Helsingin yliopisto
Arviot Suomen talouden kehityksestä ovat ajelleet melkoista vuoristorataa kuluneen vuoden aikana. Keväällä, epävarmuuden ollessa suurimmillaan, pessimistisimmät ennustajat maalasivat kuvaa toisesta menetetystä vuosikymmenestä − melkein suoraan finanssikriisin jälkeisten hitaan kasvun vuosien jatkoksi. Koronan ensimmäisen aallon mentyä muuttuivat arviot talouskehityksestä valoisammiksi. Nyt, koronaepidemian toisen aallon ollessa käynnissä, rajoitustoimia kiristetään uudestaan. Niiden myötä muuttuvat arviot lähikuukausien talousnäkymistä aiempaa synkemmiksi tai ainakin epävarmemmiksi. Jatka lukemista ”W-tyylillä nousuun”
Vähemmän kipua, enemmän kasvua
Kuva koronakriisin talousvaikutuksista muuttuu nopeassa tahdissa tiedon karttuessa. Viralliset talousennustajamme valtiovarainministeriö (VM) ja Suomen Pankki (SP) ovat päivittäneet arvionsa Suomen lähivuosien talouskehityksestä. Laskelmat ovat lähentyneet toisiaan huhtikuisista: ministeriö on nostanut perusennustettaan, pankki taas on laskenut omaansa roimasti. Ennusteiden kasvu-urissa ei ole enää suurtakaan eroa, kun molemmat ennakoivat hurjaa (6,0−6,9 %) muttei kuitenkaan katstrofaalista bruttokansantuotteen (bkt) määrän supistumista tänä vuonna ja selvästi vähäisempää (2,5−3,0 %) kasvua ensi vuonna. Kumpikin ennustaa kokonaistuotannon olevan vielä 2022 viimevuotista pienempi. Jatka lukemista ”Vähemmän kipua, enemmän kasvua”
Talouspolitiikkaa epävarmuuden aikana
Vesa Vihriälän johtama koronakriisin taloudellisia vaikutuksia selvittänyt työryhmä (muina jäseninään Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo) luovutti raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle ja valtionvarainministeriölle viime perjantaina (8.5.). Valtiovarainministeriön valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki sanoi julkistustilaisuudessa (36:50−37:15) raportin maalaavan ”hyvin synkän kuvan siitä, mihin olemme taloudessa menossa” ja jatkoi, että ”valitettavasti tuo synkkyys on realismia”. Kielitoimiston sanakirjan mukaan realismi on ”tosiseikkoja tähdentävä katsomustapa”, ja siinä merkityksessä raportti eittämättä onkin realistinen, kunhan muistetaan, että talouden tulevaisuutta koskevat tosiseikat ovat tällä hetkellä huomattavan epävarmoja. Jatka lukemista ”Talouspolitiikkaa epävarmuuden aikana”
Aika on rahaa
Pitkän aikavälin talouskasvuun tutustuneet tietävät, että pienehköltä tuntuva ero vuosittaisessa kasvuprosentissa synnyttää aikaa myöten suuria tasoeroja. Näin tapahtuu, koska kyseessä on korkoa-korolle-kasvu (compounding). Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että ”koronkorko on maailman kahdeksas ihme” − se joka ymmärtää sen tienaa sen, se joka ei ymmärrä maksaa sen. Koronapandemia havainnollistaa meille ikävällä tavalla, miten tämä eksponentiaalisen kasvun mekanismi toimii. Eikä nyt ole kyse vuosista vaan päivistä. Eikä kukaan tienaa. Kaikki maksavat. Jatka lukemista ”Aika on rahaa”
Vaarana varovaisuus
Antti Rinteen (sd) hallitus lupaa ohjelmassaan paljon. Se lupaa rahaa ”tulevaisuusinvestointeihin” ja monenlaisiin hyviin tarkoituksiin. Mutta hallitus lupaa myös uudistaa politiikan tekemisen tapaa. Ensimmäinen näistä lupauksista on ”lupaus hallinnon jatkuvasta oppimisesta”. Talouspolitiikan alalla hallituksella onkin mahdollisuus osoittaa, miten tämä jatkuvan oppimisen periaate toteutuu tässä ja nyt, ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa. Talouden näkymät ovat näet muuttuneet melkoisesti niistä, joihin hallitusohjelma perustui ja joiden pohjalta valtiovarainministeriö (VM) on laatinut viime perjantaina julkistamansa budjettiesityksen ensi vuodelle. Jatka lukemista ”Vaarana varovaisuus”
Sitä saa mitä tilaa
Neljä vuotta on pitkä aika, pitkä aika kuunnella puhetta ja kiistelyä 75 prosentin työllisyysasteesta, niin kuin se olisi talouspolitiikan ainoa asia! Tuo mittari − 15-64-vuotiaiden työllisten määrän suhde samanikäiseen väestöön − on tärkeä talouden tilan indikaattori, mutta vain yksi monista ja rajallinen jo työpanoksen kehityksen kuvaajana. Mutta minkäs teet, kun Antti Rinteen (sd) hallitus on ohjelmassaan nostanut tuon prosenttiluvun oman onnistumisensa mittariksi. Joten ei voi kuin yhtyä iskelmäsanoittaja Sinikka Svärdin viisauteen: sitä saa mitä tilaa. Jatka lukemista ”Sitä saa mitä tilaa”
Ilmiömäistä!
Neljä vuotta sitten, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitusta oltiin luomassa, kehui kokoomuksen silloin puheenjohtaja ja tuleva valtiovarainministeri Alexander Stubb sitä nopeutta, jolla ”yhteinen tilannekuva” saatiin muodostetuksi. Hän otti aikaa: sitä kului vain 74 minuuttia, kun Jyrki Kataisen (kok.) hallituksella oli aikaa tärväytynyt neljä vuotta (ks. merkintäni). Tällä kertaa edetään Antti Rinteen (sd.) johdolla hitaammin. Niin hitaasti, että Sipilä viime perjantaina jo huokaisi, että ”kello käy, eikä Hakulista näy”. Jos keväällä 2015 saatiin suhdanneselfie näpsätyksi runsaan tunnin pähkäilyn jälkeen, ollaan nyt ottamassa ennemminkin dagerrotypiaa, eikä tiedossa ole, milloin neuvottelijat pääsevät asettumaan Säätytalon portaikkoon niskatukineen ja magnesium roihahtaa. Toivottavasti kenelläkään ei ole silloin mustikkakeittoa rinnuksilla. Jatka lukemista ”Ilmiömäistä!”
Työlästä tiedossa
Vanhan hokeman Suomi on yhden totuuden maa. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa enää monellakaan elämän alueella mutta talouspolitiikassa ehkä. Kaikki puolueet ovat näet liikuttavan yksimielisiä sitä, että Suomen työllisyysaste pitäisi saada nousemaan 75 prosenttiin. Tuon maagisen luvun mantramainen hokeminen todistaa, että virkamiehet ovat saaneet talouspoliittisen sanomansa tältä osin hyvin perille. Sisältyihän tavoite 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisesta ensi vaalikautena niin kansliapäälliköiden puheenvuoroon kuin työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiespuheenvuoroon. Valtiovarainministeriö (VM), joka on jo vuosia pitänyt työllisyysasteen kohottamista talouspolitiikan tavoittteenasettelun keskiössä, muotoili omassa virkamiespuheenuorossaan työllisyystavoitteen lievemmin: 75 prosenttia vuoteen 2025 mennessä ja tämäkin optimistisena vaihtoehtona. Jatka lukemista ”Työlästä tiedossa”
Talouspolitiikkaa viran puolesta
Onko Suomi virkamiesten luvattu maa? Vai löytyykö toista läntistä demokratiaa, jossa johtavat virkamiehet esittävät vaalien alla ja niitä varten sellaisen yhteisen puheenvuoron, jollaisen ministeriöiden kansliapäälliköt julkistivat tammikuun lopulla? Raportti ilmoittaa tarjoavansa ”tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusneuvottelujen pohjaksi”, mutta se muistuttaa jo nimeltään (Mahdollisuudet Suomelle) ennemminkin poliittista ohjelmaa kuin neutraalia taustaraporttia. Asetetut tavoitteet ovat totta kai hyviä, sillä kukapa vastustaisi yhdenvertaisuuden edistämistä, kestävää kasvua ja turvallista ja vakaata yhteiskuntaa, mutta eikö tällaisten päämäärien asettaminen ja arvovalintojen tekeminen − siitähän on kyse − kuulu nimenomaan poliitikoille?1 Jatka lukemista ”Talouspolitiikkaa viran puolesta”
Paluu tulevaisuuteen
Bruttokansantuote (bkt) henkeä kohti − kiintein hinnoin ja kausitasoitettuna − oli viime vuoden kolmannella neljänneksellä yhä 3,5 prosenttia pienempi kuin vuoden 2007 neljännellä neljänneksellä (lähde: Tilastokeskus, neljännesvuositilinpito). Valtiovarainministeriön (VM) ja Suomen Pankin (SP) uusimpien ennusteiden (VM ja SP) ja Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan henkeä kohti laskettu bkt saavuttaa finanssikriisiä edeltäneen huipun (2018 vuositasolla) vuonna 2020. Kaksitoista vuotta! Historiallinen ”saavutus”, sillä toista yhtä pitkää pysähdystä eivät kansantulotilastomme (1860−) tunne. Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan alhosta noustiin kymmenentenä vuotena (1923) kriisiä edeltäneen huipun (1913) yläpuolelle; 1990-luvun laman aikoihin samaan saavutukseen tarvittiin seitsemän vuotta (1990→1997). Jatka lukemista ”Paluu tulevaisuuteen”