Sähkömuste ja se tavallinen

Nuorempi tutkija teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Ryhdyin koekaniiniksi tutkimukseen, jossa selvitetään sähköisten lukulaitteiden käyttäjäkokemuksia.

Kuulun arvatenkin luokkaan akateeminen, keski-ikäinen, joka ei ensimmäisten joukossa räplää uusimpia tekniikan vömpöttimiä. Tutkija sai kaniininsa, minä tilaisuuden ottaa mittaa ennakkoluuloistani. Onko lehteily osa lukukokemusta, paperin sormituntuma osa lukemisen nautintoa?

Paksu ja ohut

Luin neljää eri e-kirjaa ja leikin laitteilla, tehtävänannon mukaan, kullakin viikon kerrallaan. Luin ratikassa, puistossa, jalkalampun alla nojatuolissa, sängyssä ja riippukeinussa – mutta kylpyammeeseen en e-kirjan kanssa tohtinut mennä.     

Laitteet olivat hieman Aku Ankkaa pienempiä tai suurempia, joku oli tuplasti paksumpi kuin toinen, paria osasi käyttää pienen pyörittelyn jälkeen, kun taas pari muuta toimi jollakin muulla ulottuvuudella kuin kännyköiden ja tietokoneen näppäimistöihin ja navigointiperiaatteisiin tottunut osasi arvata. Oli hipaisunäytöllä, kosketuskynällä ja painikkeilla toimivia, digitaalinäyttöisiä ja sähkömusteella varustettuja. Puhesyntetisaattorit tarjosivat niin mies- kuin naisääniä eri nopeuksilla, ja kirjasinkoot, palstat ja kontrastit säätyivät mieleisiksi. Samaan laitteeseen pystyi lataamana useita kirjoja, säilömään musiikkia ja kuvia, alleviivaamaan, tekemään muistiinpanoja, piirtelemään ja tekemään varmasti vielä yhtä ja toista, mitä en ehtinyt löytämään. 

Yksi laitteista lähenteli läppäriä: kirjan lukemisen lisäksi sillä onnistui lehtien selaaminen, langaton verkkoyhteys ja esimerkiksi vuorovaikutteisen satukirjan lukeminen. Vai pitäisikö jo sanoa satukirjalla leikkiminen: Liisa ihmemaassa –sadun elektronisilla aukeamilla pystyi sormen pyyhkäisyllä heiluttamaan kellon viisaria, pompottamaan palloa, venyttämään kaulaa, hypittämään satuhahmoja. Millaista satukirjaa luenkaan mahdollisille lapsenlapsilleni?  

Tunnustaudun vempelevihamieliseksi. Täsmätarkoitukseen pyhitettyjä laitteita on liikaa, ja vanhentuneet tai rikki menneet elektroniset ja tietotekniset laitteet kasvattavat romuvuorta pelottavalla vauhdilla. Yksi monitoiminen laite on minusta parempi idea kuin monta yksitoimista. Nyt tarjolla olevista lukulaitteista valitsisin silti pienen ja kevyen e-kirjalaitteen. Tai sitten sen perinteisen kirjan; käsityöläisten jälkeläisenä rakastan sormituntumaa.  Jään odottamaan kehittelytyötä.

Kaniinina oli kivaa. E-kirjan lukeminen oli silti myös hämmentävää: nuolaisen sormea ennen kosketusnäytön ”sivunkääntöä”, mutta tarina – se vie yhtä vahvasti sähkömusteella kuin paperilla.

1 thought on “Sähkömuste ja se tavallinen

  1. Pingback: Kulutusjuhla » Sähköiset lukulaitteet tulevat ja moni jo kehuu kokemuksiaan

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *