Vapaat kädet – kartoittamassa Ukrainan kriisin taloudellisia syitä

Viimeisen koetuksen aika on saapunut. Saimme  luoda paikkatietokanta haluamastamme alueesta ja teemoista. Ensin haluisin palata sukujuurilleni ja tutkia Venäjän hallinnollisia alueita, mutta suureksi pettymykseksi muutaman tunnin etsintöjen jälkeen tietoa ei löytynyt edes venäjän kielellä. Ukrainasta taas löytyi sekä valmista paikkatietoa, että tilastoja valtion sivuilta. Aihe on lisäksi myös ajankohtainen valtiossa tapahtuneen konfliktin vuoksi.

Ukrainan kriisin takana on paljon tekijöitä. Päätin tutkia hallinnollisten alueiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä erityisesti taloudessa. Kurssilla ollaan mainittu, että tapoja kirjoittaa alueiden nimiä on usein monia. Ukrainalaisten hallinnollisten alueiden nimet vaihtelivatkin eri tilastoissa suuresti. Muutoin tilastojen päivittäminen paikkatietokantaan ei tuottanut erityisiä ongelmia.

Ensimmäisenä tarkastelin tuloja henkilöä kohti. Histogrammista näkyy, että eroja tuloissa hallinnollisten alueiden välillä on paljon. Keskiluokkaa on paljon, “ylempää keskiluokkaa” vähän. Mielenkiintoinen tässä histogrammissa on  väli, joka erottaa kaikista korkeimmat tulot muista. Konfliktin aihetta valtiolle?

Tulotasosta syntyi koropleettikartta, jonka ryhmittely on tehty nimenomaan huomioidakseen tämän suuren välin, joka erottaa tilastojen korkeimmat tulot muista. Luonnollisesti Kievin kaupunki paljastui keskittävän kaikista korkeimmat tulot. Kartalla näkyvät myös piirakkadiagrammit kaupunki- ja maaseutuväestöstä, diagrammien koosta hahmoittaa alueiden väestömäärää. Kartasta huomaa, että alueen tulotaso ja kaupungeissa asuvan väestön osuus on selkeästi yhteydessä toisiinsa.

Ukraina_tulotaso_asutus

Tarkastellessa tarkemmin työpaikkoja lisäsin tietokantaan alueiden työttömyysprosentit, sekä toimialan mukaiset työpaikat. Päätin valita teemakarttaesitykseen toimialoista maatalous, metsästys ja kalastus, rahoitus- ja vakuutusala sekä valtion virat, sillä nämä kuvaavat suhteellisen monipuolisesti alueiden elinkeinorakennetta. Jälkiviisaana karttaan olisi voinut lisätä vielä jokin kaupallinen palveluala.

ukrainakartta2

Ukrainan työttömyysprosentti ei ole hälyttävän suuri. Jälkimmäisestä kartasta huomaa, että maatalous työllistää maassa paljon. Maan eläessä maataloudella rahan kierto Kievin kautta on huomioitavaa, niinkuin rahoitus- ja vakuutustoiminnan suuri keskittyminen pääkaupunkiin. Valtion viranomaisten määrä Kievissa on myös vähintään kaksinkertainen verrattuna muihin alueisiin. Raha-alojen, hallinnon ja tulojen keskittyminen pääkaupunkiin on lähes aina paikallaan, mutta Ukrainan tapauksessa erot ovat hyvin suuria.

Lähteet

Social and economic situations in regions of Ukraine, State statistics service of Ukraine. Luettu 26.2.2013 www.ukrstat.gov.ua/

Ukraine Economy Profile 2013, Luettu 14.3.2013. http://www.indexmundi.com/ukraine/economy_profile.html

Paikkatietoaineisto osoitteesta: www.diva-gis.org/datadown

Tutkimusmatkailua ja maantieteen opettajan arkea

Pääsimme ulos kampukselta katsomaan, mitä Kumpulan eksoottisesta ympäristöstä löytyy. Valitsimme tutkimuksen kohteeksi jännittävät bussipysäkit, ja kuljimme kosteana maanantai-aamuna GPS-laitteiden kanssa määrittämässä sen koordinaatteja kartalle. Laitteen käytössä ei ollut mitään erityisen hankalaa. Hieman erityistä kuitenkin omat mielipiteet korkeudesta meren pinnasta, joka vempaimen mukaan jossain kohti Kumpulan mäkeä oli -10 metriä.

Kurssikerran karttaesitys tuli luoda laajemmalla skaalalla; kiinnostuksemme kiinnitti tällä kertaa koko maapallo ja endogeeniset hasardit. Internetistä löytyvää paikkatietodataa tuli osata tuoda MapInfoon, mikä onnistuu usein kopioimalla tieto ensin exceliin, muuttamalla taulukko siellä järkevään muotoon ja avaamalla taulukko sitten karttaohjelmassamme. Tuloksena tuli olla karttaesityksiä, jotka sopisivat erityisesti opetuskäyttöön.

Sekä maanjäristys- että tulivuoripalvelussa pystyi hakea tietoa hasardeissa esimerkiksi vuosiluvun ja voimakkuuden mukaan. Päätin etsiä yli 6 magnitudin maanjäristykset tietoisen menneisyyteni, eli 2000-luvun ajan. Seuraavaksi muistellen Japanin järistystä 2011 katastrofaalisen voimakkaita, yli 8 magnitudin järistyksiä, joita löytyi maailmanlajuisesti hyvin vähän. Tallensin myös tietoa vuoden 1964 jälkeen tapahtuneista tulivuorenpurkauksista.

Tehtyä tietokannat valmiiksi on helppoa luoda karttaesitys valmiille maailmankarttapohjalle. Aleksi Rikkisen tavoin päätin muuttaa meren väriä haalean siniseksi, sillä mielestäni tämä teki kartasta visuaalisesti miellyttävämmän.

Kuva 1 : Vähintään voimakkaat maanjäristykset 2000-luvulla.

Kuva 1 : Vähintään voimakkaat maanjäristykset 2000-luvulla.

Kuva 2: Voimakkaat ja valtavat maanjäristykset 200-luvulla.

Kuva 2: Voimakkaat ja valtavat maanjäristykset 200-luvulla.

tulivuoret

Kuva 3: Tulivuoret vuoden 1964 jälkeen, sekä vähintään voimakkaat maanjäristykset 2000-luvulla.

 

Opetuksessa tärkeää on yksinkertaisuus, saavutettavuus ja visuaalisuus. Oppilaiden kiinnostuksen ylläpitäminen on usein hankalaa, vaikka maantiede onkin tunnetusti paras aine ikinä. Tietynlaisen vaikutuksen luominen oppilaisiin auttaa tässä hankalassa ongelmassa. Maanjäristyksien ja tulivuorten vaikutusten laajuus tekee vaikutuksen jo itsessään. Karttojen vaihettainen esittäminen näyttää toisaalta Richterin asteikon logaritmisuuden – valtavia järistyksiä one erittäin paljon harvemmassa kuin voimakkaita. Tulivuorten lisääminen esitykseen antaa mahdollisuuden esimerkiksi Eetu Summasen ehdottamalla tavalla “pohtia, liittyykö tulivuorten ja maanjäristysten sijainti toisiinsa”. Myös tulivuortenpurkausten harvinaisuus on huomioonotettava karttaesityksellä, onhan kartalla kaikki vuodesta 1964 purkautuneet tulivuoret.

Opetuksessa voisi esimerkiksi käyttää kyseistä Japanin järistystä, eli kysellä, muistaako oppilaista kukaan vuoden 2011 uutisista mitään. Karttaesitys auttaisi oppilaita hahmoittamaan, kunka laajalti maailmassa tämäntyyppisiä hasardeja esiintyy.

Lähteet:

Rikkinen, Aleksi (2014), KK6-Ulkoilua ja tietokantoja, Luettu 10.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/alekrikk/

Summanen, Eetu (2014), KK6: Omin käsin kerätyn tiedon hyödyntäminen ja MapInfo opetuskäyössä, Luettu 9.3.2014, https://blogs.helsinki.fi/eesu

Maanjäristyshakemisto: http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html
Tulivuorihakemisto: http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database

MapInfon salaisuudet paljastuvat, eli bufferointia ja putkiremontteja

Tässä vaiheessa oli jo vähän dramaattisemman kyydistä tippumisen aika paikkatietoseikkailussani. Bufferointi jo sanana aiheuttaa lievää kauhua pienessä aloittelevassa kartantekijässä. Ensimmäisten harjoitusten aikana selvisi, että bufferoinnin, eli puskuroinnin avulla voi valita kohteita, jotka on tietyn matkan päästä jostain toisesta kohteesta. Bufferointi on hyvä tapa selvittää jonkun kohteen vaikutuksen määrää ympäristöönsä. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa bufferointi voi olla erittäin hyödyllinen työkalu. Kun esimerkiksi selvitetään hyviä paikkoja sijoittaa uusi palvelu, bufferoinnilla voidaan selvittää kuinka paljon palvelun kohdeyleisöä alueella asuu.

Bufferointi on lisäys MapInfo-työkalujen kirjoon. Tämän kurssikerran tehtävien tarkoituksena oli selvittää itselleen, osaako ohjelmalla tehdä jotain itsenäisesti. Tärkeitä työkaluja on Table Maintenance, josta saa muutettua taulukon rakennetta, sekä Update Column, josta saa päivitettyä taulukkoon uutta tietoa. Esimerkiksi se, että taulukon sarakkeen tyypin mukaan määräytyy se, mitä sarakkeelle voi tehdä, on hyvin tärkeää tietää jos haluaa esimerkiksi suorittaa taulukkoon laskutoimituksia. Jo Characterin ja Integerin eron tuntemalla pärjää pitkälle.

Ennen kurssikerran tehtävien suoritusta MapInfo oli hämärän peitossa, niiden jälkeen ei enää niinkään (niin varmaan). Myös visuaalisen karttaesityksen tekemisessä alan pikkuhiljaa kehittyä. Värien säätely alkaa onnistua, mutta esimerkiksi layout windowin kanssa käymme pitkiä taisteluja. Miksi se muuttaa mittakaavaa, aina kun sen ottaa käyttöön? Miksi se pilaa lähes kaikki kartan sijoitteluyritykset?

Bufferoinnin avulla tuli vastata muutamaan pääkaupunkiseudun lentokenttiin ja Vantaan juna-asemien ympäristöön liittyviin kysymyksiin(kurssikerta5vastauksia). Tietokannasta tuli osata poimia kerrostalot, jotka ovat rakennettu vuosien 1965 ja 1970 välillä ja laskea putkiremontti-indeksi, joka kuvaa näitä lähitulevaisuudessa putkiremontoitavaksi joutuvien talojen osuutta. Kaiken päätteeksi syntyi karttaesitys putkiremonteista Helsingin alueella. Päätin vilkaista muiden blogeja huomataakseni, että muillakin on ollut ongelmia – huomasin keskenään sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Karttani on hyvin yleistetty verrattuna esimerkiksi Tuomas Lillebergin samanaiheiseen karttaan, johtuen esimerkiksi siitä että omassa kartassani arvot ovat epätarkkoja. Suurimpaan luokkaan kuuluu liikaa alueita – luokitusluokkia olisi voinut tehdä enemmän.

Kuva 2: Lähivuosina putkiremontoitavien kerrostalojen osuus ja määrä Helsingissä pienalueittain.

Kuva 1: Lähivuosina putkiremontoitavien kerrostalojen osuus ja määrä Helsingissä pienalueittain.

Putkiremonttien määrä on teemaesityksen luomisen kannalta hankala tapaus, sillä aineistossa arvot ovat hyvin ryhmittyneitä – yhdellä pienalueella on usein samaan aikaan rakennettuja rakennuksia. Esimerkiksi yhden tai lähelle yhden indeksillä sekä nollan tai lähes nollan indeksillä on paljon alueita. Tämäntyyppinen aineisto on järkevintä luokitella epätasaisin luokkavälein. Lisäsin karttaan label-toiminnolla myös tulevina vuosina putkiremontin kohteeksi joutuvien kerrostalojen absoluuttiset arvot, sillä se auttaa hahmoittamaan kyseisen koetuksen laajuutta alueella (toisilla, pienemmän indeksin omaavilla alueilla on enemmän taloja kuin toisilla isomman indeksin omaavilla).

Lähteet:

Lilleberg, Tuomas (2014), 5. Kurssikerta: Bufferointia ja oman osaamisen sparraamista, Luettu 12.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/tuomasli/

Mapping America – fifty shades of GIS

New York Timesin Mapping America: Every City, Every Block – palvelu tajoaa mahdollisuuden tarkkailla erilaisia sosiaalisia muuttujia kartoilla ympäri yhdysvaltojen.

Vahvuuksia ja mahdollisuuksia

Palvelu on hyvin mielenkiintoinen ja paljon tarjoava. Monelle tutkijalle siinä on mahdollisuus tarkistaa tietonsa sosiaalisten muuttujien spatiaalisista eroista NY:n alueella. Palvelun yhteydessä mainitaan, että aineistoa ei voida käyttää tarkkaan paikantamiseen, vaan suuntaa-antavana esimerkkinä. Kuitenkin paikkatieto on laadukasta ja suhteellisen tarkkaa.

Palvelusta näkee helposti esimerkiksi New Yorkin alueellisen eriytymisen. Aineisto koostuu väestötiheyspisteistä, jotka vastaavat väriltään etnistä- tai roturyhmää (valkoiset, mustat, espanjankieliset, aasialaiset, muut). Kohdistamalla kursori kartalle ilmestyy kerralla yksi osa-alue, jonka kohdalta näkyvät kyseisen pienalueen etnisten ryhmien prosenttiosuudet. Myös eroja asukastiheydessä on helppo hahmoittaa sekä visuaalisesta esityksestä, että siitä että pienaluetta kohti ilmoitetaan väestömäärä.

Palvelua vahvistamassa on myös rasterikartat, jotka näyttävät jokaisen etnisen ryhmän tiheästi ja harvaan asutut alueet. Rasterikarttoja on myös useammasta koulutukseen, talouteen sekä muihin sosiaalisiin muuttujiin liittyvistä aiheista. Palvelun avulla voi siis tarkastella korrelaatiota kahden muuttujan suhteen jollain alueella, tai vaikka kahden eri kaupungin sosiaalisen rakenteen eroja ja yhtäläisyyksiä. Palvelu on oikea kultakaivos monelle tieteilijälle ja tutkijalle.

Heikkouksia ja uhkia

Vaikka “Every City, Every Block” -palvelua ei voi käyttää tarkkaan paikantamiseen, yksittäinen henkilö voi kokea palvelun yksityisyyttä loukkaavana. Lievä “isoveli valvoo”- tunne voi tästäkin palvelusta tulla, vaikka tämä johtuisikin tietoudesta Yhdysvalloissa pinnalla olleisiin yksityisyysongelmiin.

Palvelu voi vaikuttaa edistävästi etniseen eriytymiseen. Nähtyään kuinka valtaisaa on tietty etninen ryhmä tietyllä alueella, voivat toiset etnisten ryhmmät kyseenalaistaa asiointiaan, saati muuttamista tietylle alueelle . Kasper Uusi-Viitalakin pohtii, ettei ole välttämättä hyvä näyttää selkeästi, missä köyhät ja maahanmuuttajat asuvat, ensin ihmisten asenteiden ja ennakkoluulojen täytyy muuttua. Vaikka tiedon lisäämistä pidetään hyvänä asiana, ennakkoluuloja vahvistava tieto voi olla huono asia.

Ella Heikkisen mukaan,  “…Tietojen helppo saatavuus on nimittäin toisaalta vahvuus mutta toisaalta uhka. Kuka vain voi saada tietoja, ja käyttää niitä haluamiinsa tarkoituksiin. Esimerkiksi erilaiset ääriliikkeet voivat hyödyntää tietoja omien tarkoitusperiensä mukaan…”

Enemmän paikkatietoa Suomeen?

Suomeen tämäntyyppistä palvelua on erittäin vaikeaa kuvitella. Amerikkalaisessa ajattelussa on hyväksyttävämpää erotella ihmiset esimerkiksi ihonvärin perusteella, ja eri rotuja kuvaavat termit ovat yleisemmin käytettyjä kuin Suomessa. Tilastokeskuksesta on saatavilla jonkun verran aineistoa, mutta niinkuin paikkatiedon kursseillamme on useampaan otteeseen mainittu, tarkan paikkatiedon saatavuutta yleiseen käyttöön on rajoitettu yksityisyydensuojelun vuoksi.

LÄHTEET

Linkki palveluun: http://projects.nytimes.com/census/2010/explorer

Uusi-Viitala, Kasper (2014), SWOT: Every city, every block. Luettu 3.3.2014.  https://blogs.helsinki.fi/kasperuu/

Heikkinen, Ella (2014), New York Times, Every City, Every Block. Luettu 13.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/ellaheik/

Tietoa ruudukolla

Ruututeemakartta

Uusi tapa tehdä teemakarttoja on saapunut. Alue jaetaan keskenään samankokoisiin ruutuihin, ja jokaiselle ruudulle lasketaan arvo, joka vastaa tutkittavan ilmiön määrää ruudun sisällä. Ruututeemakartan vahvuutena on se, että alue jaetaan samankokoisiin ruutuihin, ja tutkittavan ilmiön ilmaisussa keskitytään nimenomaan sen spatiaaliseen jakautuneisuuteen.  Koropleettikarttojen suosio on perusteltua sillä, että usein halutaan tietää, miten tutkittava ilmiö jakautuu nimenomaan valmiiden alueiden välillä: esimerkiksi hallinnollisten (ensimmäisen kurssikerran koropleettikartta) tai luonnonmaantieteellisten (kurssikerran kolme kartogrammi).

Tärkeätä ruututeemakartalla onkin se, että yhdistämällä siihen esimerkiksi hallinnolliset aluerajat voi tarkastella alueiden sisäisiä eroja tutkittavassa ilmiössä. Koropleettikartalla voi hyvin ilmaista absoluuttisia lukuja, mutta suhteellisten määrien ilmaisu on ongelmallista. Niinkun Saara Hurme huomaa blogissaan, tarkasteltavan ilmiön määrä voi vaihdella suuresti eri ruutujen välillä – tästä syystä suhteelliset arvot eivät anna hyvää yleiskuvaa ruututeemakartoilla.

Ruututeemakartan ilme määräytyy suuresti ruutukoon mukaan. Isoilla ruuduilla ruututeemakartta on melkein kuin koropleettikartta; aluejako on vain puhtaasti matemaattista, eikä tutkittavan ilmiön arvoja ilmaista jo valmiin aluejaon perusteella. Pieniruutuinen kartta lähestyy merkitykseltä taas pisteteemakarttaa.

Ruutukokeiluja

Teimme yhdessä 500×500 – ruuduilla teemakartan pääkaupunkiseudun alueen asutustiheydestä (kuva 1). Kartasta huomasi heti, että esimerkiksi värien on oltava kartalla tarpeeksi toisistaan eroavia, mutta silti liukuvärityyppisiä, että kartta olisi helposti luettava. Myös oikea luokittelutapa on tärkeää ruututeemakartalla. Päätin tehdä kartan muunkielisten määrästä Helsingin alueella. Ensin kokeilin hyvin pieniä ruutuja, mutta luokittelutavan valintaan asti päästyäni huomasin, että hyvin monen ruuudun rajaamalla alueella asuu muunkielisiä vain muutama. Pienillä ruuduilla karttaa on vaikeampi lukea, eivätkä ne tässä tapauksessa paranna kartan informatiivisuutta, sillä kyseistä karttaa ei käytetä esimerkiksi muunkielisten tarkkaan paikantamiseen, vaan yleisten linjojen hahmoittamiseen. Päädyin 700×700 – kokoiseen ruudukkoon.

Kartta on hieman epäsiisti ja yleistetty, ruutukoon pienentäessä olisi jo pienalueiden rajat pitänyt jättää pois.

Kuva 1: Helsingin pienalueet ja muunkieliset.

Kuva 1: Helsingin pienalueet ja muunkieliset.

Muunkielisten määrä pääkaupunkiseudulla

Muunkielinen henkilö on siis jotain muuta kuin suomen- tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuva henkilö. Muunkielisyys kuvaa hyvin alueiden kulttuurista rakennetta, sillä ulkomaan kansalaisten lisäksi muunkielisiä on esimerkiksi suomen kansalaisuuden saaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Kartalla esiin nousevat pienalueet, jotka ovat tunnettuja ulkomaalaislähiöitä – Kontula, Rastilan ja Vuosaaren alue, Pukinmäki, Kannelmäki. Kuitenkin suuria määriä muunkielisiä on myös esimerkiksi Kampin läheisyydessä, missä esimerkiksi Kaivopuiston suurlähetystöalue nostaa muunkielisten määrää alueella. Muunkielisten määrä ei siis kuvaa alueen tulotasoa, koulutusastetta tai segregoituneisuutta, sillä muunkielisten joukkoon mahtuu hyvin erilaisia henkilöitä.

Voidaan olettaa, että muunkielisten määrä on suorassa yhteydessä ulkomaan kansalaisten määrään. Verratessa karttaa ensimmäiseen ulkomaan kansalaisia kuvaavaan teemakarttaan havaitsee ruututeemakartan edut: eimerkiksi Rastilan, Kallahden ja Aurinkolahden alueita Itä-Helsingissa voi huomata, että suhteellisen pienellä alueella on suuria vaihteluja muunkielisten määrässä.

Lopuksi pääkaupunkiseudun muunkielisten tutkimiseen inspiroivaa musiikkia.

)

Lähteet;

Hurme, Saara (2014), Kurssikerta 4: Ruututeemakarttoja. Luettu 13.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/shurme

Tarkhova, Daria (2014),Helsingin ulkomaalaiset koropleettikartalla. Luettu 13.3.2014. blogs.helsinki.fi/tada

Tietokantoja, tietokantoja….

Afrikasta, öljystä, facebookista

Tietokantojen yhdistäminen, luominen ja muokkaus on nyt mahdollista. On hienoa, kun voimme esimerkiksi valtion nimen mukaan yhdistää erilaisia tietokantoja toisiinsa ja tätä kautta luoda uusia asiayhteyksiä. Samalla tavalla kävi Afrikan valtioiden kanssa – samassa tietokannassa on nyt tietoa muun muassa internetkäyttäjistä, konflikteista ja öljykentistä. Tähän mennessä tajusin myös, että koroplettikarttojen värimaailmaa kannattaa MapInfossa muokata vähemmän silmiin sattuvaksi.

Tietokanta ei rajoitu vain määriin, vaan esimerkiksi öljykentistä on tiedoissa löytämisvuosi ja konflikteista laajuus kilometreinä. Näillä tiedoilla maantieteilijä voisi tehdä vaikka mitä. Esimerkkinä kuvassa 1 internet-yhteyksien, timanttikaivosten ja öljykenttien määrä samalla kartalla. Internetin saatavuus luetaan nykyään taas lähes ihmisen perusoikeuksiin. Voi siis olettaa, että internet-yhteyksien määrä valtiossa voi kertoa kehittyneisyydestä, hyvinvoinnista ja koulutuksen tasosta. Allaolevalla kartalla heikkoutena on se, että internet-yhteyksien määrä ei ole suhteellinen.

afrikka-internet-öljy-timantit-valmis

Kuva 1: Internetkäyttäjät, öljylentät ja timanttikaivokset Afrikan valtioissa.

Mutta MapInfolla pystymme (lähes) kaikkeen. Harjoitusten joukossa laskimme tilastoon suhdeluvun: facebook-tilien määrä jaettuna valtion väestön määrällä.  Kyseisen sosiaalisen median ollessa (ainakin länsimaisesta näkökulmasta) lähes yksi nykyajan ihmisen perusominaisuuksista, voi tämän suhdeluvun avulla päätellä alueen kulttuurisista ominaisuuksista. Vertailemalla toisessa kuvassa näkyvää karttaa ylläolevaan ensimmäiseen karttaan voi mahdollisesti saada paremman kuvan valtiosta.faboafrikka

Kuva 2: Facebook-tilien määrä suhteutettuna väestöön Afrikan valtioissa.

Valtion varallisuus voi riippua sen omistamista luonnonvaroista. Tarkastellessa molempia karttoja sekä pohjoisemmassa että eteläisemmässä Afrikassa on öljyä, timantteja sekä internet-yhteyksiä että facebook-tilejä. Kuitenkaan valtion tuottamat raaka-aineet eivät aina tarkoita, että asukkailla olisi mahdollisuus internet – yhteyteen: esimerkiksi Norsunluunrannikon ja Liberian tienoilla löytyy timantteja, mutta vähän facebooktilejä ja internet-yhteyksiä.

Suomen järvistä ja tulvista

Käsittelyymme tuli nyt Suomi, jossa tarkastelimme erilaisia vetisyyteen liittyviä tietokantoja valuma- alueittain. Yhdistelemällä ja laskutoimituksilla saimme sekä järvisyysprosentin että tulvaherkkyyden kullekkin alueille. Tulvaherkkyydestä syntyi korpleettikartta suhteellisen helposti, lyhyen pohdinnan jälkeen päädyin suhteellisesti määräämään luokkavälit. Kamppailu järvisyysprosenttipylväiden lisäämisestä alkoi. Pylväät eivät tahtoneet olla hyvissä mittasuhteissa sekä ryhmittäytyivät päällekkäin pikkualueille. Monen epäonnistuneen mapinfo-corel yrityksen jälkeen sain kuitenkin luettavan kartan aikaiseksi vanhalla kunnon MapInfolla .

valuma-aluevalmis
.Kuva 3 : Tulvaindeksit ja jörvesyysprosentit valuma-alueittain Suomessa.

Mikä on tulvaindeksi? Versioita tulvaindeksin laskemiseen on muutama, keskityn tässä siis kyseiseen tapaukseen. Tulvaindeksin tarkoitus selviää PAK-kurssin tiedotusbolgista: “…luku, joka kuvastaa virtaaman vaihtelua ja ottaa mukaan sekä kuivimmat kaudet että tulvaisimmat ajat.” Tulvaindeksi siis kertoo suhdeluvun, joka vertaa tulvien aikana virtaavaa vettä kuivimpinakin kausina virtaavaan veteen. Kartasta näkee, että suurimman järvisyysprosentin omaavilla alueilla on pienempi tulvaindeksi. Suurimmat tulvaindeksit on selkeästi matalimmilla seuduilla maan rannikolla, kun pienimmät mantereisimmilla alueilla. Syvällisemmin asiaa analysoi Anna Laitinen: Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Etelä-Suomen rannikoilla savi- ja hiesumaat lisäävät veden pintavaluntaa sillä esimerkiksi saven vedenläpäisevyys on heikko.”

Aino-Maija Määttäisen hyväksi todetulla tavalla, lopuksi tämän kerran teemoja, tunnelmia ja tunteita MapInfoa kohtaan kuvaavaa musiikkia.

LÄHTEET:

Paarlahti, Arttu (2014), Tulvaindeksi. Luettu 10.2.2014. https://blogs.helsinki.fi/pak-2014/ 

Laitinen, Anna (2014), Kurssikerta3. Suomen tulva-alueilta Afrikkaan, Luettu 9.2.2014.     https://blogs.helsinki.fi/annalait/

Määttäinen, Aino-Maija (2014), KK3 dataa tietokantoihin, timantteja ja tulvimista, Luettu 15.2.2014 https://blogs.helsinki.fi/ainomaim/

SYKE (2014). Valuma-alueet. Oiva-tietokanta. Luettu 11.2.2014. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp

Artikkeli 1; ajatuksia päällekkäisistä koropleettikartoista

Päällekkäinen koropleettikartta tarkoittaa kahta koropleettiteemaa päällekkäin, esimerkiksi alla rasteroitu teemakartta ja päällä viivoitusta käyttämällä laadittu läpinäkyvä teemakartta. Usein tämäntyyppisiä karttoja käytetään kuvaamaan toisiaan spatiaalisesti tukevia ilmiöitä. Kuitenkin tämäntyyppisten karttojen käyttö niiden tarjoamien mahdollisuuksien suhteen on ollut suhteellisen vähäistä. Anna Leonowiczin artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”  käsittelee päällekkäisten koropleettikarttojen hyviä ja huonoja puolia sekä kartan laatijan että vastaanottajan näkökulmasta.

https://blogs.helsinki.fi/mikamika/files/2014/01/Tulot-ja-rikokset-per-1000as_koropleetti.png

Kuva 1: Esimerkki päällekkäisestä koropleettikartasta. Kallio, Milla (2014)

 

Niinkuin Leonowicz korostaa, päälekkäisissä koropleettikartat voiva tuoda paljon uutta kartografiaan, jos niiden käyttö lisääntyy. Leonowiczin kokeellakin selvitettiin, että päälekkäisistä koropleettikartoista on helpompaa saada parempi spatiaalinen kuva ilmiöistä ja niiden suhteesta. Kuitenkin päälekkäiset koropleettikartat ovat helpommin epäselviä –  esimerkiksi väärä värivalinta toisessa pilaa myös toisen kartan luettavuuden. Tämä ongelma ei ole niin räikeä toisenlaisissa yhdistetyissä teemakartoissa.

Myös luokkavälien valintaa joutuu jokainen kartografi pohtimaan teemakarttojen yhteydessä. Luokkavälit voivat kuvata onnistuneesti ilmiötä, mutta voivat myös johtaa harhaan tai olla epäselviä. Leonowiczin mukaan päällekkäisten koropleettikarttojen huono menestys menneisyydessä johtuu siitä, että luokkavälejä käytettiin liikaa eikä graafista ulkoasua tehty tarpeeksi selkeäksi.

Yhdistetyt koropleettikartat sopivat yleisölle, jolla ei ole paljoa taustatietoa. Leonowizc suoritti tutkimuksen, johon osallistuneilta opiskelijoita otettiin palautetta sekä yksittäisten, että päällekkäisten koropleettikarttojen yhdistettävyydestä. Leonowizc tulee tulokseen, että ilmiön alueellista jakautuneisuutta on helpompaa tarkastella yksittäisellä kartalla, kun kahden ilmiön spatiaalisen suhteen huomaa taas paremmin yhdistetyllä koropleettikartalla.

Hyvin tehty päällekkäinen koropleettikartta, jossa luokkia on vähän, on helppo hahmottaa ja se antaa hyvän yleiskuvan ilmiöistä. Toisaalta esimerkiksi yhdistetyt kartogrammikoropleettikartat antavat mahdollisuuden esittää tarkempaa tietoa, joka taas voi kiinnostaa esimerkiksi toisia maantieteilijöitä. Kartan kohdeyleisö vaikuttaa siihen, millaisia valintoja kartografi tekee tekemällään kartalla.

LÄHTEET:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geagraphical relationship. Lietuvos mokslų akademija, 2006

Kallio, M (2014), Kurssikerta II: Artikkeli 1, reaktiopaperi, https://blogs.helsinki.fi/mikamika/

 

 

Teemakartta – korkeakoulutus ja yritystoiminta

Kun kahden tai useamman ilmiön sijainnin välillä on jokin yhteys, voi nämä ilmiöt esittää yhdellä kartalla. Kahden teeman kartan laatiminen alkaakin pohtiessa, mitkä muuttujat ylipäätään tukisivat toisiaan kartalla. Päädyin lopulta tarkastelemaan korkeakoulutuksen ja yritysten toimipaikkojen sijaintia Suomessa.

yritystoimipaikat&korkeakoulutus

Kuva 1: Korkeakoulutettujen osuus ja yritystoimipaikkojen määrä Suomessa kunnittain 2011

Kartalla näkyy, että korkeakoulutettujen suhteellinen osuus on suurin esimerkiksi Etelä-Suomessa, sekä Oulun ja Kuopion seuduilla. Myös yritystoimipaikkoijen lukumäärä näyttää olevan suurinta Etelä-Suomessa. Kuitenkin yritystoimipaikkojen lukumäärä on  selkeästi suurempi niiden kuntien alueella, joilla myös korkeakoulutusprosentti on korkea.

Korkeakoulutettujen määrä näyttää kuitenkin olevan suurimmillaan muuttovoittokunnissa. Myös yritystoimipaikkoja perustetaan alueille, joilla on paljon asukkaita – työvoimaa ja asiakkaita. Nämä kaksi ilmiötä siis ovat sijaintinsa kautta toisistaan riippuvaisia, ja harvoin johtuvat toisistaan suoraan. Tarkasteltaessa esimerkiksi Samuli Massisen karttaa työsasäkäyvästä väestöstä voi löytää selkeitä yhteyksiä myös korkeakoulutettujen – ja yritysten toimipisteiden sijaintiin.

Kartalla näkyy viimeaikainen massatrendi – elämän valuminen etelään ja muutamaan kasvukeskukseen. Noidankehä jatkuu –  lisäävät työpaikkoja alueella, työpaikat kasvattavat tulotasoa. Korkeasti koulutetut ja paremman tuloiset keskittyvät kasvukeskuksiin, mikä lisää alueellista eriytymistä koko Suomessa.

Lähteet:

Massinen, Samuli (2014), Kurssin aloitus ja MapInfoon tutustuminen, https://blogs.helsinki.fi/smassine/

Tilastokeskus (2011), Korkeakoulutettujen osuus kunnittain

Tilastokeskus (2011), Yritystoimipaikkojen lukumäärä kunnittain

Helsingin ulkomaalaiset koropleettikartalla

Vuodenvaihteessa alkaneella “Paikkatieto, analyysi ja kartografia” kurssilla on tarkoitus viedä kartografiset taidot uudelle tasolle. Kokeilu alkoi tutustumalla enemmän Map Info – ohjelmaan, joka vaikutti ensin hankalalta. Kokeilemalla kuitenkin oppii ja ohjelmasta löytyi logiikkaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen koropleettikartta ulkomaan kansalaisten määrästä Helsingin osa-alueilla syntyi nopeasti.

Koropleettikartan luomisprosessin yhteydessä Map Info antaa kartografin tehdä tiettyjä valintoja, jotka vaikuttavat kartan visuaaliseen ja informatiiviseen lopputulokseen. Järkevää onkin ensin valita aineiston luokittelutapa. Luokittelutapaa täytyy pohtia monesta näkökulmasta: esimerkiksi luokkien vähentäminen usein tekee kartasta selkeämmän mutta vähentää informatiivisuutta. Luokittelutapojen ymmärtäminen ja valinta onkin haasteellista.

Luokittelutavan valinta alkaa selvittämällä aineiston jakautumistapa histogrammi-työkalun avulla. Jakauma on selkeästi vino, arvojen pienentyessä tasaisesti 1760 nollaan (kuva 1). Kun aineisto noudattaa vinoa jakaumaa, on suotavaa käyttää esimerkiksi kvantiileja tai sovinnaisia pyöristettyjä luokkavälejä. Kokeilin ensin kvantiileja, mutta luokittelu ei toiminut isolla tai pienellä luokkamäärällä, sillä suurin osa hajonnasta keskittyi alueisiin, joilla ulkomaalaisia on vähän, ja arvot 500 ylöspäin olivat samassa luokassa. Myöhemmin selvitinkin Henri Frestadiuksen blogista, että kvantiilit sopivat parhaiten vain vähän vinoille jakaumille – mikä onkin loogista.

Kuva 1: Histogrammi aineiston jakautumisesta. Jakauma on selkeästi vino.

Päätin tehdä sovinnaiset pyöristetyt luokkavälit. Halusin korostaa alueita, joilla on ulkomaalaisia paljon, sekä alueita, joilla heitä on vähän. Sillä jälkimmäisiä alueita on paljon ja ensimmäisiä vähän, päädyin luokkaväleihin, joissa ulkomaalaisten määrän kasvaessa alueiden määrä luokassa vähenee. Neljään luokkaan jakautunut aineisto erottaa keskeltä tarpeeksi aineistoa sekä korostaa aineiston huippukohtia, mutta on myös tarpeeksi selkeä. Pienimpään luokkaan (0-100 ulkomaan kansalaista) kuuluu jopa 61 aluetta, kun suurimpaan (1000-1760 ulkomaan kansalaista) vain neljä aluetta. Näiden välille sijoittuvat kaksi keskimääräistä luokkaa. Tämä luokittelutapa tuo esiin Helsingin segregaatiota ja erottaa tarpeellisissa määrin aineiston ääripäät.

Ulkomaalaiset Helsingissä

Kuva 2: Ulkomaan kansalaiset Helsingin osa-alueilla.

Antti Kinnunen ja Aleksi Rautio ovat kumpikin päätyneet samanaiheisessa kartassaan erilaiseen luokka-jakoon. Kaikista kolmesta kartasta voi huomata kuitenkin samantapaisia piirteitä. Omassa kartassani korostuvat kuitenkin reilusti ulkomaalaisten määrältä suurimmat alueet. Valintani on perusteltu, mutta niin on Kinnusen ja Rautionkin valinnat – kartografilla on valtaa korostaa asioita, joita on hänen mielestään tarpeellista korostaa. Kinnunen on blogissaan viitannut Helsingin osa-alueiden erilaiseen väestömäärään ja myös siitä johtuvaan vaihtelevaan ulkomaalaisten määrään.

Jo siitä, että aineisto on jakautunut vinosti voi havaita, että Helsingissä ulkomaan kansalaiset ovat keskittyneet harvoille alueille. Jessica Järvisen kartasta ulkomaan kansalaisten jakautumisesta Suomen alueelle voi huomata, että koko maan tilanne on kärjistetympi versio Helsingin tilanteesta – ulkomaalaistaustaiset ovat keskittyneet muutamalle alueelle. Kuitenkin koko Suomen aineisto ei Jessican mukaan ole tasaisesti vinoa, ja eri arvojen välillä on avoimia luokkia, siksi Jessica on luokitellut aineistonsa eri tavalla.

Aiemmalla kurssilla käytetyn Corel Drawin monipuolisten taiteellisten ominaisuuksien jälkeen Map Info tuntuu kovin rajalliselta. Kuitenkin suuri määrä aineistoa ja mahdollisuus muunnella ja vaihdella luokittelutapoja on hyvin mielenkiintoista ja antoisaa.

LÄHTEET:

Frestadius, Henri (2014), 1. kurssikerta: MapInfo ja koropleettikartta, https://blogs.helsinki.fi/henfrest/

Järvinen, Jessica (2014), 1. työkerta: Mapinfo ja koropleettikartat, https://blogs.helsinki.fi/jessicaj/

Kinnunen, Antti (2014), First lesson, https://blogs.helsinki.fi/aekinnun/

Rautio, Aleksi (2014), PAK ja näin se alkaa, https://blogs.helsinki.fi/alerauti/

Histogrammi- työkalu, http://illuminations.nctm.org/Activity.aspx?id=4152

Tilastokeskus (2011), Ulkomaan kansalaisten määrä Helsingissä osa-alueittain