Kotiinpaluu

blogi5_img_5019.JPG

Paperit ennen kaikkea, vaikka laidan yli pitäisi heittää kaikki muu, mietin laukkua paluumatkalle pakatessani. Ei chilisäilykkeitä, paahdettuja heinäsirkkoja tai tortilloja tällä kertaa. Vien laitoskahville vaikka piparkakkuja kulmakaupasta.

Laukku selvisi kotiin ja paperit ovat nyt turvassa, ne pitäisi vielä järjestää – haastattelut, artikkelit, lehtijutut, hätäiset muistiinpanot metrolipuilla, maksukuiteissa ja karttojen kääntöpuolilla.

Järjestelyä kaipaavat myös ajatukset. Ensimmäisinä kotipäivinä mieli oli hämmentynyt, matkalla vielä. Mitä nyt? Mihin jäin, mistä pitäisi aloittaa? Missä olenkaan? Milloin päivä alkaa, miksi täällä on aina pimeää? Sitten arki hiipi sisään. Aivan, näinhän ne menevät, rutiinit, ja tämä kaikki on tuttuakin tutumpaa.

On mitä mainioin aika purkaa kenttätöiden tulokset, sillä matka on tuoreena mielessä mutta siltä on saanut hieman hengähtää. On kiire tehdä lisää muistiinpanoja, kirjoittaa mielikuvia ja mielleyhtymiä ennen kuin ne katoavat aina seuraavaan Meksikon-matkaan saakka. Huomaan jo unohtaneeni asioita, mutta muistavani trivian: kiipeilevän lehmän, kohteliaan autoilijan, virkamiehen, joka oli aidosti kiinnostunut työstäni.

Meksikossa näin unta Suomesta, nyt näen unia Meksikosta. On mukava olla matkalla vaikka sitten nukkuessaan. Vuorokausirytmi pitää vain vielä muuttaa, työskennellä päiväsaikaan, matkustella öisin.

Inka Kaakinen, Meksiko

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *