Category Archives: Toimitus

Isoon ääneen ja pippurisumutteella

|

Terrorismista ei pitäisi professori Conor Geartyn mielestä puhua. Terroristi ja terroriteot ovat löperyydessään vaarallisia käsitteitä. Sen paremmin YK kuin mikään muukaan instanssi ei ole pystynyt määrittelemään niitä tolkullisesti, sanoi Gearty, kun poikkesi asemapaikaltaan London School of Economicsista helsinkiläisten kollegoidensa vieraaksi. Professori puhuisi ja rankaisisi rikoksista.

Geartyn ala on ihmisoikeusjuridiikka, ja hän on miettinyt lähinnä sitä, miten terrorismisyytökset mutkistavat kansainvälisiä konflikteja. Doc Point –festivaaleilla ensi viikolla esitettävää If A Tree Falls -leffaa katsellessa näkee, kuinka poliittista ja tarkoitushakuista terrorismista puhuminen voi muutenkin olla.

 

 

 

 

 

If A Tree Falls kertoo Maan vapautusrintamaan (Earth Liberation Front, ELF) eli suoran toiminnan ympäristöliikkeeseen osallistuneesta miehestä: Daniel McGowanin aktivismin syistä ja seurauksista, synneistä ja saavutuksista. Jos elokuvaan lainattuja jenkkiuutisten katkelmia siteeraa, kyse on ekoterrorismista. Continue reading →

Rikollinen vai ei?

|

Paperiton maassa oleskelu on laitonta, rikos. Näin tulimme sanoneeksi marraskuisessa Yliopisto-lehdessä, muun muassa juuri paperittomia ja Bulgarian romaneja hoitavasta Pekka Tuomolasta kertovassa jutussa. Ja vasta aivan kertakaikkisen jälkikäteisesti alkoi mieltä hiertää — että tuskinpa vaan on. Continue reading →

Ei potilaita, ei rahaa

|

Haastattelin liikuntalääketieteen dosenttia, joka kertoi kummia.

Koska liikuntalääketieteilijöillä ei ole osoittaa hoidettaville potilaille potilas- ja petipaikkoja, sosiaali- ja terveysministeriö ei tue laisinkaan erikoistumispaikkoja, joissa koulutus liikuntalääketieteen alalle tapahtuu. EVO, erityisvaltionosuus, evätään, kun kukaan ei pötkötä punkassa!

Sen sijaan opetus- ja kulttuuriministeriö, joka vastaa urheilun momentista, on korvamerkinnyt koulutusrahoitusta liikuntalääketieteelle jo parinkymmenen vuoden ajan, kertoo dosentti Heikki Tikkanen.

Continue reading →

Lempeät mutantit

|

Jää helisi vielä rannoissa, kun kävin Kilpisjärvellä kesäkuun alussa. Täysi syy äijäillä ja röhkiä, kun punnersi itseään saunauinnilta takaisin laiturille.

Huurteisia, pakkaskimalteisia myyrävainajia ei enää lipunut vastaan, niin kuin oli kuulemma lipunut keväällä, sopulivaelluksen kiihkeinä öinä. Continue reading →

Kuka käski ällööntyä?

|

Hetken päästä vasta tajuaa, kuinka pelottava kohtaaminen oli — tai viettelevä. Ja jollei ihan hetken päästä niin ehkä illalla, kun teekuppiin tuijottaessa alkaa itkettää, tai neljää vuosikymmentä myöhemmin sairaalapedin rauhassa, infarktin lyötyä aksentin eläkepäivien rytmiin.

Ihon alla tapahtuu joka tapauksessa sekunnin kymmenyksissä. Continue reading →

Bakteerit vai bkt?

|

Nautiskelua ruuhkassa. Ruuhkasta. Eikä siihen edes tarvita Varanasin tai Pariisin vierasta väenpaljoutta, väriä ja hajuja. Harmaatihkuisella radanvarren pyörätiellä Pasilassa vasta nauttiikin, kun ihmiset ovat sellaisenakin aamuna jaksaneet kaivaa pyörät kellarista. Melkein jono ja ohittaakseen pitää odottaa kunnon suoraa! Parasta.

Paitsi että vielä parempaa oli tänään matematiikkaluennolla Tieteen päivillä: lukuteoriaa, äänen avaruudessa etenemisen fysiikkaa ja neuronit todennäköisyyspäättelyn välineinä. Continue reading →

”Työni on mennä liian pitkälle”

|

Filosofian opetuksen ranskalaisen gurun Oscar Brenifierin mielestä filosofia on yhdenlainen kamppailutaito, martial art. Niin kuin kungfussa tai karatessa filosofiassakin käytettään tiettyjä tekniikoita, tässä tapauksessa tekniikoiden tarkoitus on ”haastaa oleminen”. Yksi menetelmä on maieutiikka eli kätilöinnin taito, jota Sokrates käytti saadakseen keskustelukumppaninsa löytämään sen, mitä sisimmässään ajattelee. Ajatus autetaan vain ulos.
Continue reading →

Designia pönötykseen

|

Kävin Helsingin designpääkaupunkihankkeen tiedotustilaisuudessa. Paljon oli designpuhetta. Kuitenkin kaikista designein tilaisuudessa oli ehdottomasti työministeri Anni Sinnemäki jakkupuvussaan. Se oli tummanpunainen, mukana hieman mustaa raitaa tai ruutua, materiaali näytti villavalta. Kokonaisuus sai arvelemaan, onko se hankittu jollain virkamatkalla Milanosta tai Pariisista.
Continue reading →