Itäjärvi?

Itämeri loppuu sinne jonnekin: Tanskan salmiin, Kattegatin lahteen ja Skagerrakiin.

Itämeri itse on hauras murtovesiallas. Ei ihan meri merten joukossa, mutta suolaa on sen verran, ettei se järvikään ole.

Itämeren Pohjanmerestä ja Atlantista erottavat salmet ovat matalia, ja pääpiirteittäin matala on koko merikin. Vähäisen suolapitoisuuden vuoksi Itämeressä on niukasti lajikirjoa verrattuna muihin meriin, vaikka eliöitä silti on runsaasti. Kylmät talvet, jääpeite ja veden voimakas kerrostuneisuus maustavat Itämeren erikoislaatuista ekosysteemiä.

Mitäpä jos patoaisi Itämeren irti Pohjanmerestä Skagerrakin ja Kattegatin välistä? Onhan se leveä merialue, 80 kilometriä, muttei ihan kauhean syvä. Ja insinööri pystyy.  Ihan näin ajatuksena ja sijoituksena tulevaisuuteen. Ilmastonmuutoksen ennakoidut vaikutukset lisäävät kuivuutta sinne missä sitä jo on ja sateita sateisille seuduille.

Pohjolassa sateet ovatkin lisääntyneet jo vuosikymmenten ajan. Jos ei se ole ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, niin luonto kulkee samaan suuntaan. Tulevina vuosikymmeninä voitaisiin sitten kaupata makeaa vettä kuiville etelänmaille. Kuka siinä enää norjalaisten öljystä malttaisi olla kademieli.

VÄHEMMÄN SUOLAA

Itämereen tulee lisää vettä kahtaalta. Sateita ja valumavesiä jokien kautta, makeaa vettä. Suolaista valuu Tanskan matalista salmista, enimmäkseen talviin ajoittuvina syvän suolaveden pulsseina.

Suolavesipulssit ovat vain vuoden 1980 jälkeen olleet hyvin harvassa, tarkkaa syytä ei tiedetä. Vaikka suolavettä tulee lirittämällä salmista koko ajan, pulssit ovat koko Itämeren suolapitoisuuden kannalta hyvin tärkeitä.

Paljon on kiinni pohjanmuodoista. Vähäisemmät suolapurskaukset jäävät syviin kanaviin eteläisellä Itämerellä, suuremmatkin helposti varsinaisen Itämeren syvänteeseen Gotlannin itäpuolelle. Yltääkseen Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, missä suolapitoisuuden lasku on huomattavinta, suolaista merivettä pitäisi tulla kerralla kunnon määrä.

Sademäärän kasvun ja suolavesipulssien vähenemisen yhtälö on noin pääpiirteissään selvä. Suolaisuus vähenee, erityisesti pohjoisella Itämerellä. Tilastot vahvistavat tämän.

Suolaisuuden vähetessä eliöstö laihtuu, eläinplanktonia on vähemmän ja tästä syystä eliöt pienenevät. Suomen vesien silakkakin on nykyisin neljänneksen piskuisempi kun muutamia vuosikymmeniä sitten.  Kun pienemmän kasviplanktonin määrä kasvaa, myös vesi muuttuu sameammaksi ja fotosynteesi toimii vain aivan pinnan tuntumassa. Syvemmällä hapeton alue kasvaa.

Muutos selitetään muutoksilla. Itämeren ekosysteemin paikallisiin muutoksiin vaikuttaa muuttuva ilmasto.

Ilmasto nimittäin tulee kaukaa. Azorien mailla on suhteellisen pysyvä korkeapaine. Sieltä kosteutta siirtyy tuulen mukana Islannin paikkeilla majailevalle suhteellisen pysyvän matalapaineen alueelle. Itämeren alueen ilmasto taas tulee sieltä, kuten voimme jokapäiväisistä sääkartoistakin nähdä, noin yksinkertaisesti.

VIELÄ VÄHEMMÄN SUOLAA?

Mitä jos Skagerrak todella padottaisiin? Sademäärä tosiaan on alueella kasvussa, makeaa vettä tulee lisää vauhdilla.

Itämeren pintakerrokset muuttuisivat näin radikaalin manipulaation seurauksena makeiksi mahdollisesti jo vuosikymmenten kuluessa. Itämeri on kuitenkin paikoitellen niin syvä, että syvänteisiin jäisi hapettomia, kuolleita suolavesikerroksia vähintään sadoiksi vuosiksi.

Kokonaisvaltaista kuvaa meren järveksi-insinöröinnin seurauksista on hankala ennustaa.

Olisiko järkevämpää siis kaivaa Tanskan läpi suuria kanavia, antaa suolavedelle parempia sisääntulomahdollisuuksia? Hullun hommalta kuulostaa sekin.

Vai kenties tehdä mitä tehtävissä on? Lukea merkit, tehdä jotakin arvokkaan Itämeren rehevöitymiselle ja ottaa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos viimein tosissaan.

Mainittakoon, että Utön ICOS-konferenssissa kukaan tutkijoista ei ottanut Skagerrakin patoamista kovinkaan vakavasti.

Teksti pohjautuu Utössä pidettyihin esitelmiin ja niiden pohjalta käytyihin keskusteluihin. Erityisesti päässäni jäin pohtimaan professori Ilppo Vuorisen, Ilmatieteen laitoksen tutkijan Jari Haapalan ja meribiologian professori Jorma Kuparisen esityksiä.

Mikko Pelttari

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *