Tag Archives: tekijyys

Mikroblogaukset, osa 3: Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Mikroblogauksissa tutkijamme kertovat muutamilla virkkeillä, mitä jäi projektivuosista mieleen ja mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota. Koostimme postausten pohjaksi joukon kysymyksiä, joista kukin valitsi itseään eniten puhuttelevat. Julkaisemme vastaukset kysymyksiin kolmessa erässä, joista tässä viimeinen.

 

Riku Neuvonen, Oikeustieteen yliopistotutkija (Helsingin ja Tampereen yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Tekijänoikeuslaki pitäisi miettiä kokonaan uudestaan. Nykyinen rakenne on säädetty vuosikymmeniä sitten, jolloin siihen on tullut EU-sääntelyn ja muiden kansainvälisten sopimusten vuoksi poikkeuksia sekä poikkeuksien poikkeuksia. Tekijänoikeuslain keskeinen idea tulisi kirkastaa tavalla, joka huomioi tekijyyden, teosten ja teosten käytön muutoksen.

Mikä yhteydenotto tai tapaaminen projektin aikana jäi erityisesti mieleen?

Projektin järjestämät pienet ja isommat tilaisuudet ovat jääneet mieleen. Lähes kuukausittaiset pienemmät seminaarit toivat käsittelyyn valtavasti erilaisia näkökulmia, jotka ovat olleet tekijänoikeuskeskustelussa sivuroolissa. Unohtamatta tietenkään tilaisuuksiin osallistuneita henkilöitä, etenkin lähes jokaisessa tilaisuudessa käynyttä Kansallisgallerian emerituslakimiestä Tuula Hämäläistä. Tämän tyyppiset tilaisuudet ovat sitä, mitä tutkimus ylipäätään tarvitsee.

Outi Oja, suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistonlehtori (Tukholman yliopisto)

Miten tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää?

Projektin aikana olen analysoinut uutta suomalaista 2000-luvun kokeellista kirjallisuutta. Olen huomannut, että hyvin monet tekijät leikittelevät teksteissään vaikkapa eksessiivisillä sitaateilla tai vaikkapa julkaisemalla jo julkaistua materiaalia uudestaan, jolloin tekijän originaliteetti kyseenalaistuu. Tekijänoikeuslakia pitäisi kehittää sellaiseksi, että uudet taiteen luomisen muodot – esimerkiksi juuri sitaatteihin pohjautuvat kirjoittamisen muodot – otettaisiin paremmin huomioon.

Minkä uuden avauksen teit projektin aikana?

Sitaatteja hyödyntävää kokeellista kirjallisuutta ja sen omaperäisyyttä pitäisi arvioida tekstin kontekstista käsin: olisi tutkittava, miten muoto antaa sitaateille lisäarvoa. Vaikka sitaattitekniikkaa hyödyntävissä kaunokirjallisissa teoksissa tekijän rooli näyttäisi olevan pieni, joskus jopa minimaalinen, usein tekstin konteksti osoittaa tekijän omaperäisyyden. Joskus suurinta omaperäisyyttä saattaa taideteoksessa olla taiteilijan oman taiteellisen panoksen vähyys. Siten taiteellisen panoksen vähyys pakottaa lukijan havainnoimaan sitä, millainen tarkastelun alla oleva taideteos on taiteena.

Anette Alén-Savikko, yksityisoikeuden yliopistonlehtori (Helsingin yliopisto)

Mikä yllätti projektin aikana?

Projekti oli valtavan antoisa, ja yllätyin ehkä eniten siitä, miten vaivattomasti yhteinen kieli monitieteisessä tutkimusryhmässämme löytyi. Kokemus on osoittanut, ettei asioiden sanottaminen useiden tieteenalojen edustajien välillä aina suju ongelmitta – puhumattakaan siitä, että pyritään lisäksi tieteen ja taiteen(alojen) väliseen keskusteluun. Onnistuimme tuomaan yhteen kiinnostavia tekijyyteen, sen tutkimiseen ja ilmaisuun liittyviä näkökulmia ja lähestymistapoja. Loppuraporttina toimiva kirjamme on tästä hyvä osoitus!

Miten jatkat projektin aiheiden parissa?

Jatkan ilman muuta tutkimusta digitaalisuuteen liittyvien muutosten parissa, ja tekijänoikeuteen liittyvät tiedot ja taidot kuuluvat olennaisena osana “digikansalaistaitoihin”. Tekijänoikeus on arkipäiväistynyt, mutta samalla siihen kietoutuu paljon valtaa. Aiemmin oli puhetta erään kollegan kanssa tarpeesta tutkia (media)pluralismia tai moniarvoisuutta tekijänoikeusnäkökulmasta. Tähän aiheeseen voisimme vihdoin tarttua.

 

Seminaari tekijyydestä ja kulttuuriperinnöstä pe 12.4.2019 klo 14–16

SEMINAARI TEKIJYYDESTÄ JA KULTTUURIPERINNÖSTÄ PE 12.4.2019 klo 14–16

Kollektiivinen tekijyys ja kulttuuriperintö: uhkia, velvollisuuksia ja oikeudellisia ratkaisuja

 

Aika: pe 12.4.2019 klo 14–16

Paikka: Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 7 (Fabianinkatu 33, 3. krs, esteetön pääsy).

Sanna Lehtinen: Tulevien sukupolvien kulttuuriset oikeudet – uhkana ilmastonmuutos

Venetsia hukkuu, Suomenlinnan rakenteet vaurioituvat merenpinnan kohotessa, Seinen tulviessa Louvre joutuu sulkemaan ovensa ja Tyynellämerellä kokonaisia saaria kulttuureineen pyyhkiytyy mereen. Kuka kantaa vastuun kulttuuriperinnön suojelusta? Esitelmässäni käsitellään tulevien sukupolvien oikeusasemaa ja nykyisten sukupolvien velvollisuuksia tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumisesta. Tarkastelussa ovat erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat tulevien sukupolvien kulttuurisille oikeuksille sekä voimassaolevien kansainvälisten sääntely- ja sopimusjärjestelmien, kuten Unescon sopimuksien, valmiuksia turvata nämä oikeudet. Millaisia ovat sukupolvien väliset oikeussuhteet maailmassa, jossa ihmisen toiminnan vaikutukset ulottuvat kauemmas tulevaisuuteen kuin koskaan aiemmin?

Sanna Lehtinen (HTM, FM) on kulttuurisiin ja ympäristöön liittyviin oikeuksiin suuntautunut ihmisoikeustutkija, joka valmistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa julkisen vallan velvoitteista koskien tulevien sukupolvien oikeutta kulttuuriperintöön.

Tuomas Mattila: Luovuus oikeudellisena käsitteenä ja yhteisöllisten luovien prosessien haaste

Luovuus oikeudellisena käsitteenä kumpuaa tekijänoikeuslain ensimmäisestä pykälästä (”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen…”) sekä useamman tekijän yhteistä toimintaa koskevasta tekijänoikeuslain kuudennesta pykälästä (”Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä luoneet teoksen…”). Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä ”luovana” on pidetty sellaisen työn tulosta, joka kuvastaa tekijänsä yksilöllisyyttä. Yksilöllisyys ilmenee niissä vapaissa ja luovissa ratkaisuissa, jotka ilmaisevat tekijänsä luovia kykyjä. Kotimaisessa oikeuskäytännössä yhteistekijöiltä on edellytetty luovaa panosta teoksen syntymisen hyväksi. Oikeudellisessa luovuuden määritelmässä korostuu tekijäsubjektin yksilöllisyys. Tämä käsitys luovuudesta voi kuitenkin olla haasteellinen sellaisissa kollektiivisissa luovissa prosesseissa, joissa osallistujien panokset voivat olla eri laatuisia, toteutua eri tavoin ja eri aikoina. Aina ei ole selvää, kenen panos on vaikuttanut teoksen ulkoisesti havaittavaan muotoon tai ylipäätään ollut oikeudellisessa mielessä luovaa. Seminaariesitelmässä tarkastellaan sitä, millä tavoin tekijänoikeuslain käsitys luovuudesta vaikuttaa kollektiivisten luovien prosessien toteutumiseen ja millä tavoin se mahdollistaa ja kannustaa yhteisöllistä luovuutta.

Tuomas Mattila (OTK, VTM) on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija.