Helsingin yliopisto
Juha Sipilän hallitus esitteli toissapäivänä toimensa kilpailukyvyn parantamiseksi. Tavoitteena on kuuluisa viiden prosentin kilpailukykyhyppy, jolla on tarkoitus täyttää osa kymmenen miljardin euron suuruiseksi arvioidusta kestävyysvajeesta. Kuitenkin vain pieni osa, sillä neljä miljardia aiotaan kattaa säästöillä ja toiset neljä miljardia rakenteellisilla uudistuksilla. Jäljelle jäävät kaksi miljardia toivotaan saatavan kokoon kilpailukykyä parantavilla toimilla, joitta ovat hallituksen tiedotteen mukaan ”kustannuskilpailukyvyn parantaminen, palkkamaltti ja tuottavuuden parantaminen”. Kun tällä esityksellä ei uskoakseni edistetä palkkamalttia eikä paranneta tuottavuutta, ovat esityksen tavoitteet kestävyysvajeen näkökulmasta vaatimattomat. Jatka lukemista ”Sipilän laskuoppia”
Juoksutusta ja hyppyytystä
Juha Sipilän hallitus on julkistanut esityksensä ”yhteiskuntasopimuksen solmimisesta ja juoksutuksesta”. Juoksutuksesta? Tämä täytyy olla jotain prosessikaaviokieltä, sillä Kielitoimiston sanakirja ei ainakaan anna sanalle asiayhteyteen sopivaa selitystä.1 Olkoon mitä on, hyppyytyksestähän tässä kuitenkin on varsinaisesti kysymys. Hallitustunnustelujen käynnistyessä Sipilä kyseli työmarkkinajärjestöjen edustajilta: ”Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?” (Juha Sipilän blogi 22.4.). Hallitusohjelmassa (29.5.) hyppy oli unohdettu; sen sijaan luvattiin työelämän osapuolille viimeistään 30.7.2015 mennessä esitys ”toimista (yhteiskuntasopimus) yksikkötyökustannusten alentamiseksi vähintään 5 prosentilla”. Nyt hyppy on palannut, sillä hallituksen neuvotteluavauksessa (3.8.) todetaan: ”Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella 5 prosentin kilpailukykyhyppyä.” Jatka lukemista ”Juoksutusta ja hyppyytystä”
Olipa kerran euro
Mitä tämä oikein on: taloutta, politiikkaa vai moraalioppia? Nimittäin Kreikan velkakriisiä koskeva keskustelu ja päätöksenteko. Taloudesta tietenkin pitäisi olla puhe, kun kyse on jopa sadoista miljardeista euroista ja 340-miljoonaisen väestön yhteisestä valuutasta. Mutta jos euroalueen valtiovarainministerien tai valtiojohtajien lasuntojen ohella on kuunnellut ekonomistien kommentteja, ei voi välttyä tunteelta, etteivät taloustieteelliset perustelut ole paljoa painaneet Brysselin päätöksenteossa. Politiikkaa tämä totta kai on mutta ei vain siitä. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi toissa sunnuntaina (12.7.), että ”tärkein valuutta on menetetty: luottamus” − luottamus Kreikkaan. Taannoisia Brysselin neuvotteluja seuratessa tuntui välillä siltä kuin eläisi Grimmin satua. Ei niitä lapsille siistittyjä versioita vaan alkuperäisiä1, joissa ilkeä äitipuolikuningatar joutuu panemaan tulihehkuiset rautakengät jalkaansa ja tanssimaan kunnes kaatuu kuolleena maahan. Paitsi että nyt rautakenkiin ei joutunutkaan astumaan ilkeä äitipuoli vaan tuo uppiniskainen poika (Kreikka), joka oli pettänyt muun europerheen, valehdellut, laiskotellut, kieltäytynyt leikkauksista ja rakenteellisista uudistuksista. Jatka lukemista ”Olipa kerran euro”
Suomi euron pakkopaidassa
Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on käsitellyt kahdessa blogimerkinnässään (tässä ja tässä) Suomen talouden ogelmia − tai peräti ”Suomen tautia”, kuten hän toisen kirjoituksensa otsikoi. Krugmanille ongelmien syy on täysin selvä: yhteisvaluutta euron pakkopaita, joka estää Suomea parantamasta kilpailukykyään devalvaation avulla. Eikä tässä pitäisi olla mitään yllättävää, nobelisti kertoo, sillä Suomen ongelmat ovat juuri niitä, joita oli odotettavissa, kun luotiin euroalueen kaltainen, ei-optimaalinen valuutta-alue. Atlantin takana euron järkevyyttä epäiltiin alusta alkaen, joten nyt analyysi on lyhyt: Mitä minä sanoin! Jatka lukemista ”Suomi euron pakkopaidassa”
Tupakkia, turvetta ja hevosenlantaa
Juha Sipilän tulevan hallituksen ohjelma − tai tätä kirjoitettaessa vielä ”neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta” − on edeltäjiään lyhyempi. Ratkaisujen Suomi-ohjelmassa on 36 sivua, kun Kataisen hallituksen ohjelmassa oli 79 sivua ja Vanhasen II hallituksen ohjelmassa 77 sivua. Mutta siinä missä Kataisen hallituksen ohjelmaan kuului 10 ja Vanhasen II hallituksen ohjelmaan 4 sivua liitteitä, on Sipilän strategisen ohjelman lisäpöytäkirjassa peräti 34 sivua joista 19 sivua leikkauslistataulukkoa. Jatka lukemista ”Tupakkia, turvetta ja hevosenlantaa”
Houkutteleva pieni pohjoinen maa
Suomi on pieni maa, jolla tuntuu olevan vaihtelevan kokoinen kansallinen itsetunto − myös mitä tulee maan taloudelliseen kyvykkyyteen. Tältä tuntuu, jos vertaa niitä menestystarinoita, joita olemme itsellemme itsestämme vuosien mittaan kertoneet, niihin shokeeraaviin rinnastuksiin, joilla nykyään itseämme ruoskimme. Vaalien alla peloteltiin Kreikan varoittavalla esimerkillä (merkintäni tästä), ja hallitusta kokoava Juha Sipilä jaksoi vielä nostaa saman uhkakuvan esiin viime tiistaina (12.5.). Jatka lukemista ”Houkutteleva pieni pohjoinen maa”
74 minuutin suhdanneselfie
Hallitusneuvottelut etenevät vauhdilla. Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb otti aikaa ja kehui tulosta: ”Viime hallitukselta meni neljä vuotta yhteisen tilannekuvan saamiseen, nyt siihen meni yksi tunti ja 14 minuuttia.” Vertailuun sisältyy tietenkin moite hänen edeltäjänsä Jyrki Kataisen kevään 2011 suoritusta kohtaan. Jälkiviisaushan on, kuten Konsta Pylkkänen tiesi, ”kaikista paras ja imelin” viisauden lajeista. Historioitsijat nauttivat tätä herkkua työkseen, mutta ovat sille persoja poliitikotkin − näemmä vaikka oman puolueen miestä tulisi samalla hutkaistuksi. Jatka lukemista ”74 minuutin suhdanneselfie”
Mistä kasvua?
Euroopan komissio tarkensi kevään talousennusteessaan (5.5.) Euroopan kasvunäkymiä hieman myönteisempään suuntaan. Komissio ennustaa, että EU:n kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,8 % ja ensi vuonna 2,1 %. Euroalueen kasvu jää vaisummaksi: sen arvellaan olevan 1,5 % tänä vuonna ja 1,9 % vuonna 2016. Suomi jää tästäkin jälkeen: komissio arvioi taloutemme kasvavan 0,3 % tänä ja 1,0 % ensi vuonna. Se on vähemmän kuin valtiovarainministeriö kuukausi sitten ennusti (0,5 % ja 1,4 %) ja vähemmän kuin komissio kolme kuukautta sitten arvioi. Komission uusi ennuste ei siis sekään vala uskoa Suomen talouden kasvunäkymiin, joiden historiallista vaisuutta esittelin edellisessä merkinnässäni. Jatkan tässä 15 seuraavan vuoden kasvunäkymien pohdintaa. Jatka lukemista ”Mistä kasvua?”
Vain laaksoa, ei kukkulaa
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkisti kolmisen viikkoa sitten (14.4.) kevään taloudellisen katsauksensa. Siinä se esittää arvionsa myös Suomen talouden kasvunäkymistä. IMF ennustaa Suomelle kuluvalle vuodelle 0,8 prosentin talouskasvua eli hieman enemmän kuin se 0,5 prosenttia, jonka valtiovarainministeriö (VM) esitti tämän kuun alussa katsauksessaan. IMF:n arvioi edelleen Suomen tuotantokuilun suuremmaksi kuin VM. IMF:n mukaan se on 3,2 % tänä vuonna ja 2,6 % ensi vuonna, kun VM:n vastaava luvut ovat 2,8 % ja 1,6 %. Toisin sanoen IMF arvioi Suomen talouden olevan VM:n laskelmia syvemmällä suhdannekuopassa. IMF:n lukuihin luottavan on entistä vaikeampi perustella finanssipolitiikan kiristystä tänä ja ensi vuonna. Jatka lukemista ”Vain laaksoa, ei kukkulaa”
Elvytys, ennusteet ja epävarmuus
Finanssipolitiikka olisi yksinkertaista puuhaa, ellei siinä olisi kolmea pulmaa: suunta, mitoitus ja ajoitus. Tämä on nähty myös viimeaikaisessa talouspoliitisessa keskustelussa, jonka vilkastumisesta kiitos kuluu Aalto-yliopiston taloustieteen professorille Pertti Haaparannalle. Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa (22.3.) hän moitti leikkauslistoihin keskittynyttä talouspuhetta epä-älylliseksi. Omaa elvytysmyönteistä kantaansa Haaparanta on perustellut laajasti blogikirjoituksissaan sekä Talous ja yhteiskunta -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Leikkauspolitiikan puolustajat ovat korostaneet Suomen talousongelmien rakenteellista luonnetta, johon suhdannepolitiikka ei auta. Asiaa monimutkaistaa se, että näkemys tämän hetken ja lähivuosien suhdannetilanteesta nojaa arvioon ”tuotantokuilusta” eli siitä, kuinka kaukana bruttokansantuote (bkt) on potentiaalisesta kokonaistuotannosta. Tämä puolestaan riippuu sekä potentiaalisen bkt:n laskelmista että tulevasta talouskasvusta, jonka arvio tuntuu muuttuvan ennuste ennusteelta. Samalla muuttuu siis arvio tuotantokuilusta eli käsitys Suomen talouden suhdannekuvasta. Jatka lukemista ”Elvytys, ennusteet ja epävarmuus”