Mankbyssä kaivetaan jälleen – vuosien uurastuksen tuloksena tutkittavaa kuin tarjottimella

Muutaman päivän ajan on pelkkojen eli kaivauslastojen kilinä taas kaikunut Espoon kartanon metsässä. Mankbyn keskiaikaista kylätonttia kaivetaan jo kuudentena kesänä peräkkäin. Tänä vuonna odotukset ovat korkealla. Nyt kerätään vuosien pitkäjänteisen ja kärsivällisen työn hedelmiä.
Tänä vuonna on tarkoitus saattaa päätökseen kylätontin keskellä olevien isojen alueiden kaivaukset. Lue loppuun

Mankbystä Wharram Percyyn

On myöhäissyksyinen aamu etäällä Espoosta. Maiseman värit vaihtelevat vihreän, ruskean ja harmaan sävyissä. Kesän 2011 kaivaukset Mankbyssä ovat kaukana takana päin. Viimeisetkin kiireiset kenttätyöpäivät ovat ohi ja työt saatu pisteeseen, josta on hyvä jatkaa kesällä 2012. Yläalueen iso rakennuskompleksi on kokonaan esillä kuin tarjottimella. Tuskin koskaan arkeologi pääsee aloittamaan kaivauskauden tutkimusalueen mielenkiintoisimmista kerroksista. Ensi kesänä Mankbyssä meitä odottaa tällainen poikkeuksellinen tilanne. Lue loppuun

Arkeologiaa Espoossa: Kaivauskurssit ovat ohi mutta viimeisteltävää riittää

Kaivauskurssit ovat ohi ja tutkimusryhmällämme jäljellä on enää muutama päivä kesän 2011 kaivausten dokumentointia ja muuta viimeistelyä. Mankbyn kylätontin yläosan tutkimusalueiden kokonaiskuva on tänä vuonna alkanut hahmottua. Kärsivällisyyttämme palkitaan, kun vuosien varrella kertyneet palapelin palaset alkavat vihdoin muodostaa kokonaisuuksia. Kokonaiset rakennukset alkavat hahmottua. Valmista ei vielä tullut, mutta se oli tiedossa jo ennen kuin tänä vuonna oli ensimmäistäkään lapionpistoa tai lastan viistoa maahan tehty. Työmäärä oli liian suuri yhdelle kenttäkaudelle – ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen. Lue loppuun

Odotukset korkealla!

Ensimmäinen varsinainen kaivausviikko Mankbyssä on käynnistynyt suunnitelmien mukaan. Monta huolta tämän vuoden tutkimusten loppuun viemisestä ja tarvittavien analyysien tekemisestä katosi pari viikkoa sitten, kun postista tuli valkoinen kirjekuori, joka kertoi saamastamme lisärahoituksesta. Nyt voimme viedä tämän vuoden tutkimukset kunnialla loppuun! Lue loppuun

Työmaa on pystytetty!

Uusi kenttätyökausi alkoi Espoon Mankbyssä kesäkuun ensimmäisen aamun valjettua. Työmaaparakit tuotiin aamuseitsemältä ja pian saapui osa tutkimusryhmästämme. Toiset jatkoivat vielä valmisteluja toimistolla ja osa oli välineistöä noutamassa. Aamu kului erilaisissa järjestelyissä, mutta iltapäivällä päästiin lapioin avaamaan kahta viime vuonna kesken jäänyttä kaivausaluetta. Lue loppuun

Sinäkö mukana arkeologisella kaivauksella?

Arkeologia on monella tapaa kummajainen tieteiden joukossa. Se kuuluu humanistisiin tieteisiin, mutta viime vuosisadan jälkipuolella ala otti monta askelta luonnontieteitä kohden. Osa arkeologian menetelmistä ja erityisesti analyyseistä on puhdasta luonnontiedettä. Arkeologia on kummajainen myös siksi, että toisin kuin lähes kaikissa muissa tieteissä maallikoillekin tarjotaan mahdollisuuksia osallistua tutkimukseen. Arkeologiset kenttätyökurssit ja harrastajakaivaukset ovat olleet Suomessa jokakesäistä arkipäivää yli 20 vuoden ajan. Tarkkaavaiselle harrastajalle on vuosittain löytynyt ainakin yksi kurssi jossain päin Suomea.
Eräänlainen arkeologiabuumi alkoi 1980-luvun alussa Indiana Jones -elokuvien myötä. Arkeologiasta luotiin jännittävä kuva, tutkijan arkea kuvattiin seikkailuksi. Tämän kuvan mukaan arkeologia oli modernia tieteen tutkimusretkeilyä. Aivan tuollaista arki ei toki ole, mutta eräänlaista tutkimusretkeilyä kyllä. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä seuraava lastan raapaisu paljastaa esiin – ei myöskään sitä, mitä inventoiva arkeologi maastosta löytää.

Tuokiokuva kesän 2010 kaivauskurssilta

Myös Mankbyssä harrastajilla on vuosittain ollut mahdollisuus osallistua kaivauksiin. Aluksi Espoon kaupunginmuseo järjesti viikon kursseja harrastaja-arkeologeille. Viime ja tänä vuonna kurssien järjestämisestä on vastannut Hangö Sommaruni eli Hangon kesäyliopisto. Kesällä 2011 kursseja on kesäkuun kolmella ensimmäisellä viikolla. Ainakin muutama päivä sitten niillä oli tilaa … eli jos arkeologin arki ja kaivaus keskiaikaisella kylätontilla kiinnostaa, käy pikaisesti kesäyliopiston kotisivuilla ilmoittautumassa ( http://www.hangosommaruni.fi/content/view/203/1/ ). Vielä ehtii mukaan! Ilmoittautuminen on periaatteessa ruotsiksi, koska kyse on ruotsinkielisen kesäyliopiston opetuksesta, mutta mukaan mahtuvat kaikki halukkaat kielestä riippumatta. Itse kaivauksella puhutaan molempia kotimaisia kieliä ja 2000-luvun kansainvälisen maailman lingua francaa eli englantia. Tervetuloa tutkimusretkelle!

Kesä koittaa ja kaivaukset alkavat

Helsingin yliopiston arkeologit ovat kaivaneet Espoon Mankbyn keskiaikaista kylätonttia vuodesta 2007. Työn tuloksena espoolaisten – ja itse asiassa suomalaisten ylipäänsä – arki ja elämänpiiri keskiajalla on pala palalta avautunut. Silti tekemistä riittäisi vuosikymmeniksi. Arkeologinen kenttätyö vaatii kärsivällisyyttä. Yhden kenttätyökauden aikana ei ihmeitä saada aikaan, muutaman kenttäkauden pituisella projektilla sitäkin enemmän. Parhaat tulokset saadaan vuodesta toiseen jatkuvilla maltillisilla ja määrätietoisilla kaivausrupeamilla, joiden välissä panostetaan tarkkaan ja tunnolliseen dokumentointiin, raportointiin sekä näytteiden ja tulosten analysointiin. Suunnitelmallinen tutkimusohjelma on kaiken a ja o. Sitä on syytä päivittää joka vuosi, kun kenttätyökauden tulokset on analysoitu.

Toivottavasti tämäkin viime vuonna kesken jäänyt arvoituksellinen kuoppa paljastaa nyt salansa.

Marraskuinen palaveri konservointilaitoksella

Elina on ehtinyt taas ahertaa alkusyksyn Espoon Mankbyn keskiaikaisen kylän kaivauslöytöjen kanssa. Menneen kesän löydöt on nyt luetteloitu ja numeroitu. Tämän jälkeen metallilöydöt on voitu toimittaa konservoitaviksi Kansallismuseoon. Konservoinnin ensimmäisiä työvaiheita on röntgenkuvaus. Vasta sen jälkeen on mielekästä lopullisesti päättää, mitkä löydöt konservoidaan. Kaikkien konservointiin ei valitettavasti ole resursseja. Esimerkiksi valtaosan nauloja kohdalla konservointiin ei juuri ole mahdollisuuksia. Sääli – mutta valintoja on pakko tehdä.

Marraskuinen tiistaiaamu oli Mankbyn vuoden 2009 löytöjen kannalta siis tärkeä hetki. Löydöt oli edellisellä viikolla röntgenkuvattu. Nyt oli aika istua alas ja käydä ne yksitellen läpi konservoinnista vastaavien Leenan ja Pauliinan kanssa. Mielenkiintoisimmilta näyttävät esineet ja löydöt Elina oli jo etukäteen valinnut konservoitavien joukkoon, mutta loppujen kohtalosta oli syytä pohtia löytö kerrallaan. Monet mitättömiltä näyttävät raudanpalat saattavat esimerkiksi liittyä rautaesineiden valmistukseen ja työstöön. Nytkin löytyi pieniä rautakatkelmia ja luultavasti ahjossa sulanutta rautaa, jotka viittaavat kuonalöytöjen tavoin sepän työskentelyyn Mankbyssä. Kenties jo ensi kesänä löydämme myös raudanvalmistusjätteen ”emäsuonen” eli itse pajan jäännökset.

Röntgenkuvaus kertoo paljon ruosteen alla piilevästä esineestä. Tälläkin kertaa yksi paksu rautalevy osoittautui keskiaikaisen hevosenkengän puolikkaaksi. Vastaavasti näimme nyt ensi kertaa kunnolla kesällä löytyneen putkilukonavaimen. Haurasta esinettä emme uskaltaneet löytöhetkellä yhtään puhdistaa. Nyt kärsivällisyys palkittiin: röntgenkuvassa esine näkyi yksityiskohtineen. Samalla varmistui, että vuotta aiemmin Mankbystä oli löytynyt aivan samanlainen avain.

Kesällä 2009 löytynyt putkilukonavain konservoinnin jälkeen. Kuva: Pia Klaavu/Suomen kansallismuseo.

Pitkän aamupalaverin jälkeen konservoitavat löydöt on jälleen valittu. Pauliinalla on edessä pitkä urakka ”parhaiden” metallien kanssa. Parin kuukauden päästä kokoonnumme samalla joukolla uudelleen löytöjen ääreen. Tuolloin esineet on konservoitu ja ne paljastavat jälleen hieman enemmän itsestään – sekä Mankbyn vaiheista ja mankbyläisten elämästä.

Rakennuksia paljastuu ylärinteestä

Mankbyn kylätontin ylärinne eli länsiosa on alusta alkaen ollut haastava kaivettava. Pyrkimyksenä on ollut paljastaa kokonaisia rakennuksia kerralla kaivettavaksi. Alarinteessä tämä on onnistunut, sen sijaan, kun ylärinteessä toukokuussa 2008 Anskun johdolla avattiin ensimmäistä uunia ympäristöineen tutkittavaksi, osoittautui rakennus niin suureksi, ettei meillä ollut mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmaamme. Jouduimme tyytymään ajatukseen yhden huonetilan paljastamisesta. Sekään ei onnistunut ensimmäisenä vuonna. Lue loppuun