Tällä hetkellä olen kirjoittamassa blogiin St. Laurent -hotellin aulatiloista. Kurssin viralliseen alkuun on vielä viikko aikaa, mutta kurssilaisten kesken lähdemme loppuviikoksi Mahajangaan ja Ankarafantsikan kansallispuistoon. Mahajangassa näemme merenrannan ja Ankarafantsika on monipuolinen lintu- ja makiparatiisi. Kyyhkyräähkiäisiä olisi hauska nähdä.

Ensimmäinen päivä on ollut väsynyt ja hektinen, vaikka lämpötila on ollut miellyttävä, lähes vuorokauden matkaaminen lentokoneella on vienyt veronsa. Prepaid-liittymät on hankittu ja rahaa on vaihdettu, joten kaikki oleellinen on hoidossa.  Tuntuu omituiselta matkustaa paikasta toiseen taksilla, mutta koska se ei käytännössä maksa mitään, se on kätevin tapa liikkua kaupungissa.

Ensivaikutelmat eivät ole yllättäneet. Madagaskar on selvästi kehitysmaa. Ihmiset heräävät samaan aikaan auringon kanssa ja nukahtavat sen myötä, koska monessa asunnossa (tai sen puoleen työpaikassa) ei ole sähkövaloja. Mihin tahansa kulkeekin, useamman valkoihoisen seurue houkuttaa heti peräänsä kerjääjiä ja kaupustelijoita. Itselleni oli ainakin yllätys, että vaikka Antananarivo on miljoonakaupunki, varsinaista keskustaa ei kaupungilla ole. On yksi isompi avenue, mutta siihen keskustamaisuus jääkin.  Se, että ranskalla pärjää hyvin, on iloinen yllätys.

Joukkoliikennettä ei ole vielä testattu, mutta huomenaamulla kello kahdeksalta lähtee taxibrousse, jonka kyydissä olemme kymmenisen tuntia. Matkustustavan autenttisuus tuntunee ainakin takapuolessa.