Satakieli laulaa alkukesän vehreällä Finnsinmäellä toivottaen tutkimusryhmämme jälleen tervetulleeksi Mankbyhyn. On kesäkuun ensimmäinen päivä ja neljäs kaivauskesä alkamassa Espoon Mankbyn keskiaikaisella kylätontilla. Tutkimusryhmämme ei ole paljon muuttunut viimevuotisesta, tutut kasvot ovat paikalla. Jopa mittausdokumentoinnistamme vastaava Maija onnistui saapumaan ilman tuhkapilvien aiheuttamaa viivettä suoraan Pompejista, jossa hän oli ollut toukokuun.

Tänä vuonna kaivaukset jatkuvat heinäkuun alkuun. Tavoitteena on ensinnäkin saada valmiiksi viime kesänä kesken jääneen muinaispellon kaivaminen ja avata sen viereen uusi tutkimusalue, jolla selvitetään niin peltoa kuin mahdollista hautausmaa-aluettakin. Samaan aikaan jatketaan tontin ylärinteessä päällekkäisten rakennusvaiheiden tutkimista. Kolme kaivauskesää ovat osoittaneet, että ylärinteessä on ainakin kolme toisiaan seuraavaa rakennusvaihetta, joita yritämme kaivaa yksi kerrallaan esiin. Lisäksi tarkoitus on selvittää onko varsinaisen tonttimaan eteläpuolella oleva tulisijanperustus riihi vai jokin muu rakennus ja onko sen vieressä muinaisia peltokerroksia.

Tiistaiaamuna oli kova kiire saada mitatuksi uudet kaivausalueet ennen kuin kaivinkone saapui paikalle poistamaan pintamaata. Keskiviikkoiltapäivällä uudet alueet oli avattu ja niiden ensimmäisen dokumentointitason puhdistus käynnissä. Perjantai-iltapäivään mennessä kaikki kolme uutta aluetta oli saatu valmiiksi varsinaisia kaivauksia varten. Jännityksellä odotetaan, mitä maanantai tuo tullessaan.

Anna-Maria valvoo uuden alueen avaamista

Samaan aikaan, kun uusia alueita avattiin, kaivettiin Hannan johdolla viime vuonna kesken jäänyttä muinaispeltoa. Nyt sen tutkimukset on saatu lähes loppuun. Muinaispelto on muinaisjäännös, jonka tunnistaminen vaatii arkeologin asiantuntemusta. Maallikon on vaikea sitä erottaa. Pelto erottuu muista maakerroksista paksuna, tummana, kosteana ja hyvin runsaasti orgaanista ainesta sisältävänä kerroksena, jonka pohjalla erottuu koukkuauralla tehdyn ristiinkynnön jälkiä. Muinaispelto on parhaiten tunnistettavissa auranjäljistä, jotka erottuvat vasta, kun suurin osa pellosta on kaivettu pois. Arkeologin onkin syytä olla tarkkana, ettei kaiva peltoa pois ennen kuin on edes huomannut sen olemassaoloa.

Viime kesänä kesken jääneet muinaispeltokerrokset otetaan esiin suojakankaan alta

Yhden yllätyksen kevät toi tullessaan. Vielä muutama vuosi sitten Mankbyn kylätontin peitti tiheä metsä, mutta nyt se on raivattu ja valo pääsee jälleen maanpinnalle. Tämän seurauksena kasvillisuus on alkanut palautua ja niinpä kaivamaton osa jo yli puoli vuosituhatta sitten hylätystä muinaispellosta erottuu jälleen tiiviinä nokkoskasvustona. Nokkoset ovat löytäneet ympäristöään ravinteikkaamman maannoksen! Kaivamattakin saimme nyt viitteitä pellon laajuudesta. Katsotaan, mitä muita yllätyksiä kesä tuo tullessaan Mankbyssä.