Vierailin kotikampuksemme museossa, joka esittelee islamin tieteellisiä ja teknologisia saavutuksia. Näyttelyyn investoidut vaivannäkö, raha ja tekniikka tekivät käynnistä vaikuttavan. Samantyyppisiä näyttelyitä on ollut liikkeellä muitakin, esimerkiksi Oxfordissa, Istanbulissa ja New Yorkissa.

Kutkuttavinta museossa oli näkökulma – islamin, uskonnon, anti tieteelle. Islamilainen identiteetti on vahvempi kuin esimerkiksi arabialainen tai saudiarabialainen. Näyttely kytkee uskonnon ja tutkimuksen vaivattomasti yhteen, tähän tapaan: ”Islamin usko ja elämäntapa ovat jokaisen muslimitutkijan tärkeimmät motivaation lähteet.”

Aloin miettiä, että omassa kulttuurissamme ei tulisi kovin äkkiä mieleen rakentaa näyttelyä kristinuskon ylivertaisuudesta tieteessä. Islamiin on lyöty leimoja ulkoapäin, mutta me olemme lyöneet leimat itseemme. Uskonto on jotain ujosteltavaa, henkilökohtaista ja tutkijalle hieman sopimatonta.

Näyttelyn vankkaa antia olivat tietenkin islamilaisen maailman kiistattomat saavutukset muun muassa matematiikan, tähtitieteen ja lääketieteen aloilla. Täällä on keksitty nolla ja analyyttinen geometria, selvitetty silmän anatomia ja kehitetty aristoteelista filosofiaa.

Jaakko Hämeen-Anttilakin toteaa Islamin käsikirjassaan, että ”on vaikeaa löytää kulttuurin aluetta, jolla arabialainen oppineisuus ei olisi ollut Välimeren kulttuuripiirin huippua 900- ja 1000-luvuilla”.

Näiltä jättiläisten harteilta KAUST nyt ponnistaa, muutaman taantumuksen vuosisadan jälkeen. Kuten Susie of Arabia -bloggaaja huomauttaa, yliopiston perustamishanke on herättänyt sekä ihailua että närää omalla maallaan.

Itsetunnon kohentelua uskonnon kautta voikin perustella myös näin: Islamilaisessa valtiossa yliopiston kannattaa kiiruhtaa alleviivaamaan, että tiedon etsiminen on uskonnollisesti jaloa. Muuten joku voisi pitää koko touhua epäilyttävänä.

Al-Jazrin kehittämä elefanttikello, joka hyödyntää kellunta- ja vaihdemekanismeja. Kello on samalla taideteos, joka juhlii islamin universaaliutta.