Marraskuussa tutkimushankkeemme järjesti seminaarissa, jossa käsiteltiin tekijänoikeuden rajoituksia ja tekemisen tiloja. Ääneen pääsivät hankkeen omat tutkijat, yliopistonlehtori Riku Neuvonen (Tampereen yliopisto) ja tutkijatohtori Anette Alén-Savikko (Helsingin yliopisto).
Riku Neuvonen käsitteli osuudessaan tekijänoikeuden ja tekijyyden kysymyksiä ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta. Erityisesti hän pohti sitä, millä tavoin kenttä oli muotoutunut 2010-luvulla. Neuvonen aloitti ottamalla esimerkiksi legot, jotka tunnettiin aluksi vain yksinkertaisina muovipalikoina, joiden myyntivaltti oli niiden konseptissa. Legoista saattoi rakentaa melkein mitä tahansa, ja siksi ne taipuivatkin lasten käsissä mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Pian Lego alkoi kuitenkin tuoda markkinoille teemasarjoja aina Harry Pottereista Indiana Jonesiin. Ympyrä sulkeutui, kun legoista oli tullut niin tunnettu tavaramerkki, että keltakasvoiset legohahmot seikkailivat jo omissa elokuvissaan ja tv-sarjoissaan.
Esimerkin kautta Neuvonen hahmotteli tekijänoikeuksien kerrostuneisuutta. Alun perin legot olivat vain oma tavaramerkkinsä, mutta elokuvien ja tv-sarjojen puolelle laajennuttuaan ne valtasivat uusia tekijänoikeuden osa-alueita. Tällöin teostyypit ja teostyyppien rajat alkoivat ulottua eri suuntiin, ja tämä vuorostaan vaikuttaa teossuojiin. Teosten muotoa muuttamalla tuotetaan siis uusia tuotteita. Tämä on näkyvissä taiteen kentällä laajemminkin. Harry Salmenniemen omat mukaelmat muiden kirjailijoiden teksteistä, poptaide ja remixit sekoittavat tekijänoikeuspakkaa.
Samaan aikaan tekijänoikeuksien myötä syntyy omia monopolejaan, kun esimerkiksi Netflix, Ruutu ja HBO tarjoavat suoratoistopalveluissaan sarjoja yksinoikeudella. Kun suoratoistomarkkinoille nousee uusia palveluita kuin sieniä sateella, kenttä pirstaloituu ja pakottaa katsojat valitsemaan yhä useamman toimijan väliltä. Samalla palveluiden tarjoama valikoima kaventuu.
Neuvosen mukaan tekijänoikeuksien pitäisi palvella teosten hyödyntämistä ja antaa taiteilijalle mahdollisuus päättää siitä, missä teoksia käytetään ja mitä se maksaa. Tällöin ne vaikuttavat väistämättä siihen, miten teokset ovat saatavilla. Toisaalta esimerkiksi kirjastot pyrkivät lainausmekaniikan kautta saamaan teokset suuremman joukon saataville, mutta samalla tarjoamaan tekijöille korvauksen siitä, että teoksia lainataan.
Neuvonen lopetti esitelmänsä hahmottelemalla kolmenlaisia oikeutuksen maailmoja. Tekijänoikeuksien oikeutusta voidaan tarkastella taloudellisen ja teollisen maailman, yhteiskunnan ja tekemisen itseisarvon kautta. Ensimmäisessä näistä tekijänoikeudet tarjoavat palkan tehdystä työstä, turvaavat investointeja ja toisaalta asettavat kysymyksen siitä, miten paljon rajoituksia voidaan asettaa, jotta hyödyt ovat niiden kanssa tasapainossa. Yhteiskunnan tasolla tekijänoikeudet tarjoavat kannustimen luoda kulttuuria, turvaavat tekijän elantoa ja tukevat yhteistä etua. Tekemisen itseisarvon kannalta ne mahdollistavat uuden taiteen syntymistä, kannustavat ja ovat osaltaan tunnustus tehdystä työstä.
*
Anette Alén-Savikko aloitti esitelmänsä käsittelemällä immateriaalioikeuksien (IPR) ja perus- ja ihmisoikeuksien yhteyttä. Yleisellä tasolla tekijänoikeuden katsotaan olevan sovussa sananvapauden kanssa ja näin pyritään kannustamaan taiteilijoita luovaan työskentelyyn. Samalla tekijänoikeuden taloudellisia oikeuksia suojataan omaisuudensuojan kautta, jolloin siihen liittyvät kysymykset linkittyvät myös varallisuusoikeuteen. Ihmisoikeusjulistuksen 27. artiklassa turvataan myös henkisiin luomuksiin kohdistuvia ”materiaalisia ja moraalisia intressejä”.
Kun näin monet erilaiset oikeudelliset kysymykset ja alueet limittyvät, joudutaan etsimään tasapainoa ja sovittelemaan palasia yhteen. Mikä on tekijän (taloudellisten) etujen ja oikeuksien sekä (loppu)käyttäjien oikeuksien välinen suhde? Kuinka ne sovitetaan yhteen siten, että lopputulos on oikeudenmukainen?
Taiteenvapauden kysymys nousi myös esiiin Alén-Savikon esitelmässä. Onko sananvapaus väline- ja sisältöneutraalia? Entä ovatko sananvapaus ja taiteenvapaus olemuksellisesti erilaisia? Alén-Savikko kommentoi esityksessään hankkeemme toista tutkijaa, apulaisprofessori Pauli Rautiaista (Tampereen yliopisto) ja muotoili hänen aiemman ajatuksensa näin: ”Taiteen vapauden taustalla on erilaisia yhteiskunnallisia funktioita kuin sananvapauden – vaikka taiteellisen ilmaisun vapaus sinänsä kuuluu sananvapauden alle. Taiteilijan ilmaisunvapaus saa (kahden perusoikeuden yhteisvaikutuksesta) erityissuojaa; taiteen vapaus turvaa taiteellista ilmaisua erityisenä ”sanan” muotona ja sisältää sekä vapauden että toimintaedellytysten turvaamisen.”
Suomessa tekijänoikeuden rajoitusten (mm. sitaattioikeus) taustalla on erilaisia tiedonsaantiin, sananvapauteen ja kulttuurisiin oikeuksiin kytkeytyviä näkökohtia ja oikeuksia. Lisäksi taloudelliset oikeudet ovat omaisuudensuojan alaisuudessa. Toisaalta Suomen tekijänoikeuslaki ei sisällä nimenomaista poikkeusta esimerkiksi parodialle, pastissille ja karikatyyrille. Oikeuskirjallisuudessa on perinteisesti tavattu sijoittaa parodia vapaan muuttamisen piiriin.
Alén-Savikko lopetti esitelmänsä muistuttamalla siitä, että tekijänoikeutta voitaisiin hahmotella kahden eri janan suhteina. Yhtäältä tekijänoikeudet sijoittuvat yhteisön ja yksilön oikeuksien jatkumolle, toisaalta taas vapauden ja toimintaedellytyksen jatkumolle. Näiden välillä on liikuttava ja etsittävä ratkaisuja, jotka kannustavat tekemään taidetta, mutta eivät kuitenkaan rajoita sitä liikaa.