Talvi muuttuu kesäksi ja manner toiseksi. Taivas pysyy silti samana, tulen vain näkemään sen eri kulmasta. Ja etelän ristin! Entäpä ihmiset? Käykö tälläkin kertaa niin, että erilaisen ulkokuoren ja elintapojen takaa minua on vastassa aina vain se sama ihmisyys, joka meitä kaikkia tuntuu pohjimmiltaan yhdistävän…

Kaksikymmentä tuntia lähtöön. Siihen päälle vielä 22 tuntia niin koneen pitäisi päästä laskeutumaan Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Luultavasti minua odottaa vetinen tervetuliaistoivotus – sääennusteen sadepylväiden mukaan taivas siellä näyttää repeävän perjantaipäivällä. Namibian sadekausi on tällä viikolla näköjään todella kunnolla päässyt vauhtiin. Olenkin matkalla lainehtivalle aavikolle! Paras siis varustautua sadeviitalla, pressulla ja jätesäkeillä.

Yliopiston aamuluennot jätin tänään suosiolla väliin. Vietin päivän tekemällä valmiiksi Suomen vesiekosysteemeihin liittyvän oppimisportfolion. On mielenkiintoista nyt matkustaa Namibiaan, kun on vielä tuoreessa muistissa Suomen ympäristöasiat ja –muutokset. On jännittävää päästä vertaamaan meidän luonnonoloja ja ympäristöongelmia Namibian täysin erilaisiin vastaaviin.

Voisin elää koko tulevat kolme viikkoa pelkillä mukaan pakkaamillani pähkinöillä ja kuivatulla leivällä. Olen varautunut kaikkeen, mikään ei voi lannistaa tai pysäyttää huomista lähtöäni. Finnairin lakkokin sai paeta kahden viikon päähän. Hyvä niin, muuten olisin tarttunut itse lentokoneen ohjaimeen ja suunnannut kohti eteläistä horisonttia.