Pitääkö uskontokriitikon tuntea teologiaa?

”Militantit ateistit” kuten Christopher Hitchens ja Richard Dawkins ovat saaneet uskonnon puolustajat liikkeelle. Uskonnon puolustajien mielestä kriitikot esittävät uskonnosta yksinkertaistavia väitteitä, eivätkä he tunne rikasta ja sofistikoitunutta teologisen ajattelun perinnettä. Esimerkiksi tunnettu kirjallisuudentutkija Terry Eagleton pilkkasi Dawkinsia tällaisesta teologisen sivistyksen puutteesta arvioidessaan tämän kirjaa London Review of Booksissa. Äskettäin myös Helsingin Sanomissa esiteltiin amerikkalaista teologia, joka ojensi uusateisteja yksinkertaistamisesta ja helpoista vihollisista.

Eagletonilla ja muilla uusateismin vastustajilla on kumma oletus, että pitää lukea kamalasti jostakin ennen kuin sitä voi arvostella. Freudia ei saa kritisoida, jos ei osaa ulkoa Freudin koottuja. Uskontoa ei voi kasvoja menettämättä kritisoida, jollei tunne teologista ajattelua Tuomas Akvinolaisesta Karl Barthiin.

Mutta hei, jos parin perusidean ympärille on kehitty kokonainen tulkintojen viidakko, niin kaikin mokomin voi säästää energiaansa ja kohdistaa arvostelunsa vain perusideoihin. Näin luullakseni uskontokriitikko toimii. Sen sijaan kunnon humanisti tietenkin lukisi kaiken ennen kuin avaisi suunsa.

Tilannetta voi verrata enkelisivistykseen. Ihan kelpo argumentti enkelitiedettä vastaan on se, että enkeleitä ei ole olemassa, niistä ei ole todisteita. Tämän voi esittää tuntematta läpikotaisin maailman enkelikirjallisuutta. Ehkä jotain enkeleiden merkityksestä enkeleihin uskoville jää huomiotta, mutta ainahan pitää tehdä valintoja.

Eagleton ei militantin ateismin arvostelussaan osaa myöskään antaa arvoa vulgarismille. Vulgarismin perinteessä pelkistetään kritiikin kohde, sitä kohdellaan karskisti. Vulgaarimarxisti pelkistää mielipiteet esittäjänsä yhteiskunnallis-taloudellisen aseman oireeksi. Vulgaarimarxistia lähellä oleva vulgaariekonomisti puolestaan näkee kaikessa hyödyn maksimointia. Vulgaariateisti taas ei suostu lukemaan jokaista teologista opusta vaan pelkistää uskonnon vaikkapa virheelliseksi käsitykseksi todellisuudesta.

Vulgaarit työskentelevät moukarilla ja piikkauskoneella. Hienostuneiden mielestä he uhkaavat raaoilla otteillaan elämisen mahtavaa kirjoa. Vulgaristin mielestä hienostunut sumentaa katseensa liioilla detaljeilla.

Eagleton vertaa teologisesti sivistymättömän Dawkinsin uskontokritiikkiä siihen, että joku paasaisi biologiasta luettuaan vain lintukirjan. Mutta mikä tekee jostakin tiedonhaarasta sellaisen, että sitä on hyvä tuntea aika paljon, ennen kuin esittää siitä mielipiteitä? Ehkä tieteen ja kulttuurin alat poikkeavat tässä suhteessa toisistaan.

Yleensä ottaen on vaikea osoittaa tiettyä oppineisuuden kynnystä, jonka ylitettyään saa puheoikeuden. Biologiaakin on arvosteltu skientismistä, ihmisen mekanisoimisesta ynnä muusta sellaisesta tuntematta kovin yksityiskohtaisesti nykybiologiaa. Silloin biologia vain on abstrahoitu tietylle tasolle, jossa yksityiskohdat voidaan sivuuttaa. Abstraktiotasoa nostaen voidaan puhua ihan kaikesta. Filosofit hankkivat siten elantonsa.

MIKKO PUTTTONEN

4 thoughts on “Pitääkö uskontokriitikon tuntea teologiaa?

  1. Hei, kiitos kirjoituksesta.

    Annat ymmärtää, että “militanttien ateistien” kriitikot vaativat heiltä tohtorintutkintoa teologiasta. Siitä ei ymmärtääkseni ole kyse, vaan ihan teologian perusteista.

    Pitääkö uskontokriitikon tuntea teologiaa? Ei. Mutta uskottavan uskontokriitikon varmaan pitäisi.

  2. Kiitos kommentista.

    Koetin bloggauksessani kiinnittää huomiota siihen, millaisella retoriikalla puhe- ja arvosteluoikeutta jaetaan. Käsky mennä kirjastoon lukemaan teologista kirjallisuutta voi olla aito kommentti keskustelun tason nostamiseksi. Mutta yhtä hyvin se voi olla puolustusrefleksi, jolla torjutaan keskustelu.

    Uskottavuuskaan ei ole ihan yksinkertainen juttu. Uskottavuudella on omat sosiologiset ehtonsa, joilla toisinaan saattaa olla jotain tekemistä myös tiedon kanssa. Näiden ehtojen vuoksi esimerkiksi taloustoimittajat eivät pyydä Matti Nykästä arvioimaan Kreikan kriisin seuraamuksia. Jos pyytävät, he heittäytyvät ironisiksi ja pilkallisiksi.

    Uskottavuutta voi myöntää ja evätä monella tavalla. Voin kuvitella, että Richard Dawkinsin mielestä tunnustuksellisella teologilla on uskottavuusongelma. Teologi ikään kuin alusta alkaen lähtee väärille poluille, ja vaikka hän tuottaakin paljon kirjoitusta ja pohdintaa, se jää Dawkinsin mielestä ilmaan. Teologi tietenkin vastaa samalla mitalla ja hylkää Dawkinsin lähtökohdat.

  3. “Käsky mennä kirjastoon lukemaan teologista kirjallisuutta voi olla aito kommentti keskustelun tason nostamiseksi. Mutta yhtä hyvin se voi olla puolustusrefleksi, jolla torjutaan keskustelu.”

    Tämä on varmasti totta. Se, kumpi on kyseessä, riippuu yksilöllisestä tilanteesta.

    “Uskottavuutta voi myöntää ja evätä monella tavalla. Voin kuvitella, että Richard Dawkinsin mielestä tunnustuksellisella teologilla on uskottavuusongelma.”

    Muistan hyvin Richard Dawkinsin kommentin Helsingissä ollessaan: “The reason I don’t want to discuss with scientists who are critical of the evolution theory is that I don’t want to give them the air of respectability.”

    Onneksi tosielämässä Dawkins on kuitenkin nöyrtynyt keskustelemaan asioista.

  4. Mutta jos koko teologinen kirjallisuus on mätää? Eli se lähtee perustelusta jumala on.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *