Taantuman välitilinpäätös 1

Suomen kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (bkt) määrä ohittaa tänä vuonna finanssikriisiä edeltäneen (2008) tason. Neljännesvuosittain tarkasteltuna voidaan kriisiä edeltäneen huipun (2007:IV) ennustaa tulevan ohitetuksi kuluvan vuosineljänneksen (2018:I) aikana. Henkeä kohden laskettu bkt on kuitenkin vielä kaukana taantumaa edeltäneestä huipusta. Bkt/asukas oli viime vuonna 95,7 prosenttia vuoden 2008 tasosta, ja kestänee pari vuotta ennen kuin kriisiä edeltäneelle tasolle ylletään. Se voisi tapahtua vuonna 2020, jos kasvu jatkuu kohtuullisen vahvana. Toisin sanoen bkt/asukas, tuo aineellisen elintason vajavainen mittari, tulee uineeksi 11 vuotta taantumaa edeltäneen (2008) tason alapuolella. Se on ennätyksellistä. 1990-luvun lamassa bkt/asukas oli 6 vuotta, 1930-luvun lamassa 4 vuotta ja ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisen murroksessa 9 vuotta lamaa edeltänyttä huipputasoa pienempi.

Miksi taantuma venyi näin pitäksi? Miksi Suomen talous on elpynyt monia muita euromaita hitaammin? Miksi olemme jääneet jälkeen Ruotsista? Missä määrin taantuman pituus johtuu euroalueen ongelmista ja maailmantalouden suhdanteista ja minkä verran kotoisista rakenteista ja ratkaisuista? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan aikanaan varmasti monia hyviä, tutkimukseen perustuvia vastauksia. Niitä odotellessa kirjaan joitakin taloushistoriallisia pikahavaintoja taakse jääneestä taantumasta.

Suomen taantuman pituus ja elpymiskäänteen myöhäisyys käyvät ilmi alla olevasta kuviosta, joka esittää bruttokansantuotteen/asukas muutoksen Suomessa ja kuudessa verrokkimaassa vuodesta 2008 (=100) vuoteen 2017. Vertailuryhmä koostuu euroalueen ytimestä (Saksa ja Ranska), Etelä-Euroopan suurimmista talouksista (Espanja ja Italia) ja kahdesta Pohjoismaasta, Ruotsista ja Tanskasta, joista kumpikaan ei kuulu muodollisesti euroalueeseen, mutta Tanska on käytännössä osa sitä sidottuaan kruununsa euroon varsin lyhyellä (± 2,25 %) liealla.

Vertailu ei todellakaan mairittele Suomea, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana ainoastaan Italiassa bkt/asukas on ollut vuoden 2008 tasoon verrattuna vielä alhaisempi kuin meillä. Kaikissa muissa maissa kriisiä edeltänyt taso on jo ylitetty – Espanjassa tosin nipin napin viime vuonna.1 Tosin melko vaatimatonta on Tanskan ja Ranskankin talouskasvu ollut, joten verrokkijoukon euromaista vain Saksa voi ylpeillä kasvuluvuillaan. Oman valuutan omaava Ruotsi on vuodesta 2014 lähtien kasvanut vauhdillla, ja viime vuonna sen bkt/asukas oli Saksan tavoin 8 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008.

Kuva muuttuu Suomen kannalta lohdullisemmaksi, kun otamme askeleen taaksepäin ja tarkastelemme kehitystä vuodesta 2000 lähtien. Talouskasvu näet oli meillä vuodesta 2000 vuoteen 2008 selvästi nopeampaa kuin kuudessa verrokkimaassa. Tämä pidempi perspektiivi myös osoittaa, että kotomaatamme ei ole sentään syytä luonnehtia Pohjolan Italiaksi, vaikka finanssikriisin jälkeinen kehnous sellaiseen kärjistykseen houkuttelisikin. Viime vuonna Suomen bkt/asukas oli sentään 17 prosenttia suurempi kuin vuonna 2000. Se oli enemmän kuin Espanjassa, Ranskassa tai Tanskassa − puhumattakaan Italiasta, jossa reaalinen bruttokansantuote asukasta kohti oli viime vuonna muutaman prosentin alhaisempi kuin vuonna 2000. Ruotsi on vertailujoukon ykkönen: bkt/asukas oli naapurissamme viime vuonna lähes 28 prosenttia suurempi kuin vuonna 2000 2017; Saksassa kasvua kertyi vuosina 2000−2017 liki 22 prosenttia.

Yllä olevat kuviot kertovat vain suhteellisen muutoksen perusvuoteen (2000 tai 2008) verrattuna. Ottakaamme vielä toinen askel taaemmas ja tarkastelkaamme reaalisen kansantuotteen/asukas kehitystä vuodesta 1975 ja nyt vertailukelpoisissa arvoissa eli vuoden 2016 dollareina, maiden hintasojen erot huomioon ottaen (eli on tehty ostovoimapariteettikorjaus). Näin pystymme sekä tarkastelemaan reaalista, inflaatiosta puhdistettua muutosta yli ajan että vertaamaan talouksien bkt/asukas-tasoja toisiinsa.2

Suomi oli 1990-luvun loppuun asti joukon toiseksi viimeinen: vain Espanjassa ostovoimakorjattu bkt/asukas oli alhaisempi kuin Suomessa. 1990-luvun laman jälkeinen, pitkä nopean kasvun kausi nosti Suomen Ranskan, Italian ja jopa hetkeksi Saksan ohi. Tanskan ja Ruotsin bruttokansantuotetta/asukas Suomi ei saavuttanut ennen finanssikriisiä, ja sen jälkeen pohjoismaiset naapurit ovat karanneet kauemmaksi, ja myös Saksa on jättänyt Suomen taakseen kansakuntien bkt/asukas-kilpailussa. Tällä hetkellä (2017) ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti on Suomessa suurempi kuin Espanjassa (ero +17,6 %), Italiassa (+ 16,2 %) tai Ranskassa (+ 4,6 %), mutta pienempi kuin Saksassa (−8,8 %), Tanskassa (−9,1 %) ja Ruotsissa (−14,7 %).

Suomen taloudellinen kehitys viimeisen 150 vuoden aikana on ollut perässätulijan menestystarina. Suomi on saavuttanut taloudellisen kasvun eturintamaa ja siirtynyt kiinnottajien joukosta kiinniotettavien joukkoon (ks. artikkelini). 1990-luvun lama oli pitkä askel sivuun tältä kehitysuralta, mutta lamaa seurannut kasvukausi korjasi tilanteen. Finanssikriisin jälkeinen taantuma on ollut paljon pidempi poikkeama Suomen talouskasvun historialliselta polulta. Jos sota-aikojen poikkeusvuodet jätetään vertailun ulkopuolelle, ei vastaavaa tahmean kehityksen vuosikymmentä ole koettu. Paikallaan polkemisen syitä pohdin taantuman välitilinpäätöksen seuraavassa osassa.


1 AMECO-tietokannan vuoden 2017 ennusteita on tarkistettu Eurostatin ennakkoarvion sekä Ruotsin ja Tanskan uusimpien tilastojen perusteella.
2 Tilastot ovat peräisin Total Economy Databasesta, jonka tilastot on päivitetty viime marraskuussa. Vuoden 2017 luvut olen korjannut uusimpien kasvuprosenttien mukaisiksi.

5 vastausta artikkeliin “Taantuman välitilinpäätös 1”

  1. BKT ei vaan mitenkään huomio velan vaikutusta kasvuun, toisin sanoen jos puhdistettaisiin sen avulla saatu kasvu pois niin oltaisiin paljon alemmilla tasoilla ja tuo pitkän aikavälin nousu muuttuisi oleellisesti pienemmäksi, koska tänään velan osuus BKT:sta on huomattavasti suurempi kuin vaikkapa vielä 80-luvulla. Suomen BKT:sta lähtisi noin puolet pois jos velkojen osuus vähennettäisiin ja sen jälkeen käppyrät olisivatkin varsin toisennäköisiä mutta todellisempia, koska tuota velan osuuttahan emme oikeasti ole tuottaneetkaan.

    1. Velkaantuminen, julkinen ja yksityinen, on tietenkin osa taantuman taloushistoriaa, ja palaan siihen tuonnempana. Julkisen velan (sitä ehkä tarkoitat?) suhde bruttokansantuotteeseen on nyt korkeampi kuin kymmenen vuotta sitten niin Suomessa kuin muuallakin. Mutta bruttokansantuote on yhä bruttokansantuote eli maan kokonaistuotanto (arvonlisäysten summa) (= tulojen summa) velan tasosta riippumatta. Kyllähän yritysten tuotantokin on yhtälaista riippumatta siitä, kuinka paljon velkaa niillä on. Velka on rahoitusasia. Jos Suomen (julkinen velka/bkt = 63 %) BKT:sta lähtisi laskutavallasi puolet pois, niin miten kävisi Yhdysvaltojen (velka-aste 108 %), Italian (133 %) tai Japanin (240 %)?

  2. ”…bkt/asukas oli naapurissamme viime vuonna lähes 28 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017…”
    Onkohan tuossa kirjoitusvirhe? Pitäisi varmaan olla vuonna 2000.
    Hieno kirjoitus!

    1. Kiitos. Juuri noin, vuoteen 2000 verrattuna.

Kommentit on suljettu.