Kadotettu sukupolvi, osa I

Annika Pasanen luennoi kielipesistä ja kävi luulajansaamen kieli- ja kulttuurikeskuksessa.

Bodøssa loppuu näinä päivinä saamen kielten dokumentointiin ja revitalisaatioon keskittyvän tutkijaverkoston SLDR:n kaksiviikkoinen talvikoulu. Olin itse mukana muutaman päivän viime viikonvaihteen molemmin puolin (ja pääsin kotiin monien rasittavien vaiheiden jälkeen vuorokauden myöhässä Pohjois-Norjassa riehuneen myrskyn takia, mutta ei siitä sen enempää). Luennoin inarinsaamen kielen elpymisestä ja kielipesän roolista kielen siirtäjänä sekä osallistuin ekskursiolle luulajansaamen kieli- ja kulttuurikeskukseen Árraniin (http://www.arran.no), joka sijaitsee Divttasvuotnan (Tysfjord) kunnassa Áiluoktan (Drag) kylässä. Continue reading

Čičiliušku ja meččypočči

Annika Pasasen lapset oppivat myös aunuksenkarjalaa.

Lapseni ovat oppineet viikon aikana vähän lisää karjalaa ja venäjää. Eniten iloa aiheuttavat  karjalankieliset eläintennimet. Čičiliušku on helppo – sisilisko tietenkin – mutta mikä on meččypočči? Metsäpossu eli villisika! Continue reading

Mikä on kaukalopikaluistelu inarinsaameksi?

Annika Pasanen kertoo inarinsaamen kielipesätoiminnasta.

Vancouverin olympiakisojen avajaisten tv-uusinnan aikaan sain puhelun. Luurin päässä oli juuri 6 vuotta täyttäneen poikani Sammelin vuotta vanhempi kaveri – kutsun häntä tässä Teemuksi. Pojat ovat olleet samassa hoitopaikassa, inarinsaamenkielisessä kielipesässä siitä saakka, kun Sammeli meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Nykyään he viettävät osan päivää inarinsaamenkielisessä esiopetuksessa. Continue reading