Tässä vaiheessa oli jo vähän dramaattisemman kyydistä tippumisen aika paikkatietoseikkailussani. Bufferointi jo sanana aiheuttaa lievää kauhua pienessä aloittelevassa kartantekijässä. Ensimmäisten harjoitusten aikana selvisi, että bufferoinnin, eli puskuroinnin avulla voi valita kohteita, jotka on tietyn matkan päästä jostain toisesta kohteesta. Bufferointi on hyvä tapa selvittää jonkun kohteen vaikutuksen määrää ympäristöönsä. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa bufferointi voi olla erittäin hyödyllinen työkalu. Kun esimerkiksi selvitetään hyviä paikkoja sijoittaa uusi palvelu, bufferoinnilla voidaan selvittää kuinka paljon palvelun kohdeyleisöä alueella asuu.
Bufferointi on lisäys MapInfo-työkalujen kirjoon. Tämän kurssikerran tehtävien tarkoituksena oli selvittää itselleen, osaako ohjelmalla tehdä jotain itsenäisesti. Tärkeitä työkaluja on Table Maintenance, josta saa muutettua taulukon rakennetta, sekä Update Column, josta saa päivitettyä taulukkoon uutta tietoa. Esimerkiksi se, että taulukon sarakkeen tyypin mukaan määräytyy se, mitä sarakkeelle voi tehdä, on hyvin tärkeää tietää jos haluaa esimerkiksi suorittaa taulukkoon laskutoimituksia. Jo Characterin ja Integerin eron tuntemalla pärjää pitkälle.
Ennen kurssikerran tehtävien suoritusta MapInfo oli hämärän peitossa, niiden jälkeen ei enää niinkään (niin varmaan). Myös visuaalisen karttaesityksen tekemisessä alan pikkuhiljaa kehittyä. Värien säätely alkaa onnistua, mutta esimerkiksi layout windowin kanssa käymme pitkiä taisteluja. Miksi se muuttaa mittakaavaa, aina kun sen ottaa käyttöön? Miksi se pilaa lähes kaikki kartan sijoitteluyritykset?
Bufferoinnin avulla tuli vastata muutamaan pääkaupunkiseudun lentokenttiin ja Vantaan juna-asemien ympäristöön liittyviin kysymyksiin(kurssikerta5vastauksia). Tietokannasta tuli osata poimia kerrostalot, jotka ovat rakennettu vuosien 1965 ja 1970 välillä ja laskea putkiremontti-indeksi, joka kuvaa näitä lähitulevaisuudessa putkiremontoitavaksi joutuvien talojen osuutta. Kaiken päätteeksi syntyi karttaesitys putkiremonteista Helsingin alueella. Päätin vilkaista muiden blogeja huomataakseni, että muillakin on ollut ongelmia – huomasin keskenään sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Karttani on hyvin yleistetty verrattuna esimerkiksi Tuomas Lillebergin samanaiheiseen karttaan, johtuen esimerkiksi siitä että omassa kartassani arvot ovat epätarkkoja. Suurimpaan luokkaan kuuluu liikaa alueita – luokitusluokkia olisi voinut tehdä enemmän.
Kuva 1: Lähivuosina putkiremontoitavien kerrostalojen osuus ja määrä Helsingissä pienalueittain.
Putkiremonttien määrä on teemaesityksen luomisen kannalta hankala tapaus, sillä aineistossa arvot ovat hyvin ryhmittyneitä – yhdellä pienalueella on usein samaan aikaan rakennettuja rakennuksia. Esimerkiksi yhden tai lähelle yhden indeksillä sekä nollan tai lähes nollan indeksillä on paljon alueita. Tämäntyyppinen aineisto on järkevintä luokitella epätasaisin luokkavälein. Lisäsin karttaan label-toiminnolla myös tulevina vuosina putkiremontin kohteeksi joutuvien kerrostalojen absoluuttiset arvot, sillä se auttaa hahmoittamaan kyseisen koetuksen laajuutta alueella (toisilla, pienemmän indeksin omaavilla alueilla on enemmän taloja kuin toisilla isomman indeksin omaavilla).
Lähteet:
Lilleberg, Tuomas (2014), 5. Kurssikerta: Bufferointia ja oman osaamisen sparraamista, Luettu 12.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/tuomasli/