Mikroblogauksissa tutkijamme kertovat muutamilla virkkeillä, mitä jäi projektivuosista mieleen ja mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Koostimme postausten pohjaksi joukon kysymyksiä, joista kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat. Julkaisemme vastaukset kysymyksiin kolmessa erässä, joista tässä toinen. Ääneen pääsevät tällä kertaa projektimme väitöskirjantekijät.

Tuomas Mattila, oikeustieteen väitöskirjantekijä (Helsingin yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Tekijänoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulisi pitää vahvasti mielessä lain tarkoitus luovan työn edistäjänä, sekä tekijänoikeuden tarkoitus kannustaa levittämään teoksia yleisön saataville. Näiden tavoitteiden onnistumisessa on tärkeää ottaa huomioon myös alakohtaisia ja muuttuvia käsityksiä tekijyydestä sekä luovasta työstä, sekä myös niitä tosiasiallisia vaikutuksia joita tekijänoikeuslain soveltamisella on mahdollisuuksiin ja erilaisiin tapoihin tehdä luovaa työtä.

Kuka päättää tekijän asemasta?

Projekti on onnistunut tuomaan hyvin esiin tekijän käsitteen erilaisista sisällöistä nousevaa problematiikkaa. Tekijänoikeudellinen tekijyys – siis kysymys siitä kenelle tekijänoikeus kuuluu – ratkeaa tekijänoikeuslain normien mukaan, kuten myös tekijän saaman yksinoikeuden sisältö, sekä toisaalta siihen kohdistuvat rajoitukset. Kuitenkin esimerkiksi taiteen tai kirjallisuudentutkimuksen parissa tekijän käsitteen sisältö voi olla erilainen ja käsitteen käyttötarkoitukset poiketa tekijänoikeusjuridiikan käyttötarkoituksista. Tällöin myös tekijän asemaa koskevat johtopäätökset voivat olla erilaisia toisaalta lain ja toisaalta sen sääntelykohteiden, kuten taiteen tai kirjallisuuden, välillä. Projektissa on onnistuttu tuomaan esiin tätä jännitettä, sekä tarkasteltu myös mahdollisuuksia lieventää sitä.

Minna Siikilä-Laitila, tohtoriopiskelija (Jyväskylän yliopisto)

Miten jatkat projektin aiheiden parissa?

Loppusuoralla oleva väitöskirjani ’There is not a single original thought in Eragon’ – Tekijyys, intertekstuaalisuus ja fandom verkon fantasiakirjallisuuskeskusteluissa työllistää minua vielä projektin loputtuakin jonkin aikaa. Spekulatiivisesta fiktiostakin tuttuja termejä käyttäen voisin todeta, että näen projektin Muuttuva tekijä -kirjassa julkaistun artikkelini ”Alkuperäisyys fantasiakirjallisuudessa” avaruusluotaimena, joka lähetettiin matkaan ensimmäisenä, kuin tiedustellen, ja väitökseni myötä tämä luotain tulee telakoitumaan emoalukseensa, väitöskirjaani. Uskon myös, että tätä kirjoittaessa jo kymmenen vuotta jatkunut akateeminen kiinnostukseni tekijyyttä ja vaikutteiden ottoa kohtaan ei tule päättymään väitöskirjani ilmestymiseen; ”tie vain jatkuu jatkumistaan/ ovelta mistä sen alkavan näin…”, kuten J. R. R. Tolkien kirjoitti.

Mikä on väitöskirjasi ydinväite?

Fantasiakirjallisuuden lukijat arvostavat uuden luomista ja innovointia, kuten J. R. R. Tolkienin ympärille muodostunut nerokultti osoittaa. Toisaalta vaikutteiden ottoa ei läheskään aina tuomita, ja siihen saatetaan suhtautua vaikkapa ironisesti tai humoristisesti, koska iso osa fantasian lukijoista kokee, että mitään täysin uutta ei enää kukaan kirjailija pysty luomaan, tai se on ainakin harvinaista. Niinpä keskivertolukija todennäköisesti hyväksyy esimerkiksi fantasialle tunnusomaisten trooppien, kuten lohikäärmeiden ja haltioiden käytön osaksi tarinaa, mutta toivoo, tai jopa vaatii, että kirjailija antaa niille tuoreen ja omaleimaisen twistinsä. Vaatimustaso myös nousee lukijan iän, lukukokemusten ja tietomäärän karttuessa. Lisäksi mahdolliseen fani- tai antifaniyhteisöön kuuluminen voi vaikuttaa myös lukijan näkemyksiin tekijyydestä ja vaikutteiden otosta, sillä faniyhteisöt saattavat asettaa jäseniensä kirjallisille tulkinnoille varsin napakoitakin kehyksiä.