Kaskuja Kapista: Saturaatiopiste

Saavuimme kotiin viime viikolla. Reilun kolmenkymmenen asteen syyskeli Kapkaupungissa vaihtui noin kahdeksanasteiseen kevätsäähään Sipoossa.

Kapkaupungissa oleskeluni tarkoitus oli kerätä aineistoa väitöskirjatutkimustani varten. Siinä mielestäni onnistuin. Tai vaikeahan sitä on varmasti sanoa, koska ihmisten kanssa operoiminenhan ei koskaan ole edes etäisesti eksaktia. Onneksi.

Riittävä aineisto on luonnollisesti yksi kulmakivistä kaikelle tutkimukselle. Jos on liian vähän materiaalia tarkasteltavana, on tulkintoja vaikea tehdä.

Antropologit ja muut kulttuurintutkijat puhuvat mielellään saturaatio- eli kyllääntymispisteestä. Tämä on ajankohta, usein haastattelemalla suoritetun tutkimuksen aineistonkeruuvaiheessa, jolloin tutkija kokee, ettei uutta materiaalia enää tule.

Kun saturaatiopiste on käsillä, voi jo ennakkoon arvata, mitä haastateltava tulee vastaamaan.

En tosin tiedä, onko tällaista pistettä olemassa. Ainakaan sellaisen todentaminen ei voi olla kuin hyvin mielivaltaista.

Saturaatiopiste on ennen kaikkea hyvä tavoite. Sen avulla pidetään aineiston riittävyys koko ajan mielessä.

Suhtaudun kuitenkin varauksella saturaatiopisteeseen jonkinlaisena maagisena simsalabim-hetkenä, jolloin voidaan turvallisesti todeta, että ”no niin, materiaalipaketti on nyt kasassa, voinpa siis matkustaa takaisin kotiin kirjoittamaan.”

Nykytutkimusmatkan kesto on usein päätetty ennakkoon. Enää ei voi lähteä määrittelemättömäksi ajaksi kiertelemään kamelikaravaanilla Afrikkaa tai Orienttia. Ainakaan ihan helposti. Viimeistään tutkimusmatkan rahoitus, tai sen puute, pistää hyvin tarkan pisteen matkalle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *