Keltaista

Alkuviikosta otti päähän enemmän kuin tarpeeksi. Hahmottelin mielessäni, josko purkaisin ärtymystäni blogikirjoituksen muodossa. En ehtinyt. Tänään mieliala on jo jotain aivan muuta.

Aamulla hampaita pestessäni kuuntelin, kuinka tuuli vinkui ulkona. Töihin lähtiessäni meistä se kaljupäisempi jäi kuorsaamaan peiton alle näyttäen tyytyväiseltä. Poljin rautatieasemalle vastatuulessa. Työmatkan taitoin täpötäydessä aamujunassa, jonka matkaa hidastivat ”tekniset viat”. Torkahtaminen junan penkissä ei onnistunut, kuten yleensä. Isokokoinen mies istahti vastapäätä ja vei yli puolet jalkatilasta. En saanut siirrettyä jalkojani, Keravan kohdalla tunsin raajojeni puutuvan. Vaikka on perjantai, en pääse lähtemään töistä ennen neljää. Eikä edes haittaa, ei todellakaan!

 Aurinko paistaa ja lämpötila on plus kymmenen. Kevät taisi jo tulla.  Ikävää. Olen talvi-ihminen, ehdottomasti. En ymmärrä ihmisiä, jotka lähtevät etelään hikoilemaan talvella. Kesällä voisin lähteä, en menettäisi mitään. Samanlaista hikoilua niin Suomen kuin Espanjankin auringon alla. En odota kesää, joten kevätkään ei kiehdo. Paitsi jos osaisin ajatella niin pitkälle, että kevään myötä kesä on pian ohi, ja sitten tulee syksy ja armas talvi.  Vaikka sää on aurinkoinen ja kaltaistani pimeän ja kolean ystävää pitäisi sapettaa, tunnen leijailevani kolme metriä toimiston lattian yläpuolella. Minulla on käsittämättömän iloinen ja pirteä olo! Katselen maailmaa keltaisten lasien läpi!

Vaan keltainenpa on paljon muutakin kuin väri:

 Tämän värinen pörssi tarjoaa muun muassa osto- ja myyntimahdollisuuden erinäisille tavaroille. Kierrätystä siis, go keltainen!

 ”Keltainen” (toukokuu) oli 90-luvun hitti, esittäjänä Aikakone. Suomalainen musiikkiteollisuus on tukemisen arvoinen asia.

Munan keltuaisesta syntyy tipu. Ne pörröiset piipittävät otukset jos mitkä on suloisia. Ja keltaisia!

Keltainen on ennen ollut häväistyksen väri. Keltaisella viestilipulla on myös ilmaistu, että aluksella esiintyy ruttoa. Mutta hei, ne ajat ovat ohi! Keltainen on noussut surullisten asioiden kuvaajasta symboloimaan iloa.

  Kohta on pääsiäinen. Narsissit ja tulppaanit kuuluvat pääsiäiseen – keltaisina!

– Tämän värisiltä sivuilta voi selailla vaikka hyvää ravintolaa. Ja kuten eräässä mainoksessakin todetaan: Hyvä ruoka- parempi mieli!

 Kelta-apila on noin 20 senttimetriä korkea kasvi, jota tavataan lähinnä maan eteläosissa. 1900-luvun loppupuolella tämä putkilokasvi on harvinaistunut. Kaunis, unhoon jäänyt kelta-apila!

 Banaanikin on keltainen. Banaania saa myös Reiluna, ja se onkin Fair tade-tuotteista myydyin meillä Suomessa!

Vaikka kovasti väitän muuta, taitaa totuus olla, että kevät piristää minuakin. Piristää siinä määrin, että päädyn kirjoittamaan keltaisesta. Vaihdon toppatakin keltaiseen kevättakkiin. Talvitakin taskuun taisi jäädä turha kriittisyyskin, muuten tuskin julkaisisin tätä blogikirjoitusta. Mutta, eiköhän se takatalvi sieltä vielä tule…

Kun kriitikko ei ymmärrä

On tuskastuttavaa, kun joku kuvailee täysin ymmärtämättömästi jotakin arvostusta ansaitsevaa teosta. Tuskatuttavaa ei ole kuulla, että hän ei pidä siitä tai että hän pitkästyy sen seurassa. Se on täysin sallittua, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa. Vain ymmärtämättömyys risoo. Tuskastuttavuutta lisää, jos virhe tehdään jotenkin arvostetulla foorumilla ja ikään kuin olettaen, että asianomaisella on varaa lausua uskottavia arvioita teoksista.
Lue loppuun