Hyvinvointivaltiokin nojaa sukulaisapuun

”Vanheneminen on paskamaista”, totesi Astrid Lindgren täyttäessään 90 vuotta. Varmasti onkin. Kun ruumis rapautuu, tarvitsee melkein kaikkeen entistä enemmän apua ja aikaa.

Epävirallinen apu onkin monelle välttämätöntä, jotta arjesta selviäisi kunnialla. Puhutaan nyt sitten remonttitalkoista, kaupassakäynnistä tai ikkunoiden pesusta. Erityisen tärkeäksi hyvä tukiverkosto muodostuu niille, joilla ei ole varaa ostaa tarvitsemiaan palveluita.

Vähiten käytännön apua tarvitsevat nuoret aikuiset: lapsena tarvitsee apua nenän niistämisestä lähtien, perhevaiheessa tarvitaan apua lastenhoidon kanssa, ja vanhenevat omaiset kaipaavat tukea raskaampiin arkitöihin ja uusien käytäntöjen kanssa selviämiseen.

Professori Antti Karisto kertoi sukupolvien ketju-tutkimushankkeen avausseminaarissa hämmentävän luvun. Joka viides aikuinen hoitaa säännöllisesti iäkästä, sairasta tai vammaista läheistään. Continue reading

Simpanssisti itsekäs

Kiitos Juha Jokelan — näytelmäkirjailijana syvään kumartamani mies — Nalle sai viikonloppuna sosiaalisessa mediassa kilpailijan. Jo aiemmin olen kuullut ehdotuksia, että tohtori Wahlroosista lakattaisiin käyttämästä pehmolempinimeä. Continue reading