Talouspolitiikkaa epävarmuuden aikana

Vesa Vihriälän johtama koronakriisin taloudellisia vaikutuksia selvittänyt työryhmä (muina jäseninään Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo) luovutti raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle ja valtionvarainministeriölle viime perjantaina (8.5.). Valtiovarainministeriön valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki sanoi julkistustilaisuudessa (36:50−37:15) raportin maalaavan ”hyvin synkän kuvan siitä, mihin olemme taloudessa menossa” ja jatkoi, että ”valitettavasti tuo synkkyys on realismia”. Kielitoimiston sanakirjan mukaan realismi on ”tosiseikkoja tähdentävä katsomustapa”, ja siinä merkityksessä raportti eittämättä onkin realistinen, kunhan muistetaan, että talouden tulevaisuutta koskevat tosiseikat ovat tällä hetkellä huomattavan epävarmoja. Jatka lukemista ”Talouspolitiikkaa epävarmuuden aikana”

Ennusteita, arvauksia ja manauksia

Voiko Jumala luoda niin suuren kiven ettei jaksa sitä pyörittää? Tämä vanha kaikkivaltiaan kaikkivoipaisuutta koskeva pseudoteologinen kompakysymys tulee mieleen koronapandemian taloudellisia seurauksia aprikoidessa. Talouspolitiikkaan siirrettynä: voivatko maailman valtiot luoda hetkessä niin suuren talouskriisin etteivät pysty sitä ratkaisemaan − eivät ainakaan nopeasti? Vastausta pitänee odottaa ensi vuoteen, sillä kriisin mittakaavakin on vielä arvailujen varassa. Epävarmudesta kertovat tuoreet talousennusteet. Jatka lukemista ”Ennusteita, arvauksia ja manauksia”

Aika on rahaa

Pitkän aikavälin talouskasvuun tutustuneet tietävät, että pienehköltä tuntuva ero vuosittaisessa kasvuprosentissa synnyttää aikaa myöten suuria tasoeroja. Näin tapahtuu, koska kyseessä on korkoa-korolle-kasvu (compounding). Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että ”koronkorko on maailman kahdeksas ihme” − se joka ymmärtää sen tienaa sen, se joka ei ymmärrä maksaa sen. Koronapandemia havainnollistaa meille ikävällä tavalla, miten tämä eksponentiaalisen kasvun mekanismi toimii. Eikä nyt ole kyse vuosista vaan päivistä. Eikä kukaan tienaa. Kaikki maksavat. Jatka lukemista ”Aika on rahaa”

Talouspolitiikan koronatesti

Lähikaupan wc-paperihylly ammottaa tyhjyyttään. Hamstrauksen aiheuttama vessapaperin myyntipiikki jäänee kuitenkin vähäisimmäksi koronaviruspandemian taloudellisista seurauksista. Mitä muita ja suurempia taloudellisia vaikutuksia pandemialla on Suomen ja maailman talouteen, voi vain arvailla. Jaan omat arvailuni kolmeen aikaperspektiiviin: 1) epidemian akuutti vaihe eli lähikuukaudet, 2) epidemian jälkeinen taloudellinen toipuminen eli vuoden jälkipuolisko ja ainakin ensi vuosi ja 3) kriisin jälkiaalto eli tulevat vuodet, mahdolisesti vuosikymmenet. Tämän kolmijaon puitteissa pohdin myös epidemian synnyttämiä ja vaatimia talouspoliittisia ratkaisuja. Jatka lukemista ”Talouspolitiikan koronatesti”

Vaarana varovaisuus

Antti Rinteen (sd) hallitus lupaa ohjelmassaan paljon. Se lupaa rahaa ”tulevaisuusinvestointeihin” ja monenlaisiin hyviin tarkoituksiin. Mutta hallitus lupaa myös uudistaa politiikan tekemisen tapaa. Ensimmäinen näistä lupauksista on ”lupaus hallinnon jatkuvasta oppimisesta”. Talouspolitiikan alalla hallituksella onkin mahdollisuus osoittaa, miten tämä jatkuvan oppimisen periaate toteutuu tässä ja nyt, ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa. Talouden näkymät ovat näet muuttuneet melkoisesti niistä, joihin hallitusohjelma perustui ja joiden pohjalta valtiovarainministeriö (VM) on laatinut viime perjantaina julkistamansa budjettiesityksen ensi vuodelle. Jatka lukemista ”Vaarana varovaisuus”

Sitä saa mitä tilaa

Neljä vuotta on pitkä aika, pitkä aika kuunnella puhetta ja kiistelyä 75 prosentin työllisyysasteesta, niin kuin se olisi talouspolitiikan ainoa asia! Tuo mittari − 15-64-vuotiaiden työllisten määrän suhde samanikäiseen väestöön − on tärkeä talouden tilan indikaattori, mutta vain yksi monista ja rajallinen jo työpanoksen kehityksen kuvaajana. Mutta minkäs teet, kun Antti Rinteen (sd) hallitus on ohjelmassaan nostanut tuon prosenttiluvun oman onnistumisensa mittariksi. Joten ei voi kuin yhtyä iskelmäsanoittaja Sinikka Svärdin viisauteen: sitä saa mitä tilaa. Jatka lukemista ”Sitä saa mitä tilaa”

Tasapainoilua

”Työllisyysasteeksi tavoitellaan vuoteen 2023 mennessä 75 %” ja työttömyysasteeksi 4,7 prosenttia. Ei, tuo ei ole Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmasta vaan kansliapäälliköiden tammikuun lopulla julkaisemasta puheenvuorosta Mahdollisuudet Suomelle (s. 21). Rinteen hallituksen ohjelmassa Osallistava ja osaava Suomi mainitaan hallituskauden  keskeisistä talouspoliittisista tavoitteista ensimmäisenä se, että ”[t]yöllisyysaste nostetaan 75 prosenttiin ja työllisten määrä vahvistuu vähintään 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä” (s. 12). Työttömyysastetavoite on 4,8 prosenttia. Hallitusohjelman laatijoita ei siis pääse syyttämään virkamiesnäkemyksen täydellisestä kopioinnista, kun työttömyysastetavoitteessa on sentään prosentin kymmenesosan ero! Jatka lukemista ”Tasapainoilua”

Ilmiömäistä!

Neljä vuotta sitten, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitusta oltiin luomassa, kehui kokoomuksen silloin puheenjohtaja ja tuleva valtiovarainministeri Alexander Stubb sitä nopeutta, jolla ”yhteinen tilannekuva” saatiin muodostetuksi. Hän otti aikaa: sitä kului vain 74 minuuttia, kun Jyrki Kataisen (kok.) hallituksella oli aikaa tärväytynyt neljä vuotta (ks. merkintäni). Tällä kertaa edetään Antti Rinteen (sd.) johdolla hitaammin. Niin hitaasti, että Sipilä viime perjantaina jo huokaisi, että ”kello käy, eikä Hakulista näy”. Jos keväällä 2015 saatiin suhdanneselfie näpsätyksi runsaan tunnin pähkäilyn jälkeen, ollaan nyt ottamassa ennemminkin dagerrotypiaa, eikä tiedossa ole, milloin neuvottelijat pääsevät asettumaan Säätytalon portaikkoon niskatukineen ja magnesium roihahtaa. Toivottavasti kenelläkään ei ole silloin mustikkakeittoa rinnuksilla. Jatka lukemista ”Ilmiömäistä!”

Työlästä tiedossa

Vanhan hokeman Suomi on yhden totuuden maa. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa enää monellakaan elämän alueella mutta talouspolitiikassa ehkä. Kaikki puolueet ovat näet liikuttavan yksimielisiä sitä, että Suomen työllisyysaste pitäisi saada nousemaan 75 prosenttiin. Tuon maagisen luvun mantramainen hokeminen todistaa, että virkamiehet ovat saaneet talouspoliittisen sanomansa tältä osin hyvin perille. Sisältyihän tavoite 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisesta ensi vaalikautena niin kansliapäälliköiden puheenvuoroon kuin työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiespuheenvuoroon. Valtiovarainministeriö (VM), joka on jo vuosia pitänyt työllisyysasteen kohottamista talouspolitiikan tavoittteenasettelun keskiössä, muotoili omassa virkamiespuheenuorossaan työllisyystavoitteen lievemmin: 75 prosenttia vuoteen 2025 mennessä ja tämäkin optimistisena vaihtoehtona. Jatka lukemista ”Työlästä tiedossa”

Talouspolitiikkaa viran puolesta

Onko Suomi virkamiesten luvattu maa? Vai löytyykö toista läntistä demokratiaa, jossa johtavat virkamiehet esittävät vaalien alla ja niitä varten sellaisen yhteisen puheenvuoron, jollaisen ministeriöiden kansliapäälliköt julkistivat tammikuun lopulla? Raportti ilmoittaa tarjoavansa ”tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusneuvottelujen pohjaksi”, mutta se muistuttaa jo nimeltään (Mahdollisuudet Suomelle) ennemminkin poliittista ohjelmaa kuin neutraalia taustaraporttia. Asetetut tavoitteet ovat totta kai hyviä, sillä kukapa vastustaisi yhdenvertaisuuden edistämistä, kestävää kasvua ja turvallista ja vakaata yhteiskuntaa, mutta eikö tällaisten päämäärien asettaminen ja arvovalintojen tekeminen − siitähän on kyse − kuulu nimenomaan poliitikoille?1 Jatka lukemista ”Talouspolitiikkaa viran puolesta”