Perjantaina oli viimeinen päivä harjoittelukoululla! Illalla järjestin valmistumisjuhlat ystävilleni, joita tuskin olen viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana ehtinyt näkemään. Onneksi olkoon ope! Naisissa tasavallan tuki! Valmista tuli!  Jos se olisi helppoa, kuka tahansa pystyisi siihen!

 Lauantaina lepäilin teatterissa lapsikatraan kanssa Maija Poppanen –musikaalia seuraten ja todeten, ettei krapulapäivää voisi mukavammin lasten kanssa viettääkään. Illalla suuntasimme vielä mökille, missä sunnuntai kului oudon euforisessa olotilassa. Tajuntaan alkoi pitkän aamupalan aikana pikku hiljaa iskostua uusi ajatus: olen valmis, olen valmis, olen valmis!

Yhdessä kortissa toivotettiin seuraavaa: Uurastus on takana, siispä työ alkakoon! Niinpä!