Helsingin yliopisto
Teatteritieteen opiskelija Iida Nikander suoritti opintoihin kuuluvan työharjoittelun Raekallio Corp.:illa. Harjoittelussa yhdistyivät uniikisti esiintyjän tehtävät sekä tanssiryhmän tuotantopuolen opettelu.
Kirjoittanut Iida Nikander
Kuva: Kai Kuusiston ottama kuva teoksesta Barabbas-dialogeja.
Mahdollisuus suorittaa taiteiden tutkimuksen kandiohjelmaan kuuluva työharjoittelu Raekallio Corp.:lla avautui minulle yllättäen. Opintojeni ohella työskentelen freelance-tanssijana. Työhöni kuuluu jatkuva hakemusten lähettäminen koreografeille ja muille toimijoille, joiden kanssa minua kiinnostaa tehdä töitä. Työharjoittelustani muodostui lopulta mitä parhain sekoitus niin esiintyjän työtä kuin tanssiryhmän tuotantopuolen opettelua.
Valtteri Raekallio on merkittävä suomalainen koreografi, jonka tanssiryhmä Raekallio Corp. tekee monipuolista esittävää taidetta. Kiinnostuin Valtterin työstä muutama vuosi sitten ja lähetin hänelle avoimen hakemuksen keväällä 2021. Silloin Valtterilla ei ollut tarjota projektia, johon minut olisi voitu ottaa mukaan, mutta hän ilmaisi olevansa kiinnostunut työskentelemään kanssani. Lähestyin häntä uudestaan marraskuussa 2022. Silloin minulle ehdotettiin, että tulisin kuukauden kestoiseen harjoitteluun teokseen Barabbas-dialogeja tammi- ja helmikuun ajaksi 2023.
Harjoitteluni muokkaantui lopulliseen muotoonsa vähitellen ja monien sähköpostien myötä. Raekallio Corp.:in tuotantoassistentti Katri Koivuneva oli minuun yhteydessä. Alun perin ajatus oli, että tulisin vapaamuotoisesti oppimaan ja seuraamaan tanssiryhmän työskentelyä. Lopulta sovimme, että on järkevintä, että harjoittelu liitetään osaksi opintojani.
Tapasin Katrin joulukuussa, jolloin tutustuimme ja suunnittelimme harjoitteluni sisältöä alustavasti. Harjoitteluni alkoi Barabbas-dialogien harjoituksien seuraamisella perjantaina 13.1. Tehtäväni oli kirjoittaa muistiinpanoja sekä kuvata materiaalia Raekallio Corp.:in sosiaalisen median kanaviin. Koko työryhmä otti minut äärimmäisen lämpimästi vastaan, mistä olen kiitollinen. Muuten päivä olikin pahamaineisuutensa mukainen, sillä päälaulaja sairastui, eräs tanssijoista loukkaantui ja suunnitelmat muuttuivat moneen otteeseen.
Koin kuitenkin, että harjoitusten seuraaminen oli mielenkiintoista. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten teosta tehtiin yhdessä. Esimerkiksi tanssijat antoivat vinkkejä sekä ehdotuksia pas de deux -koreografiaan auttaakseen laulajia. Lisäksi musiikki ja tanssi pyrkivät tukemaan kokonaisteosta, eikä eriytymään vain omiksi taidonnäytteiksi.
Maanantaina pääsin mukaan jo itse pihviin eli oman paikkani harjoitteluun teoksessa. Teokseen oli pyydetty mukaan joukko vapaaehtoisia. Minun tehtäväni oli toimia majakkana vapaaehtoisille, mikä tarkoitti, että he pystyivät katsomaan minusta esimerkiksi eri musiikilliset merkit toiminnoille ja varmistaa, mitä pitää olla tekemässä missäkin vaiheessa. Tuntui todella innostavalta päästä kunnolla mukaan teosprosessiin, mutta olin tässä vaiheessa vielä hyvin hämmentynyt siitä, miten teos tulisi lopulta rakentumaan.
Valtterin lisäksi teoksen ohjauksesta oli vastuussa Thomas Freundlich, joka on tehnyt monipuolisen uran tanssijana sekä perehtynyt tanssielokuvaan ja -taltiointeihin. Kun opettelin vapaaehtoisten tehtäviä, minulle avautui vähitellen Valtterin ja Thomasin koreografinen ajattelu. He käyttivät apunaan yksinkertaisia, mutta nerokkaita työvälineitä, kuten legoukkoja paperinpalan päällä simuloidakseen lavan tapahtumia. Kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka harjoituksia videoitiin jatkuvasti ja vanhoilta videoilta tarvittaessa tarkistettiin asioita. Ei ole itsestään selvää, että teknologiaa käytetään tällä tavoin taiteen tekemisen tukena.
Esiintyjäntyöllisten tehtävien lisäksi pääsin opettelemaan teosprosessin muita osa-alueita, mikä tuntui valtavan tärkeältä. Opin konkreettisesti, miten paljon kaikkea tapahtuu myös harjoitustilanteiden ulkopuolella. Lavan rakentaminen, tarpeiston huolto, some, käsiohjelmien vienti paikoilleen, kaupassa käynti… kaikki ovat tärkeitä osia, joita ilman kokonaisuus kärsisi. Tavallaan nämä ovat itsestään selviä asioita, mutta niiden konkreettinen tekeminen saa ymmärtämään niiden arvon taiteellisen työn edellytyksenä.
Barabbas-dialogien teosprosessi huipentui ensi-iltaan 26.1. Päivä oli kaikin tavoin ihana ja mieleenpainuva. Ilmassa väreili odottavainen jännitys ja kaikki antoivat onnenpotkuja toisilleen. Onnistuneen esityksen jälkeen menimme työryhmän kanssa yhdessä viettämään iltaa, jolloin pääsin tutustumaan entistä paremmin ihmisiin ja luomaan tärkeitä suhteita myös tulevaisuuden työllistymiseni kannalta.
Kun päivät eivät enää menneet teatterilla harjoituksissa, pääsin tutustumaan tanssiryhmän toimintaan jälleen uudesta näkökulmasta. Osallistuin Tanssin tulevaisuuspäivään, jonka aikana sain kuulla monia inspiroivia, mutta myös huolestuneita puheenvuoroja tanssin puolesta ja osallistumaan tärkeään keskusteluun. Lisäksi pääsin seuraamaan Performing HEL:in Tulevaisuustyöpajaa, jossa kehitettiin erilaisia tapoja yhdistää digitaalisuus ja esittävä taide.
Raekallio Corp. suunnittelee tulevaisuudessa ottavansa aktiivisempaa roolia nuorten työllistämisessä. He haluavat luoda harjoitteluohjelman ja verkkokurssin, joiden ideointiin sain antaa oman mielipiteeni ja panokseni. Olin todella iloinen siitä, että he halusivat kuulla harjoittelukokemuksestani ja kehittää sitä hyödyntäen toimivan mallin, josta myös muut voivat hyötyä tulevaisuudessa. Valmistelin heille raportin, jossa kerroin siitä, mikä mielestäni on toiminut erityisen hyvin, mitä olisin kaivannut enemmän ja mitä olen oppinut. Ideoideni pohjalta syntyi hyvää keskustelua ja alustavia suunnitelmia harjoitteluohjelman pohjaksi.
Kerroin raportissani, että olisin halunnut oppia enemmän tanssielokuvan tekemisestä. Toiveeseeni reagoitiin saman tien ja sovimme päivän, jolloin minä ja työryhmäni pääsivät kertomaan Valtterille ja Thomasille omasta tanssielokuvaprojektistamme. Saimme todella hyviä neuvoja ja työkaluja sen eteenpäin työstämiseksi, mistä olen hyvin kiitollinen.
Barabbas-dialogeista oli yhteensä neljä näytöstä, joista viimeiseen järjestin teatteritieteen ainejärjestö Repliikki ry:lle ekskursion katsomaan sitä. Viimeiseen esitykseen päättyi myös antoisa harjoittelu. Päällimmäisenä tunteena harjoittelusta jäi kiitollisuus. Olen onnellinen, että pääsin tekemään alan töitä ja vielä näin uniikilla tavalla, että sain maistiaisia tanssiryhmän toiminnasta ja pyörittämisestä monesta eri näkökulmasta. Tuntuu, että olisin elänyt kuukauden jossakin ihmeellisessä utopiassa, joka todella muistutti minulle, miksi olen lähtenyt taidealalle.
Vaikka harjoittelu tulikin eteeni epätavallisen aikaisessa vaiheessa opintoja, koin että pystyin silti hyödyntämään tähän mennessä omaksuttuja tietoja sekä taitoja harjoittelussa. Koin hyödylliseksi opinnoista saamani yleissivistyksen taidealasta ja sen tutkimuksesta. Erityisesti minua auttoi Suomalaisen nykytanssin historia -kurssi, jonka kävin juuri ennen harjoitteluani, koska sen myötä olin tutustunut myös Valtterin uraan paremmin. Se auttoi myös ymmärtämään minua ympäröivää kontekstia: mitä kaikkea on täytynyt tapahtua, jotta Suomessa voi ylipäätään toimia aktiivinen tanssiryhmä ja millaisten asioiden kanssa Suomen tanssikentällä kamppaillaan tällä hetkellä.