Palmun alla: Tutkimusleski nöyrtyy osaansa

Vietin juuri kaksi viikkoa ja kaksi päivää yksinhuoltajana tutkijamieheni työmatkan vuoksi. Tällainen rupeama yksin kaukomailla oli hieman extreme ratkaisu, mutta kahden pikkulapsen äitinä saatoin jo toisena iltana todeta, että pahinta koettelemuksessa ei todellakaan ollut kaukomaa.

Kotitöitä ja vastuita on loppumattomiin, ja lisäksi tulevat ylimääräiset riesat, kuten hellan hajoaminen, popcorn-pussin alla kuhisevat muurahaiset ja keskilattialle vettä sylkevä suihku – nämä kaikki ilmiöitä yhdeltä illalta.

Ensimmäisen vuoden teekkaria heilastellessa ei tullut mieleen, että tutkijan työ on matkatyö. Tämä on akateemisen uran perheissä ratkaistu eri tavoin. Osa puolisoista seuraa mukana matkoilla, jos siihen on mahdollisuus, kuten kotirouvilla tai vauvan kanssa kotona olevilla. Tänne KAUSTiin moni on itse asiassa muuttanut voidakseen työmatkailla vähemmän. Kotiin jäävää varmasti auttaa, jos lähellä on tukijoukkoja tai rinnassa sykkii lammasmaisen nöyrä sydän.

Minusta lentäminen on äärimmäisen epämiellyttävää, enkä siksikään halua harrastaa sitä yhtään enempää kuin on pakko. Olen tehnyt elämässäni alle kymmenen edestakaista lentomatkaa. Toukokuun 1999 ja syyskuun 2007 välillä en lentänyt kertaakaan minnekään; tosin olin suuren osan tuosta ajasta köyhä opiskelija.

Voisiko tutkijan työ sitten olla vähemmän singahtelevaa ja enemmän paikallaan pysyvää? Kysymys on oikeastaan viestinnällinen. Niin kauan kuin kasvokkain työskentely ja vaikuttaminen hakkaavat tekniset yhteydenpitovälineet, tutkija pysyy taivaalla.

Lentämisen ristiriitaisuutta ja ympäristölle aiheutuvaa kuormaa on viime vuosina tuskaillut moni muukin, muun muassa professori Teivo Teivainen. Tutkijatohtori Marja Jalava pohti Yliopisto-lehdessä 5/2009: ”Sikäli kuin lentokoneiden tekninen kehitys ei tee odottamatonta äkkiloikkaa, joutunee yliopistotyönantajakin lähivuosina ottamaan kantaa lentomatkailuun. Liikkuvuuteen kannustavassa järjestelmässä kysymys on vaikea, sillä ei voitane osoittaa oppiainetta tai uravaihetta, jossa lentäminen olisi muita oikeutetumpaa.”

Jos joku keksii asiaan ratkaisun, saa pisteitä minulta. Kasvokkaista viestintää tarvitsee nimittäin myös puoliso.

PS. Suhteellisuudentajua ongelmaani ovat tuoneet keskustelut täällä Saudi-Arabiassa olevien aasialaisten vierastyöläisten kanssa. Siivooja, autokuski tai lastenvahti on varsin usein äiti tai isä, joka on joutunut jättämään pienet lapsensa kotimaahan lähisukulaisten hoivaan. Työsopimus kestää yleensä kaksi vuotta, minä aikana vanhempi ei näe lapsiaan lainkaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.