Pääsimme ulos kampukselta katsomaan, mitä Kumpulan eksoottisesta ympäristöstä löytyy. Valitsimme tutkimuksen kohteeksi jännittävät bussipysäkit, ja kuljimme kosteana maanantai-aamuna GPS-laitteiden kanssa määrittämässä sen koordinaatteja kartalle. Laitteen käytössä ei ollut mitään erityisen hankalaa. Hieman erityistä kuitenkin omat mielipiteet korkeudesta meren pinnasta, joka vempaimen mukaan jossain kohti Kumpulan mäkeä oli -10 metriä.
Kurssikerran karttaesitys tuli luoda laajemmalla skaalalla; kiinnostuksemme kiinnitti tällä kertaa koko maapallo ja endogeeniset hasardit. Internetistä löytyvää paikkatietodataa tuli osata tuoda MapInfoon, mikä onnistuu usein kopioimalla tieto ensin exceliin, muuttamalla taulukko siellä järkevään muotoon ja avaamalla taulukko sitten karttaohjelmassamme. Tuloksena tuli olla karttaesityksiä, jotka sopisivat erityisesti opetuskäyttöön.
Sekä maanjäristys- että tulivuoripalvelussa pystyi hakea tietoa hasardeissa esimerkiksi vuosiluvun ja voimakkuuden mukaan. Päätin etsiä yli 6 magnitudin maanjäristykset tietoisen menneisyyteni, eli 2000-luvun ajan. Seuraavaksi muistellen Japanin järistystä 2011 katastrofaalisen voimakkaita, yli 8 magnitudin järistyksiä, joita löytyi maailmanlajuisesti hyvin vähän. Tallensin myös tietoa vuoden 1964 jälkeen tapahtuneista tulivuorenpurkauksista.
Tehtyä tietokannat valmiiksi on helppoa luoda karttaesitys valmiille maailmankarttapohjalle. Aleksi Rikkisen tavoin päätin muuttaa meren väriä haalean siniseksi, sillä mielestäni tämä teki kartasta visuaalisesti miellyttävämmän.
Kuva 1 : Vähintään voimakkaat maanjäristykset 2000-luvulla.
Kuva 2: Voimakkaat ja valtavat maanjäristykset 200-luvulla.
Kuva 3: Tulivuoret vuoden 1964 jälkeen, sekä vähintään voimakkaat maanjäristykset 2000-luvulla.
Opetuksessa tärkeää on yksinkertaisuus, saavutettavuus ja visuaalisuus. Oppilaiden kiinnostuksen ylläpitäminen on usein hankalaa, vaikka maantiede onkin tunnetusti paras aine ikinä. Tietynlaisen vaikutuksen luominen oppilaisiin auttaa tässä hankalassa ongelmassa. Maanjäristyksien ja tulivuorten vaikutusten laajuus tekee vaikutuksen jo itsessään. Karttojen vaihettainen esittäminen näyttää toisaalta Richterin asteikon logaritmisuuden – valtavia järistyksiä one erittäin paljon harvemmassa kuin voimakkaita. Tulivuorten lisääminen esitykseen antaa mahdollisuuden esimerkiksi Eetu Summasen ehdottamalla tavalla “pohtia, liittyykö tulivuorten ja maanjäristysten sijainti toisiinsa”. Myös tulivuortenpurkausten harvinaisuus on huomioonotettava karttaesityksellä, onhan kartalla kaikki vuodesta 1964 purkautuneet tulivuoret.
Opetuksessa voisi esimerkiksi käyttää kyseistä Japanin järistystä, eli kysellä, muistaako oppilaista kukaan vuoden 2011 uutisista mitään. Karttaesitys auttaisi oppilaita hahmoittamaan, kunka laajalti maailmassa tämäntyyppisiä hasardeja esiintyy.
Lähteet:
Rikkinen, Aleksi (2014), KK6-Ulkoilua ja tietokantoja, Luettu 10.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/alekrikk/
Summanen, Eetu (2014), KK6: Omin käsin kerätyn tiedon hyödyntäminen ja MapInfo opetuskäyössä, Luettu 9.3.2014, https://blogs.helsinki.fi/eesu
Maanjäristyshakemisto: http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html
Tulivuorihakemisto: http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database