aikasyöppö, vaan sieltä saa runsaasti hyötytietoa, ideoita ja elämyksiä, jopa ihan työhön liittyviä. Sen ja muiden vastaavien palveluiden käytössä on nyt meneillään toinen aalto, joka käytännössä pakottaa organisaatiot olemaan mukana ja opettelemaan uudet toimintaehdot.

Uuden ajan viestintää kokeilee muun muassa University of Texasin rehtori Bill Powers, joka on ylläpitänyt Tower Talk -blogiaan vuodenvaihteesta lähtien. Siellä hän kerkesi esimerkiksi lanseerata ajatuksen meriittiperustaisesta stipendijärjestelmästä, jolla Austiniin houkuteltaisiin parhaat kyvyt – erotuksena USA:n terävimmistä kärkiyliopistoista, joiden stipendirahastoista dollarit jaetaan vain tarvitseville.

Yliopistojen johto ei ole aina ollut kovin innokas kommentoimaan yhteisön heittämiä haasteita pikapikaa sähköisissä välineissä. Menettely on ehkä tuntunut pinnalliselta, vaaralliselta tai aikaa vievältä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että näissä asioissa matala julkaisukynnys alkaa jo tarkoittaa samaa kuin matala lähestymiskynnys.

PS. Otsikon kysymys on oikeastaan vähän hölmö. Yliopisto on yhtä kuin työntekijänsä ja opiskelijansa, ja Facebookiinhan kaikki jo menneet on.

ELINA MATTILA-NIEMI

Kirjoittaja on työvapaalla oleva Helsingin yliopiston tiedottaja, joka asuu parhaillaan Yhdysvalloissa, Austinissa Texasissa, miehensä tutkijantyön vuoksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *