Miksi hiirimaki kiinnostaa?

Hiirimaki (Microcebus spp., minun tutkimuksissani rufus) on jännä eläin. Sen oletetaan muistuttavan melko tavalla alkeellisia kädellisiä: pieniä, yöelämään tottuneita kaikkiruokaisia puuelukoita. Tämä tekee hiirimakeista lupaavan mallieläimen ihmislääketiedettä varten. Sillä on kuitenkin monia muitakin jänniä ominaisuuksia.

Pienestä koostaan huolimatta hiirimakit elävät vuosia. Vankeudessa ne elävät jopa kymmenen vuotta – vanhimmat yksilöt ovat jopa 15-vuotiaita. Luonnossakin ne vaikuttavat elävän useampia vuosia. Lue loppuun

Kansainväliset ympyrät

Viime sunnuntaina Valbiolle saapui lastillinen amerikkalaisia Stony Brookin yliopistosta. He ovat kaksi kuukautta Study Abroad –kurssilla: tutustuvat paikalliseen luontoon ja lopuksi tekevät omatoimisen tutkimusprojektin, joka voi olla niin biologiaa, sosiologiaa kuin taloustiedettäkin.

Aseman ainoana suomalaisena tulee välillä yksinäinen olo. Seuraavan kerran maanmiehiäni tänne tulee vasta kahden kuukauden päästä kun kolmas suomalais-madagaskarilainen suojelualueiden suunnittelukurssi järjestetään. Olen iloinen siitä, että vaikka CIMOn tuki kurssille loppui, tiedekunta lupasi järjestää tarvittavat resurssit eksoottiselle kenttäkurssille. Lue loppuun

Vaikeuksien kautta voittoon

Pääsin perille Ranomafanaan lauantai-iltapäivänä, vaivaiset kymmenen tuntia sen jälkeen kun kone laskeutui Antanarivon lentokentälle. Matkatavarani sen sijaan saapuivat tiistai-illalla – kahden tunnin vaihtoaika Charles de Gaulella ei tuntunut riittävän niille. Teltta jäi myös uupumaan lastista, nähtävästi tullivirkailijat irroittavat kaiken minkä voivat. Lue loppuun

Lähdön tunnelmia

Ylihuomenna tähän aikaan olen toivottavasti saanut jo matkatavarani Helsinki-Vantaan laukkujen käsittelyjärjestelmän sisälle. Julkisivuremontin pakottama evakkomatka kotoa ja samanaikainen pakkaaminen trooppiseen tutkimusmatkaan on johtanut siihen, että pienen alppilalaisyksilön tilavuus joutuu todelliseen testiin. Onneksi nerokas säilytysjärjestelmä pitää huolen että omat lääkkeeni ja hiirimakien madotuslääkkeet eivät sekoa keskenään. Lue loppuun

Vesikauhu, jäykkäkouristus ja kolme kaveria

Tervehdys kaikille! Täällä jälleen Tuomas Aivelo, joka jo pari vuotta sitten kirjoitti kokemuksistaan biotieteellisen tiedekunnan Reserve Planning in the Tropics -kurssilla Madagaskarilla. Tänä syksynä palaan takaisin Madalle, joskaan en enää perustutkinto-opiskelijana, vaan aloittelevana jatko-opiskelijana kolmeksi kuukaudeksi kenttätöihin. Teen väitöskirjaani Biotekniikan instituutissa, Jukka Jernvallin tutkimusryhmässä. Alana on kuitenkin minulle vanha tuttu ekologia ja evoluutiobiologia. Lue loppuun

Kaksi päivää lääkitystä jäljellä

Palautuminen Madagaskarilta ei ollut helppoa, joskaan ei ylivoimaistakaan. Ennakkopeloista huolimatta kukaan ei päätynyt Auroran sairaalaan. Pienempiä vaivoja sen sijaan oli: ainakin yksi terveyskeskuskäynti ja lääkitys ameeban karkoittamiseksi sekä allekirjoittaneen flunssa ja mahatauti joulun aikana. (Hyviä keinoja muuten välttää joulukilot!)

Suurempia ongelmia taisi kuitenkin olla paluussa pimeyteen ja loskaan. Yllättävän nopeasti ihminen unohtaa kuinka epämiellyttävän kuuma tropiikissa oli. Lue loppuun

Yhteenvetoa kurssista

Tuomas Aivelo, Madagaskar 

Edeltävistä blogimerkinnöistä saa hyvän kuvan kurssin asiasisällöstä. Kenttäkurssin piilo-opintosuunnitelmaan kuuluu kaikenlaista muutakin. Yritän tiivistää tähän pienen osan niistä kaikista pienistä yllättävistä ja ei-niin-yllättävistä tapahtumista, mitä tropiikissa voi kokea.  Lue loppuun

Sademetsän kurnuttava kutsu

Titta Lassila, Madagaskar 

Sammakoiden bongaaminen sademetsässä aiheuttaa arvaamatonta riippuvuutta. Kurnuttajien perässä ryömitään vaikka virtaavan puron kivien väliin tai tuijotetaan puoli tuntia pimeään pusikkoon, koska sieltä kuului ”tiktiktik”. Hämäräaktiivisten sammakoiden silmiinpistävä runsaus sademetsää halkovassa purossa kuvastaa hyvin koko luonnon monimuotoisuutta tällä suurella saarella. Lue loppuun

Eedenistä itään (ja länteen) on kaskipelto

Laura Jäättelä, Madagaskar

Luonnontilaisen metsän löytäminen Madagaskarilta vaatii lihastyötä. Ensin on taivallettava Tolongoinan kaupungista ensin viljelysmaiden halki auringonpaahteessa tunnin verran. Sitten edessä on lähes pystysuora rinne, jota riittää kilometrin verran ylöspäin. Ylhäällä häämöttävän metsänrajan jälkeen maasto on taas tasaista, meille kerrottiin. Katin kontit. Lue loppuun