Mitä taidelähtöisillä menetelmillä tarkoitetaan?
Taidelähtöisiä menetelmiä on käytetty Suomessa 1990-luvun puolivälistä lähtien mm.sosiaali- ja terveysalalla. Taideprojektit ovat kohdistuneet pääasiassa sosiaali- ja terveystoimen asiakaskuntaan. Näistä kokeiluista on saatu hyviä tuloksia. TAIKA-hanke pyrki juurruttamaan menetelmiä työyhteisöjen arkipäivään ja viemään niitä myös uusille toimialoille.
Taidelähtöiset menetelmät ovat yleiskäsite monenlaiselle työskentelylle ja eri taidemuodoille. Menetelmillä pyritään vaikuttamaan tai saamaan muutosta aikaiseksi osallistujien ajattelussa ja toiminnassa. Taidelähtöisillä menetelmillä voidaan osallistujien kanssa tehdä yhdessä taidetta tai menetelmiä voidaan soveltaa välineellisesti muissa konteksteissa.
Taidelähtöisistä menetelmistä ja niiden käytöstä on olemassa lukuisa joukko käsitteitä, jotka periaatteessa kuvaavat samaa ilmiötä, mutta eri näkökulmista. Käytettyjä käsitteitä ovat mm. yhteisötaide tai keskustelutaide (kuvataide), yhteisötanssi, sosiaalinen koreografia tai terapeuttisesta tanssi, yhteisömusiikki. Teatterin yhteydessä puhutaan soveltavasta draamasta tai teatterista, osallistavasta teatterista, forum-teatterista ja sosiaalisesta teatterista. Lisäksi käytössä elää myös lukuisa joukko muita käsitteitä.
Taidelähtöiselle työskentelylle on leimallista, että osallistujat eivät ole taiteen ammattilaisia, ryhmän ohjaajaa lukuun ottamatta. Työskentelyn tavoitteista riippuen siinä painottuu kasvatus (oppiminen laajasti ymmärrettynä), yhteisöllisyys tai sosiaalinen vuorovaikutus ja terapeuttinen toiminta. Lähtökohdaksi otetaan tavallisimmin paikallinen ja yhteisöön kiinnittyvä aihe, joka liittyy osallistujien omaan elämään. Tätä kautta työskentely muodostuu osallistujille merkitykselliseksi. Koska käsiteltävä asia pyritään tekemään näkyväksi, sille etsitään ilmaisua ”taiteen keinoin”, osallistujat ovat mukana työskentelyssä tasaveroisina ilman valmiita yhteiskunnallisia tai ammatillisia rooleja. Osallistujat tarjoavat ratkaisuja ja vaihtoehtoisia toimintatapoja omasta kokemusmaailmastaan käsin. Tällöin erilaiset äänet ja näkökulmat pääsevät yhtä painokkaina esille. Voimaantumisen käsite liitetäänkin usein taidelähtöiseen työskentelyyn.
Työskentelyn aikana osallistujat neuvottelevat tai tulkitsevat, mitä käsiteltävää ilmiötä kuvaavat sanat merkitsevät ja miten näitä merkityksiä voidaan ilmaista kyseisen taiteen keinoin. Näissä keskusteluissa oivaltaa yllättävän paljon itsestään, omasta tavastaan toimia ja siitä mitä oikeastaan itse ajattelee käsiteltävästä asiasta.
Taidelähtöisiä, osallistavia ja soveltavia menetelmiä on käytetty Suomessa 1990-luvun puolivälistä lähtien sosiaali- ja terveysaloilla, nuoriso- ja vanhustyössä, vankeinhoidossa, opetuksessa, erilaisissa kylä- ja kaupunginosaprojekteissa sekä työyhteisöjen hyvinvointiin ja muutostilanteisiin liittyvissä kehittämishankkeissa. Menetelmiä on sovellettu menestyksellisesti myös museoissa ja kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemisessä sekä mm. käyttäjälähtöisessä tuotekehittelyssä.
Tutkimusten mukaan taide ja kulttuuri lisäävät yksilöiden ja yhteisöjen terveyttä ja hyvinvointia. Taidelähtöisiin menetelmiin perustuvaa toimintaa tapahtuu rajapinnoilla: hallinnon, yksityissektorin, tieteen ja taiteen alojen leikkauspisteissä. Sektorirajojen ylittämis- ja yhteen tuomisen tavoitteita ajatellen on Taika-hankekin luotu.
Erikoissuunnittelija Pekka Korhonen
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu