Opettavaiset, mutta työntäyteiset kaksi ensimmäistä viikkoa on saatettu kunnialla päätökseen. Nyt sunnuntai-iltana takana on jälleen yksi suunnitteluntäyteinen päivä ja kaksi elämämme ensimäistä virkettä blogi-tekstiä.  Eilen illalla ehdimme jopa käydä näyttäytymässä kavereillemme, jotka jo hetken ehtivät epäillä, olemmeko enää hengissä. Ensimmäisten viikkojen työmäärä on ollut yllättävän suuri ja päivät ovat venyneet pitkiksi. Muu elämä on saanut väistyä opetussuunnitelmien, jaksosuunnitelmien ja tuntisuunnitelmien tieltä.

Ensimmäinen harjoitteluviikko meni Reetan maatessa kuumeessa kotona ja Pyryn juostessa hoitamassa kahden ihmisen asioita Viikin normaalikoululla. Ei siis mikään ihanteellinen startti, mutta siitä selvittiin ja jaksosuunnitelmat saatiin tehtyä lähes aikataulussa.

Ensimmäinen opetusviikko oli jännittävä ja haasteellinen. Päässämme pyörivät kysymykset: Kuinka hyvin suunnitelmamme toimivat käytännössä? Onko Reetta vielä kipeä? Kuinka oppilaat ottavat meidät vastaan? Ja mikäs olikaan sen punapäisen pojan nimi? Noh kysymyksiin saatiin vastauksia hyvin pian! Suunnitelmat toimivat ja eivät toimineet, Reetta oli kipeä ja ei ollut kipeä, oppilaat ottivat meidät hyvin vastaan ja sen pojan nimeä me emme vieläkään muista.

Huomenna alkaa uusi viikko uusin ja osin vanhoin haastein.  Onneksi sotilaat ovat tällä kertaa vahvepia niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten tuntisuunnitelmat esiin ja TULTA PÄIN! Jatkossa pyrimme bloggaamaan fiiliksiämme “kentältä” päivittäin.

Praktikantit Pyry, Reetta ja Battery-tölkki