Author Archives: M K Vehka Hakonen

“Hämmentynyt juristi taideteoksen edessä” – Raportti emeritusprofessori Juha Karhun luennosta 3.12.2018

”Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus” -hanke sai odotetuksi vieraakseen OTT Juha Karhun maanantaina 3.12.2018. Lapin yliopiston velvoiteoikeuden emeritusprofessori Karhu kertoi värikkään luentonsa alkusanoiksi olevansa perusmielialaltaan hämmentynyt juristi. Hämmennyksellä hän lähtikin johdattelemaan kuulijoitaan aiheeseensa: kuinka ja mistä näkökulmista juristi kohtaa taideteoksen?

Karhulle juridiikka on heideggerilaisittain kotonaan silloin, kun on olemassa kiista tai hyvä tinka, kuten pohjoissuomalaiset puhuvat. Kun lainoppi on oikeussääntöjen tulkintaa ja systematisointia, eteenpäin esimerkiksi tekijänoikeuksien saralla voidaan päästä vain hyvien ja hedelmällisten kiistojen avulla. Näissä kiistoissa ei Karhun mukaan saa keskustella toisten ohi: kissa on nostettava pöydälle, ja kaikkien on katsottava silloin samaa kissaa ja istuttava saman pöydän äärellä.

Karhu esitti kolme erilaista lähtökohtaa, joista juristit kiistelevät ja jotka kaikki liittyvät tapaan tulkita taideteoksia. Ensimmäinen lähtökohta on kiista tosiasioista, toinen puolestaan kiista normeista ja kolmas on kiista argumenteista. Ison osan luennostaan Karhu käsitteli nimenomaan kiistoja tosiasioista. Kaikki sopimukset voivat purkautua, kun ajallinen konteksti ja tilanne muuttuu, mutta käytännössä muutokset eivät muuta välttämättä kokonaiskuvaa.

Karhu tarkasteli tekijänoikeuksia mielenkiintoisesti kertomuksen käsitteen kautta. Hänen mukaansa meillä on kaksi kertomusta koskien tekijänoikeuksia, ja ne ovat erilaisia riippuen kontekstista ja siitä, kuka tarinan kertoo. On aina mahdollista katsoa tekijänoikeuksia taiteentekijöiden näkökulmasta, ja tässä kertomuksessa pääsevät korostumaan tekijänoikeuksiin liittyvät arvot ja taiteilijoiden oikeus saada palkkio tekemästään taiteellisesta työstä. Sen lisäksi on olemassa aina toinen tarina: tekijänoikeudet ovat aina myös liiketoiminnan perusta. Karhun mukaan käytännössä tilanne on yksinkertainen: raha ratkaisee, kun puhutaan taideteoksesta juridiikan piirissä. Kulttuuriset arvot eivät koskaan nouse taloudellisten arvojen yläpuolelle.

Karhun mukaan on itsestään selvää, että nämä erilaiset kertomukset vaikuttavat tapaan, jolla juristi katsoo taideteosta. Kilpailuoikeusjuristi sallii tekijänoikeudet vain siinä laajuudessa kuin ne sopivat kilpailun ja talouden näkökulmiin. Koska taloudellisten arvojen valta on merkittävä, juridiikan parissa syntyy jatkuvasti törmäyskursseja kilpailuoikeuden ja tekijänoikeuksien välille.

Karhu peräänkuulutti rohkeutta tekijänoikeuksien soveltamiseen. Hänen mukaansa tekijänoikeudet täytyy yhdistää rajuun ja raakaan realismiin, ja kentällä pitäisi uskaltaa ottaa tekijänoikeuksien suhteen vapauksia, jotka ottavat huomioon tilannekohtaiset tekijät. Esimerkiksi hän otti valokuvaamisen kehittymisen viime vuosina: kun kaikki näppäilevät puhelimellaan tuhansittain kuvia joka tilanteessa, voisi ajatella, että esimerkiksi kuvankäyttöluvissa voitaisiin käyttää tilannekohtaisesti rentoja tulkintatapoja.

Tekijänoikeusjärjestelmän ongelmia

Karhu käsitteli luennollaan pitkään tekijänoikeusjärjestelmän ongelmia. ”Merellä olevaa vuotavaa laivaa ei voi nostaa telakalle korjattavaksi”, hän sanoi demonstroidessaan sitä, kuinka tekijänoikeusjärjestelmä on jäänyt ajastaan jälkeen: tänä päivänä elämme informaatioaikaa, emmekä teollisuusaikakautta, jolloin tekijänoikeuslakeja on säädetty. Päivitystä informaatioaikaan ei ole kuitenkaan tehty, ja tekijänoikeuksien pohja on – hämmentävää kyllä – edelleen 1800-luvulta, vaikka 1960-luvulla siihen saatiinkin aikaan tarkennuksia ja muutoksia.

Karhun mukaan on neljä strategiaa, joilla voidaan osoittaa tarpeet tekijänoikeusjärjestelmän päivittämiseksi. Ensimmäisenä näistä hän nosti esille teorian kehittämisen. Karhun mielestä tekijänoikeusjärjestelmää voitaisiin päivittää siten, että juridiikka voitaisiin kytkeä paljon paremmin taideteorioihin kuin tähän mennessä on tehty. Toisena strategiana Karhun mukaan on se, että yleislausekkeita olisi korjattava, jotta vääristyneet säännöt voitaisiin havaita. Esimerkkinä hän käytti fanifiktiota, jota on käsitelty viime aikoina myös Tekijänoikeusneuvostossa. Fanifiktiosta käyty keskustelu osoittaa Karhun mukaan sen, että säännöt eivät näytä toimivan, kun kaikkia nykyisiä taiteen luomisen muotoja ja tapoja varten ei löydetä sääntöjä tekijänoikeuslaista.

Kolmas Karhun nimeämä strategia oli itsesääntely, josta hän käytti myös nimitystä ”tosiasiallinen kolmikantamalli”. Kolmikantamallilla viitataan siihen, että lainsäätäjä antaa tavoitteita, mutta toimijat toteuttavat niitä kuitenkin omilla tavoillaan. Hänen mukaansa taidekentän käytännön toimijat ovat keskenään vakiinnuttaneet hyviä toimintamalleja käytännöille, joihin lainsäätäjä ei ole itse pystynyt antamaan sääntöjä. Entistä enemmän olisi kuunneltava ja hyväksyttävä näitä hyviä toimintamalleja, sillä tekijänoikeuslainsäädäntöä ei saada kohtaamaan muuten informaatioyhteiskunnan muuttuneita taiteentuottamisen tapoja. Neljäntenä kohtana Karhu nosti esille viidakon lait. Hän puhui siitä, kuinka taiteen kentällä on vahvoja intressitahoja, jotka hyödyntävät vanhentunutta lainsäädäntöä, sen rakenteellisia puutteita ja porsaanreikiä. Säännöt saattavat muuttua epäeettisiksi keinoiksi rikastua.

Ratkaisuja ongelmiin

Esitelmänsä loppupuolella Karhu kyseli vielä tarkemmin, mihin juristi joutuu taideteoksen edessä. Vaikka taiteen kentällä jylläävät monessakin paikassa viidakon lait, tilalle voidaan tietoisesti alkaa luoda toisenlaisia kertomuksia. Näiden uusien kertomusten avulla voitaisiin rakentaa käsitystä siitä, kuinka yksilöillä on oikeus kulttuuriin kantavana ja kestävänä yksilöllisenä sekä yhteisöllisenä perusoikeutena.

Taiteen tekemistä voisi Karhun mukaan katsoa perusoikeuksien vinkkelistä siten, että jokaisella yksilöllä on oikeus kulttuuriin perusoikeutena. Näin syntyisi myös uusi ja itsenäinen tarina, joka kerrottaisiin samalla kertaa sisältä taiteen näkökulmasta mutta myös yhteisöllisestä näkökulmasta (kaikilla on oikeus kulttuuriin). Haasteellisena tässä tarkastelutavassa Karhu näkee sen, että oikeus kulttuuriin on vain yksi monista perusoikeuksista, ja sitä koskevat siksi yleiset perusoikeuksien rajoitusedellytykset.

Luentonsa lopussa Karhu totesi olevansa realisti; tulevan vuosikymmenen aikana tekijänoikeuslakia ei pystytä järkevöittämään. Sen takia hän peräänkuuluttaa taiteen maailmasta uusia, relevantteja tarinoita, joissa nostettaisiin esille taiteen arvot ja yhteisölliset tosiasiat.

Karhun luento herätti vilkkaasti keskustelua erityisesti juuri tekijänoikeuksista suhteessa tarinoihin. Pohdittiin esimerkiksi sitä, kenellä on oikeus ja mahdollisuus kirjoittaa tällä hetkellä tekijänoikeuden tarinaa. Kyseltiin, onko suomalaiselle taiteen kentälle syntymässä sellainen normitarina, joka luo puitteet viidakon laiksi. Keskustelun yhteydessä Karhu nosti esille sen, kuinka immateriaalioikeus on aina tavallaan omistusoikeuksien kiinnilyömistä ja siksi kyse on lopulta siitä, minkälainen omistaminen on hyväksyttyä. Hän demonstroi pohdintaansa ajankohtaisella esimerkillä saamelaispuvuista kysymällä, haluavatko esimerkiksi saamelaiset yksityistä omistamista kulttuurisille tuotteille. Kuka omistaa saamelaispuvun ja riittääkö se, että joku ostaa oikeudet joltakin yksittäiseltä taiteilijalta tähän ”kulttuuriseen” tekstiiliin?

Tarinanäkökulman lisäksi luennon päätteeksi käytiin runsaasti keskustelua käsitteistä. Puhuttiin siitä, miten taiteentutkimuksen käsitteitä, kuten fanifiktiota ja parodiaa, voidaan soveltaa tekijäoikeuksien tulkinnassa.

Outi Oja

Siteeraamisen taide – seminaari sitaateista kirjallisuudessa ja kuvataiteessa 31.1.2019

SITEERAAMISEN TAIDE – SEMINAARI SITAATEISTA KIRJALLISUUDESSA JA KUVATAITEESSA

Aika: 31.1.2019 klo 12:30-17:30
Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, sali 13, Fabianinkatu 33 (3. krs). Tilaan on esteetön pääsy. Tarvittaessa apua saa vahtimestareilta puh. 02941 23151.

Sitaatit ovat viime aikoina puhuttaneet niin taiteen tekijöitä kuin vastaanottajiakin. Yhtäältä lainaaminen on vakiintunut osa luomista, toisaalta vaatimukset sitaattien merkitsemisestä kirjallisiin ja kuvataiteen teoksiin ovat voimistuneet. Tekijät, tuottajat, kustantajat ja galleristit joutuvat ratkomaan sitaatteihin liittyviä pulmia arkisessa työssään, ja sitaattikiistoja nousee säännöllisesti esimerkiksi Opetusministeriön alaisen tekijänoikeusneuvoston käsittelyyn.

Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -projektin iltapäiväseminaarissa paneudutaan siteeraamisen käytäntöihin ja rajoihin taiteilijoiden, tutkijoiden ja juridiikan asiantuntijoiden näkökulmista.

Puheenvuoroissa pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mikä on sitaatti ja millainen taiteellinen keino siteeraus on? Miten sitaatit ilmenevät kirjallisuudessa ja kuvataiteessa? Kuinka paljon saa siteerata ja miten? Mikä on juridinen sitaattioikeus ja miten sitä tulisi taiteisiin soveltaa? Mitä tarkoittaa sitaattioikeuden yhteydessä käytetty ilmaus ”hyvä tapa”? Eroavatko eri teoslajien väliset sitaattikäytännöt?

Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Toivotamme taiteen tekijät, tutkijat ja yleisön tervetulleiksi keskustelemaan siteeraamisen tarkoituksista ja oikeutuksesta. Ilmoittaudu seminaariin 18.1.2019 mennessä osoitteessa:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/93245/lomake.html

Tiedustelut:

Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus -projektin johtaja, yleisen kirjallisuustieteen tutkijatohtori Sanna Nyqvist (puh. 02941 24327, sanna.nyqvist@helsinki.fi)

Ohjelma

12.15 Aloituspuheenvuoro / Sanna Nyqvist

Osio 1: Taiteilijat ja kustantajat

12.20–12.40 Miksi lainaan? Vieraiden sanojen poetiikka & praktiikka
Kirjailija Laura Lindstedt

12.40–13.00 Kollaasintekijän paljastukset
Kuvataiteilija, Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan lehtori Tatu Tuominen

13.00–13.20 Kustantajan näkökulma lainaamiseen
Kustantaja ja kirjailija Kristian Blomberg (Poesia)

13.20–13.35 Keskustelu

13.35–13.45 Tauko

Osio 2: Tutkijat

13.45–14.05 Sitaatti, intertekstuaalisuus, varkaus? Lainat kaunokirjallisuudessa
Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist

14.05–14.25 Laki ja lainat: tekijänoikeus ja siteeraus kuvataiteessa
Oikeustieteen tutkija Anette Alén-Savikko

14.25–14.35 Tekijöiden lainat lukijoiden silmin: esimerkkinä fantasiakirjallisuus
Kirjallisuudentutkija Minna Siikilä-Laitila

14.35–14.50 Keskustelu

14.50–15.20 Kahvi

Osio 3: Tekijänoikeusjärjestöt

15.20–15.40 Kirjallisuus ja siteeraaminen
Sanaston lakimies Juha Pihlajaniemi

15.40–16.00 Kuvaston näkökulma: visuaalisten sisältöjen siteeraminen
Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson

16.00–16.10 Keskustelu

Osio 4: Paneelikeskustelu: Sitaatit – uhka vai mahdollisuus?

16.10–17.00 Kansallisgallerian lakimies Tuula Hämäläinen, kirjailija Harry Salmenniemi, Sanaston lakimies Juha Pihlajaniemi ja oikeustieteen tutkija Riku Neuvonen; moderaattorina professori Pauli Rautiainen

17.00–17.30 Loppukeskustelu

Anette Alén-Savikko: Tekijyys, lait ja tulkinnat

Projektin tutkijalta, OTT Anette Alén-Savikolta, on julkaistu uusi kirjoitus Lehtisissä. Kirjoituksessaan Anette valottaa tekijänoikeuden historiaa ja sisältöä sekä erittelee tekijyyteen liittyviä kysymyksiä lainsäädännön ja oikeuskäytännön kautta. Miten tekijyys määrittyy ja millaisia tulkintoja tekijyydestä löytyy esimerkiksi elokuvan tai musiikin yhteydessä? Anettepohtii myös tekijyyden ja tekijänoikeuden haasteita sekä tulevaisuutta. Kirjoituksen voi lukea ilmaiseksi täältä.

Publication: Sanna Nyqvist: “Literature and Copyright after the Berne Convention (1886)”

 In this article, published online in The Oxford Research Encyclopedia of Literature, Sanna Nyqvist offers an outline of the development of international copyright from a literary perspective and analyses in more detail three key areas contestation and conflict in applying copyright to literature – piracy, translation and appropriation.

 The summary of the article can be read here (the full article is unfortunately for OREL subscribers only).

 

Seminaari 3.12. klo 14-16: Juristi taideteoksen edessä

Maanantaina 3.12. klo 14–16 emeritusprofessori Juha Karhu on seminaarimme vieraana ja esitelmöi otsakkeella ”Juristi taideteoksen edessä”. Hän hahmottelee puheenvuorossaan taiteen ja oikeuden välisiä jännitteitä. Lapin yliopistossa velvoiteoikeuden professorina ja oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina työskennellyt Karhu on ollut tutkimustoiminnassaan kiinnostunut muun muassa oikeuden muutoksesta. Kirjassaan Uusi varallisuusoikeus hän tarkasteli varallisuusoikeuden perusoikeudellistumista. Karhu on urallaan liikkunut usein tieteen ja taiteen rajapinnnalla. Esimerkiksi jäädessään eläkkeelle keväällä 2017, hän esitti jäähyväisluennon asemesta Josef K:n roolin Franz Kafkan teokseen Oikeusjuttu perustuvassa näytelmässä.

 Paikka: Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 21 (Fabianinkatu 33, 5. krs, esteetön pääsy).

Seminaari aiheesta “‘There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa” 15.10. klo 14-16

Maanantaina 15.10. klo 14–16 projektin seminaarissa FM Minna Siikilä-Laitila puhumassa väitöskirjastaan ”’There is not a single original thought in Eragon’: Tekijyys verkon fantasiakirjakeskusteluissa”.

Anette Alén-Savikko: Copyright and Circus

Hankkeen tutkijalta Anette Alén-Savikolta (OTT, tutkijatohtori) on ilmestynyt uusi artikkeli, Copyright and Circus, Nordiskt Immatiriellt Rättskydd -verkkolehdessä (NIR 1/2018).

Artikkeli käsittelee tekijänoikeuden soveltumista sirkukseen ja sirkusesityksiin, kuten akrobatiaan, taikuuteen ja klovneriaan. Sirkusesitysten vaatimat taidot ja niihin sisältyvät temput ja illuusiot sekä fysiikan lakeihin nojaaminen ja perinteestä ammentaminen kääntyvät tekijänoikeudellisessa katsannossa usein tekijyyden ja omaperäisyyden puutteeksi. Esityksiin kuitenkin monesti sisältyy draamaa, taiteellisia elementtejä ja kerroksellisuutta (mm. parodia, burleski). Sirkusteknisin taidoin voidaan ilmaista nimenomaan taiteellisia päämääriä.

Artikkelin pohjalta on selvää, ettei sirkus jää kategorisesti tekijänoikeuden ulkopuolelle, ja kansallisesti esiintyy erilaisia ratkaisuja sirkuksen hyväksi. Samalla kuitenkin peräänkuulutetaan nykyistä syvempää ymmärrystä sirkuksen ominaispiirteille. Tekijänoikeuden ohella artikkelissa käsitellään esiintyvän taiteilijan lähioikeutta sekä elinkeinotoiminnan sääntelyn ja sosiaalisten normien mahdollisuuksia säännellä sirkuksen aineettomia oikeuksia.

Hankkeen tutkija Anette Alén-Savikko vieraana ATRIP 37th Annual Congressissa

Hankkeen tutkija, Anette Alén-Savikko (OT, tutkijatohtori) esitteli tutkimustaan Helsinkiin rantautuneessa kansainvälisessä kongressissa 6.8.2018. Hän kertoi keskittyvänsä reiluuden ilmenemismuotoihin kuvataiteessa sekä “reiluuteen” oikeudellisen ja esteettisen katsannon välimaastossa tai välittäjänä. Viitaten viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön sekä omaan tutkimukseensa parodiasta, Anette totesi, kuinka imitaatioon ja olemassa olevan kuvaston haltuunottoon nojaavat taiteen käytännöt eivät välttämättä mahdu tekijänoikeuteen sisältyviin reiluuden tiloihin (erit. sitaattioikeus, parodiapoikkeus).

Kolmipäiväinen kongressi oli rakennettu reiluuden teemalle immateriaalioikeudessa (fairness, morality and ordre public in IP law and policy). Aneten puheenvuoro oli ensimmäisen päivän paneelissa, jossa etsittiin vastausta reiluuden merkitykseen tekijöille.  Paneelia johti professori Sam Ricketson (University of Melbourne, Australia). 

 

Minna Siikilä-Laitila mukaan projektiin

Projektiimme on toukokuun alussa liittynyt kirjallisuudentutkija, FM Minna Siikilä-Laitila (Jyväskylän yliopisto), joka viimeistelee väitöskirjaansa ”’There is not a single original thought in Eragon’: Verkon intertekstuaaliset fantasiakirjakeskustelut romantiikan ja postmodernismin taistelukenttänä”. Minna tutkii fanikulttuurissa ilmeneviä käsityksiä tekijän originaalisuudesta, ja tästä kiehtovasta aiheesta kuullaan lisää ensi syksynä.

Seminaari 21.5. peruttu

Maanantaille 21.5.2018 suunniteltu Timo Enrothin seminaariesitelmä ”Inspiraation lähteet ja rajat – esimerkkinä brändiä tukeva muotoilu” on peruttu. Tapaamiisiin seminaarien merkeissä taas ensi syksynä!