Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma piti viime torstaina vuotuisen Kansakunnan tila -puheensa. Lehdistö jännitti puhetta viikkokaupalla. Itse asiassa aika monet ovat varmasti jännittäneet Zuman tulevia puheita sen surullisen kuuluisan ”suihkulla ehkäisin hiv-tartunnan” -letkautuksen jälkeen.

Etelä-Afrikka painii valtaisan työttömyyden kanssa. Työttömänä on noin neljännes työikäisistä. Ja suurin osa työtä tekevistäkin tekee paljon kotoisia paskaduuneja ikävämpiä töitä. Siksi presidentiltä toivottiinkin työelämän kehittämiseen muutakin kuin kauniita sanoja. Odotettiin konkretiaa eli käytännössä tarkkoja rahamääriä.

Sitä hän yrittikin tarjota. Työttömyyden kitkemiseksi panostetaan esimerkiksi tasan 19 miljardia randia eli vajaat kaksi miljardia euroa ja viime aikaisista tulvista kärsineet saavat 800 miljoona randia.

Se, kuinka moni uskoo, että näillä panostuksilla on minkäänlaista vaikutusta eteläafrikkalaisten hyvinvointiin, on taas ihan toinen seikka. Ainakin osan yhteiskunnan kehittämiseen luvatuista varoista oletetaan menevän automaattisesti ihan muihin taskuihin. Vaikka Etelä-Afrikkaa pidetään maanosan edistyksellisimpänä valtiona, rehottaa täällä korruptio ja kaikenlainen valta-asemien väärinkäyttö.

Zuma otti monen mielestä puheessaan kantaa juuri oikeisiin asioihin. Itse asiassa vähän liiankin tarkasti ja selväsanaisesti. Monen mielestä pelkästään tämä oli vähintäänkin epäilyttävää ja aivan selvä merkki siitä, että puhe oli kaikesta huolimatta taas vain tyhjää retoriikkaa.

Epäkiitollista tuo presidentin homma.

Keskustelin Zuman puheesta paikallisten ystävieni kanssa. Runebergin päivän ajankohtaisuuden kunniaksi yritin selvittää, olisiko mahdollista väittää, että presidentti puhui kuin Ruuneperi; oliko hänen puheessaan sellaista paatosta ja kaunopuheisuutta, jonka väitetään olleen ominaista kansallisrunoilijamme suulliselle ilmaisuille. Sanonnan avaaminen eteläafrikkalaisille meni kuitenkin ihan liian monimutkaiseksi: ”You know, in Finland we had this guy, or poet, called Runeberg…” No, hyvät naurut saimme ainakin kaikki.

Viime viikkoisen Runebergin päivän kunniaksi Suomesta vierailulle tulleet sukulaisemme toivat meille Runebergin torttuja. Tortut selvisivät lentomatkasta hienosti, ja maistuivat aivan erinomaisilta helteessä, myös ilman punssia.