Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssin ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin MapInfon käyttöä. MapInfo on hyvin erilainen kuin aiemmalla kurssilla käyttämämme CorelDraw. Uutta ohjelmaa oli silti helpompi oppia kun oli jo pohjaa jokseenkin samantyylisestä ohjelmasta. Kurssikerralla harjoiteltiin teemakarttojen tekemistä. Harjoittelimme teemakartan tekoa aluksi kaikki samalla teemalla, eli rivi- ja pientaloissa asuvien osuuksilla kunnittain. Kartasta näkyy, että näissä asumismuodoissa asuvien osuus on suurempaa Pohjanmaalla, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa (kuva 1). Pienimmät osuudet ovat koko pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Ymmärrettävästi nämä osuudet ovat pienempiä tiheissä kaupunkikeskittymissä.
Tämän jälkeen piti itse valita teema esitettäväksi. Tein karttani ruotsinkielisten osuuksista kunnittain. Kartasta selkeästi näkyy, kuinka ruotsinkielisten osuus on suurinta Pohjanmaalla, Turun saaristossa, Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla. Erityisesti ensimmäiset kolme aluetta ovat tunnettuja ruotsinkielisten suuresta määrästä ja moni niiden kunnista ovat jopa 82,6-93,9 prosenttisesi ruotsinkielisiä. Syy ruotsinkielisten suhteellisen suureen määrään rannikkoalueilla on varmaankin se, että Ruotsista on aikoinaan muuttanut ihmisiä Suomeen Itämeren halki ja he ovat jääneet rannikoille asumaan.
Miksi kuitenkin Satakunnassa ja osassa Varsinais-Suomea ei ole ruotsinkielisiä niin paljon? Tämä voisi johtua siitä, että kyseiset alueet olivat jo paljon asutettuja ennen kuin ruotsalaiset saapuivat. Toisaalta näihin eroihin voi liittyä muitakin yksityiskohtia, joista en ole tietoinen. Voi olla, että näillä alueilla on ollut jonkinlaisia työntötekijöitä ruotsinkielisille tai toisaalta vetovoimatekijöitä suomenkielisille, mikä on sitten kasvattanut suomenkielisten osuutta mm. Satakunnassa. Vaikka väestön rakenne ja koostumus muuttuvat jatkuvasti, uskon että ruotsinkielisen väestön alueellisten erojen syy löytyy lähinnä Ruotsin vallan ajoilta ja kulttuurin pysyvyydestä.
Jälkeenpäin ajateltuna karttani luokituksen olisi voinut tehdä eri tavoin. En kuitenkaan oppinut ensimmäisellä kerralla vielä sitä tekemään. Jos olisin halunnut alueelliset pienetkin erot näkyviin, minun olisi kannattanut supistaa alimmaista luokkaa, jotta enemmän kuntia siirtyisi seuraavaan luokkaan. Tässä kartassa kuitenkin näkyy selkeästi ruotsinkielisten alueelliset erot Suomen mittakaavassa ja pienempien erojen esittäminen saattaisi olla turhaa. Uskon, että karttani informaatioarvo on sopiva heille, jotka eivät tunne kyseistä aineistoa. Vaikka pienet erot muualla Suomessa eivät tästä kartasta näy, saa lukija ainakin ymmärryksen ruotsinkielisistä alueista Suomessa.
Tommy Tienhaara oli tehnyt samasta teemasta kartan, mutta rajannut alueen Uuteenmaahan: “Aloitin koko Suomen tasolta, joka kuitenkin osoittautui karttana aika mitäänsanomattomaksi, sillä materiaali oli hyvin vinoutunut – suuressa osassa maata kun ei asu käytännössä lainkaan ruotsinkielisiä” (Tienhaara, 2017). Kieltämättä karttani voisi olla kiinnostavampi, jos se käsittelisi pienempää aluetta, jolloin ruotsinkielisten osuudet eivät olisi yhtä itsestään selviä kuin tässä koko Suomen mittakaavassa.
Karttani onnistui mielestäni teknisesti hyvin ja on hyvin luettava. Opin jotkut asiat sen verran hyvin, että uskon muistavani ne vielä seuraavalla kurssikerralla. Suurin osa työkaluista on minulle kuitenkin täysin tuntemattomia ja tarvitsen niiden käyttöön tarkat ohjeet. Suuren osan ajasta seurasin mitä Arttu teki ja tein saman ilman että kunnolla ymmärsin mistä painamalla seuraa mitäkin. Ainakin opin, miten tehdään teemakarttoja: mistä löytää MapInfon eri tilastoja, minkälaisia karttaesityksiä niiden pohjalta voi tehdä ja miten teemakarttoihin valitaan väripaletteja.
Viitteet: Tienhaara, T. (2017). Vol .1. <https://blogs.helsinki.fi/ttienhaa/2017/02/13/vol-1/>.