Sekasorrosta seesteisyyteen

Oppitunnin tuoksinassa

Huh, opetusharjoittelumme pahin rutistus alkaa olla jo taittunut ja taakse jäänyttä elämää. Viikin normaalikoulun suurista ovista käveli tänään kaksi suhteellisen stressitöntä ja hyväntuulista harjoittelijaa. Viiden viikon takaisesta jännityksestä ja paineesta ei ole enää paljoakaan jäljellä. Luokka ja ohjaava opettajamme tuntuvat jo tutuilta, aivan kuin heidät olisi tuntenut pidemmänkin aikaa. Tuntisuunnitelmiakaan ei enää tehdä yömyöhään asti, vaan niiden suunnittelu sujuu jo pienellä rutiinilla. Opetustilanteesta pystyy jo saamaan enenmmän irti kuin muutama viikko sitten, koska ylimääräinen jännitys on kadonnut. Tästähän voi jo nauttia!

Tällä viikolla oman opetuksen lisäksi meidän pitää seurata aktiivisesti muiden opiskelijoiden pitämiä oppitunteja. Sinänsä on lohdullista huomata, että muutkin opiskelijat painivat samojen koulumaailmassa havaittavien ongelmien ja asioiden kanssa kuin me: aikataulun laatiminen, ohjeiden järkevä antaminen, organisointi, eriyttäminen, eheyttäminen… Mutta vielä on kaksi viikkoa aikaa harjoitella Viikissä ihanan luokan kanssa. Sen jälkeen harjoittelu jatkuu luultavasti aina eläkepäiviin asti. Oppia ikä kaikki! Vaikka opetusharjoittelun tahti on helpottunut huomattavasti, on tälläkin viikolla omat haasteensa ja jännitysmomenttinsa, kuten Pyryn elämän ensimmäiset kuviksen tunnit..vapise Picasso, FORTES FORTUNA ADIUVAT!

-Pyry ja Retu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *