Viime viikolla kenttätyönteostani ei oikein tullut mitään. En päässyt suorituspaikalle, kun taksilakko lamautti lähes kaiken liikenteen townshipeihin ja townshipeista.

Hyvin suuri osa liikenteestä townshipien ja muun Kapkaupungin välillä toimii taksien välityksellä. Taksit eivät ole vanhoja tai uusia henkilöautoja, vaan tavallisia, valkoisiksi maalattuja pakettiautoja, joihin sovitetaan kerrallaan kevyesti yli kymmenen matkustajaa.

Khayelitshassa asuva ystäväni varoitti minua lakosta ennakkoon: ”Ei ehkä kannata tulla klinikalle maanantaiaamuna. Taksit ovat taas lakossa, ja joskus lakkoilu voi mennä vähän rauhattomaksi.”

Klinikka, jossa teen osan kenttätyöstäni, on Kuwait-nimisen taksiaseman vieressä Khayelitshassa. Ja koska en tee tutkimusta taksiautoilusta tai eteläafrikkalaisesta lakkoiluperinteestä, ajattelin että on ehkä parempi seurata tilannetta etäämmältä, uutisten ja netin välityksellä.

Ja ihan hyvä, että sain kuulla lakosta ennakkoon. Juuri klinikan läheisyydessä oli pahimmat mellakat.

Taksikuskit eivät pelkästään lopettaneet työntekoaan. He myös yrittivät pitää huolen siitä, että taksien lisäksi myös kaikki muu liikenne seisoisi.

Maanantai-iltapäivään mennessä saldo oli yksi kuoliaaksi ammuttu pullakuski, pari poltettua bussia, monta kivitettyä henkilöautoa, jonkin verran haavoittuneita, parikymmentä pidätettyä ja lukuisia ihmisiä, jotka eivät päässeet töihin tai kouluun.

Taksikuskit lakkoilivat esimerkiksi liian ankaria liikennesääntöjä vastaan ja sitä, että viranomaiset poistavat takseja liikennekäytöstä liian heppoisin perustein. Tälle nauroivat niin takseilla säännöllisesti matkustavat kuin taksien ajoa liikenteessä varovat kanssa-autoilijat.

Sillä jos eteläafrikkalainen liikenneturvattomuus tarvitsisi symbolin, olisi se kiistatta valkoinen pakettiautotaksi.