Rutgersin arkiston aarteita

Miia Halme oli erittäin tyytyväinen, kun löysi arkistosta 50-luvun sijasta 40-luvun.

International Leaguen päämajan etsimisessä vetämäni vesiperän jälkeen oli aika suunnata kenttäretkelle Manhattanin ulkopuolelle. Päämääräni oli New Brunswickissä, New Jerjeyssä sijaitsevan Rutgersin yliopiston arkistot.

Matkasin tunnin matkan Manhattanilta New Brunswickiin vaihteeksi junalla, sillä bussilla matkustaminen on alkanut kypsyttää: se on aikamoisen töyssyistä, ja ruuhkaan joutuminen saa aikataulut hyppimään miten sattuu. Junamatka sujui tasaisesti aikataulussaan, ja reilun puolentoista tunnin kuluttua kotiovelta istuin arkistossa.

Tieto Rutgersin arkiston olemassaolosta ja relevanssista tutkimukselleni tuli eteeni oikeastaan odottamatta – niinkuin usein käy. Tämä on yksi syy siihen, miksi on mainiota voida oleskella Jenkeissä näinkin pitkään. Lyhyempi vierailu sallisi vain ennalta määritetyn agendan, jolloin merkittävää materiaalia saattaisi jäädä katsastamatta.

Suurimmalla osalla kirjastoista ja arkistoista on netissä aikamoisen tarkat kuvaukset sekä kirjastojen sisältämistä kokoelmista että kokoelmien sisällöistä. Parhaimmillaan kokoelmien kuvaukset on eritelty aiheittain, laatikoittain ja jopa kansioittain. Netissä olevia hakukoneita käyttäen tutkija voi siis löytää ennalta sopivia lähteitä ja saada kattavan käsityksen siitä, mistä kaikkialta materiaalia kannattaisi aiheeseen liittyen etsiä.

Koska tämä on varsinaisesti ensimmäinen kerta, kun ylipäätään teen arkistotutkimusta, opettelen itsekin tässä matkan varrella tämän kaiken toimintaa. Onneksi oppimisen tukena on usein erinomaisen päteviä ja viitseliäitä arkistonhoitajia.

Näin oli myös Princetonissa, jossa sain heidän kokoelmiensa lisäksi osviittaa myös muiden lähialueella sijaitsevien kirjastojen kokoelmista. Juuri hän mainitsi Rutgersin arkistot, joista en muuten olisi ollut lainkaan tietoinen.

Perehdyin arkistoihin netin hakukoneen avustuksella ennen vierailuani, ja havaitsin siellä olevien papereiden olevan aivan keskeisiä tutkimukselleni.

Rutgersin yliopistossa sijaitseva kokoelma koostuu Frances Grant -nimisen kansalaisjärjestöaktivistin papereista. Mukana on mm. runsaasti kirjeenvaihtoa sekä materiaalia eri järjestöissä, joissa hän oli mukana. Onnekseni yksi näistä on juuri International League, jonka toiminnassa Grant oli mukana pian sen perustamisen jälkeen vuonna 1941.

Arkistot olivat loistavat! Ne tarjosivat ensimmäistä kertaa JUURI sitä materiaalia, jota olen täällä varsinaisesti etsimässä. Oli käsittämättömän tyydyttävä tunne löytää arkistosta vuosiluku 1943 ikuisen viisikymmennenluvun jälkeen.

Löysin kokoelmasta mm. kokouslistoja International Leaguen perustamisvuosilta. Niistä huomasin ensimmäistä kertaa, että järjestön kieli oli alkujaan ranska! Tämä yllätti minut, vaikka tiesin järjestön taustan ja sen suhteen ranskassa toimineeseen Fédération internationaleen.

Järjestön pääkieli vaihtoi kuitenkin englanniksi jo vuonna 1943, vaikka arkistosta löytyi myös ranskankielisiä kokousmuistioita seuraavilta vuosilta. Kielen vaihtuminen liittyi puolestaan suoraan Roger Baldwinin mukaantuloon, ja se on säilynyt yksinomaan englantina aina tästä eteenpäin. Baldwin itse luki ranskaa, mutta kirjoitti liki yksinomaan ranskaksi myös ranskalaisille – varmaankin heidän lieväksi ärtymyksekseen.

Ihmisoikeuksien kohdalla kielikysymys ei ole aivan yhdentekevä, sillä juuri ranska ja englanti ovat olleet diplomatian perinteiset kielet ja ranska erityisesti ihmisoikeuksien kohdalla keskeinen. Tämä on kuitenkin muuttunut merkittävästi, sillä nykyään kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan keskeisin ellei jopa ainoa kieli on englanti.

Lisäksi havaitsin arkistosta, että vastoin aiempaa ymmärrystäni, ranskalaiset järjestön perustajat pyysivät nimenomaan Baldwinin mukaan toimintaan. Vuonna 1942 käytännössä jokaisen kokouksen yhteydessä mainitaan ‘projét Baldwin’.

Tämä kaikki on täysin uutta informaatiota, ja tarjoaa erinomaista lisämateriaalia Leaguen ja Fédérationin jännitteisen suhteen tarkasteluun.

Lisäksi löysin tärkeitä linkkejä tutkimuksen jatkamiselle: monet keskeiset henkilöt liittyivät tavalla tai toisella New School for Social Researchiin. Ja tämä puolestaan sijaitsee – jälleen kerran – Manhattanilla. Seuraavaksi vuorossa taitaakin olla käynti siellä.

Sain Rutgersissa päivän aikana käytyä materiaalia mukavasti läpi ja otettua reippaasti kuvia. Materiaalia on kuitenkin niin runsaasti, että sen läpikäyminen vaatii vielä pari arkistopäivää. Lisää reissuja on tulossa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *