Fakta homma

”Emme pääse pakoon tosiasioita”, sanoi pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoisessa (16.9.) puheessaan Suomen kansalle. Hän esitti oman (”Minulta on kysytty”, ”Mitäkö minä oikein ajattelen?”) tiivistyksensä Suomen talouden ongelmista melkeinpä iskulausejonona. Iskulauseilla yksinkertaistetaan. Niillä halutaan vedota myös tunteseen. Niissä on ”lämpöä”. Mutta tosiasiat on nautittava viileinä, ja ne ovat − ikävä kyllä − useimmiten monitahoisia ja tulkinnan värittämiä. Faktat ovat teoriapitoisia, on joku viisas sanonut.

Onneksi kaikki tosiasiat eivät sentään ole kiistanalaisia. Pääministeri tuskin kertoi kenellekään uutista todetessaan, että ”valtion ja kuntien menot ovat selvästi tuloja suuremmat” ja että valtio on velkaantunut finanssikriisin jälkeen. Mutta Sipilän jatko ei sen sijaan ole puhdasta faktaa: ”Näin emme voi jatkaa. Rahat loppuvat.” Mitä tämä tarkoittaa? Ei ainakaan sitä, että Suomen valtio ei saisi enää velkaa − sitä saadaan edelleen ennätysalhaisella korolla.

Entä väite, että ”kaikki vastuulliset suomalaiset kuitenkin haluavat lopettaa velaksi elämisen”. Jotta voisi ratkaista, kuluuko itse vastuullisten joukkoon, pitäisi tietää mitä tämä oikein tarkoittaa? Että Suomen valtio ja kunnat eivät ota enää lainkaan velkaa? Vai että tulot ja menot saatetaan tasapainoon? Velkasuhteen (velka/bkt) kääntäminen laskuun ei tätä suinkaan edellytä. Kunhan nimellisen bruttokansantuotteen kasvu ylittää valtionvelan koron, velkasuhteen vakauttaminen onnistuu, vaikka julkinen talous olisi alijäämäinen. Sanomaa ei selvennä Sipilän maininta lähivuosien kivuliaista päätöksistä, ”joiden avulla yhteiskuntamme rahoitus saatetaan kestävälle pohjalle”. Mitä kummaa tarkoittaa yhteiskuntamme rahoitus? Onko tässä kyse vanhanaikaisesta yhteiskunnan ja valtion samaistamisesta vai kantaako pääministeri huolta jokaikisen kotitalouden ja yrityksen rahoituksesta?

Sipilä vertasi Suomen taloudellista kehitystä muutamaan muuhun maahan. Puheessa vilahtivat Saksa, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Portugali ja tietenkin myös Kreikka.Vertailen seuraavassa Suomen taloudellista kehitystä suhteessa näihin maihin kahden kuvion avulla. Kummankin käyrät kuvaavat bruttokansantuotteen määrää työikäistä (15−64-vuotiaat) kohden. Tämä mittari siksi, etteivät maiden väliset erot väestön ikärakenteessa ja sen muutoksissa vaikuttaisi taloudellisen suorituskyvyn vertailuun.

BKT per tyoik 2007-14_B

Yllä oleva kuvio, jossa vertailuajankohta on vuosi 2007, kertoo ensinnäkin sen, että vuoden 2009 aallonpohja oli Suomessa syvempi kuin euroalueella keskimäärin ja syvempi kuin vertailumaissa Irlantia lukuun ottamatta. Finanssikriisin jälkeinen toipuminen on Suomessa seurannut suurin piirtein euroalueen vaimeaa keskiarvokäyrää, alhaisemmalla tasolla vain − aivan kuten Tanskassa. Saksan toipuminen on ollut paljon euroalueen keskiarvoa nopeampaa. Ruotsi, jolla on talouspoliittisessa keinovalikoimassaan oma rahapolitiikka, on menestynyt Suomea ja koko euroaluetta paremmin. Kreikan käyrä mataa omassa surullisessa sarjassaan.

Kuva kehityksestä muuttuu olennaisesti, jos vaihdamme vertailukohtaa ja mittaamme taloudellista kasvua suhteessa vuosien 2004−2006 keskiarvoon (kuvio alla). Näemme, että vuosien 2007−2008 huippusuhdanne oli erityisen vahva Suomessa. Sitä seurasi vuoden 2009 jyrkkä pudotus, mutta sen jälkeinen heikko toipuminen nosti Suomen bkt:n työikäistä kohden viitisen prosenttia vuosien 2004−2006 tason yläpuolelle. Tässä suhteessa Suomi on kulkenut euroalueen keskikaistaa. Saksalla ja Ruotsilla ovat mennyt paremmin tälläkin mittarilla mitaten. Tanskasta ei sen sijaan kannata ottaa mallia, ei myöskään Portugalista.

BKT per tyoik 2004-14_B

Vuosien 2007−2008 suhdannehuippu oli jälkikäteen katsottuna onneton onnenkantamoinen: kansantalouden känni, jota on seurannut kolossaalinen krapula. Nousukauden palkankorotukset osoittautuivat yhtäaikaisen suhdannetaantuman ja rakennemuutoksen iskettyä kustannuskilpailukykyä syöviksi. Eikä vuoteen 2005 voida enää palata. Tämä on yksi Suomen taloudellisten vaikeuksien syistä mutta ei suinkaan ainoa, eikä yksikkötykustannusten alentamisvaatimus − tuo maaginen 5 prosenttia − ole suinkaan kiistaton fakta tai koko totuus (tästä vaikkapa Pertti Haaparannan blogissaan käynnistämä keskustelu ja oma merkintäni).

Kylmää ja kiistatonta faktaa Sipilä sen sijaan jakoi todetessaan, että ”Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään”. Vilkaisu Eurostatin tuoreeseen tilastoon riittää. Selvää on, että Suomen talouden pääongelma on kasvun puute. Sen rinnalla Suomen julkisen talouden velka-aste ja alijäämä ovat toissijaisia, vaikka hallituksen paketista voisi toisin päätellä. Euro on vienyt meiltä oman rahan ja valuuttakurssipolitiikan, joka on helpottanut rakkaan naapurimme Ruotsin sopeutumista maailmantalouden shokkeihin (merkintäni tästä). Euroon kuulumisen kenties tärkein etu on valtionlainojemme alhainen korkotaso (tilanteen voi tarkistaa täältä). Pitäisikö tämäkin etu jättää käyttämättä, jotta voitaisiin ”lopettaa velaksi eläminen”?

Ei ole fakta, että Suomen taloudelliset ongelmat ovat vain omaa syytämme. Ei ole edelleenkään fakta, että ongelmat ovat vain rakenteellisia. Yllä oleva kuviokin kertoo, että kasvun puute on euroalueen yhteinen ongelma. Suomen erityispiirre, joka keskustelussa tuntuu unohtuvan, on Venäjän-viennin merkittävä rooli − toisin kuin vaikkapa Ruotsissa. Venäjän talousvaikeudet painavat Suomen vientiä alaspäin, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteessa todetaan.

Myös Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) Suomessa vierailleen asiantuntijaryhmän tiistaina (15.9.) luovuttama loppulausunto Suomen talouden tilasta (tiivistelmä suomeksi) tuo esiin Suomen talousvaikeuksien poikkeuksellisen suman: rakenne + suhdanne + Venäjä + väestön ikääntyminen. Lausunto antaa pääasiassa tukensa hallituksen suunnitelmille mutta sisältää myös joitakin poikkeavia korostuksia. IMF:n asiantuntijaryhmä muun muassa varoittaa vaarantamasta varsin hauraaksi ennustettua kasvua kiristämällä finanssipolitiikkaa. Ryhmä myös ilmaisee huolensa hallituksen suunnitelmistaa leikata aktiivisen työmarkkinapolitiikan menoja, vaikka työttömyys on kasvussa. Julkisen talouden tasapainottamisessa lausunto korostaa pitkän aikavälin kestävyyden ja rakenteellisten uudistusten ensisijaisuutta, sillä nopeista leikkaustoimista aiheutuu riskejä lyhyen aikavälin kasvun kannalta.

Emme pääse pakoon tosiasioita, eikä ole syytäkään päästä − miten ikäviä ne sitten ovatkaan. Mutta talouspoliittisista hokemista, yksinkertaistavista iskulauseista ja hatusta vedetyistä prosenteista olisi syytä päästä eroon. Suomalaiset ansaitsevat päättäjiltään parempaa.

7 vastausta artikkeliin “Fakta homma”

  1. Arvoisa professori,
    esitätte analyysin ja kommentteja, joiden kestävydestä voi olla montaa mieltä. Tunnetteko Te talouksia, jotka voivat elää pysyvästi velaksi ? Jo Mauno Koivisto aikanaan totesi muistaakseni jotensakin, että oikeiden päätösten tekemistä hidastavat ihmiset, jotka uskovat parempien aikojen olevan kulman takana. Velaksi elämistä ei voi jatkaa, koska kulman taakse ei näe. Jos Te näette varmuudella mitä hyvää on kulman takana, kun velkaa ei enää saa, niin ystävällisesti kertokaa se. Kreikka on läheisin esimerkki taloudesta, joka on ottanut reippaasti halpaa eurovelkaa, kuten ehdotatte. Velalla voidaan toki jonkin aikaa jatkaa myös yliopistojen rahoitusta, kunnes siihenkin tulee muutoksia, niinkuin hiljattain olemme Helsingin yliopiston YT-neuvottelujen myötä havainneet. Arvoisa professori, odotan ja toivon teiltä jatkossa rakentavaa kritiikkiä, mutta erityisest rakentavia, innovatiivisia ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla Suomen kilpailukykyä voidaan parantaa.

    1. Mitäpä jos aivan ensimmäiseksi tutustuisit valtion velan käsitteeseen? Tuollaiset
      ”Velaksi elämistä ei voi jatkaa, koska kulman taakse ei näe” -höpötykset näivettävät talouskeskustelun. Miksi täytyy päteä asiasta, josta ei mitään ymmärrä? Esimerkiksi Kreikan tilanne. Kuten noista kaavioista näkyy, ylivoimaisesti syvin sukellus maan taloudessa nähtiin 2010 jälkeen, kun Troikka pakotti maan koko maailman historian kovimpaan talouskuriin. Sen seurauksena bruttokansantuotteesta putosi neljännes. Neljännes! Vaikka se saattaa räjäyttää pääsi, tosi asia on, että valtio ei voi leikata tietään onneen. Siihen tarvitaan työtä. Velka ei ole pahasta, vaan syyt miksi sitä otetaan. Tällä hetkellä Suomi velkaantuu rahoittaakseen julkista sektoria. Sen sijaan me voisimme ottaa velkaa luodaksemme varallisuutta ja työtä, jolla rahoittaa julkinen sektori.

  2. Mitä tuossa tarkoitat rakenteen ongelmilla?

    1. Rakenne ja rakenteellinen taitavat esiintyä tekstissäni parissakin merkityksessä. Itse viittaan sillä ensi sijassa vienti- ja tuotantorakenteeseemme ja sen yksipuolisuuteen. Eli kun Nokia ja paperiteollisuus ovat kärsineet, on koko kansantalous kärsinyt. Mutta rakenteellisilla ongelmillahan viitataan usein myös vaikkapa työmarkkinoiden toimintatapaan; näinhän tekee hallitus perustellessaan toimenpiteitään.

  3. Oivallinen kirjoitus, pari tietoteoreettista kommenttia kuitenkin:

    1: Tosiasiat eivät ole tulkinnan värittämiä. Tosiasiat ovat mitä ovat, saamme niistä havaintoja ja havaintojamme tulkitsemalla muodostamme käsityksiä tosiasioista.

    2. Yleensä sanotaan havaintojen olevan teoriapitoisia, ei faktojen. Esim: havaitsen kuun kiertävän maapalloa. Havaintoni on teoriapitoinen. Myös väite, että kuu kiertää maata, on teoriapitoinen. Se, että kuu kiertää maata (=fakta) ei ole teoriapitoista.

    1. Näinhän se tietenkin on. Kiitos täsmennyksestä.

Kommentit on suljettu.