Helsingin yliopisto
Suomen tehdasteollisuudesta on kadonnut viimeisen seitsemän vuoden aikana 100 000 työpaikkaa. Kansantalouden neljännesvuositilinpidon mukaan tehdasteollisuus työllisti Suomessa vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä 421 600 mutta vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä enää 321 700 palkansaajaa. Tästä kielteisestä kehityksestä on kannettu aiheellisesti huolta. Suomen kehitystä on luonnehdittu kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen huonoksi. ”Olemmekin menettäneet paljon muita enemmän juuri teollisuuden ja viennin työpaikkoja”, kirjoitti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kuukausi sitten Ilta-Sanomisssa. Elinkeinoelmän keskusliitto (EK) puolestaan julisti toissavuotisessa kasvumanifestissaan: ”Olemme valinnan edessä: halutaanko Suomi pitää teollisuusmaana vai annetaanko osaamisen ja työpaikkojen valua kilpailijamaihin?” Mutta millaisen valinnan edessä oikein olemme? Jatka lukemista ”Suomi g-voimien puristuksessa”
Sieppari lumihangessa
”Suomi on kuilun partaalla”, kirjoittaa Jorma Ollila Helsingin Sanomissa (2.1.2016). Kielikuvia ei pitäisi ottaa kirjaimellisesti, mutta silti: eikö Suomen talous ole ennemminkin kuilun pohjalla? Suomen bruttokansantuote (bkt) ei saavuta alkaneenakaan vuonna potentiaaliaan eli taloutemme on edelleen tuotantokuilussa, jonka syvyydeksi Euroopan komissio arvioi 2,0 % ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) 2,7 %. Niin pessimististä ennustajaa ei sentään taida löytyä, joka povaisi uutta romahdusta tälle tai seuraavalle vuodelle. Joten tässä mielessä ei voine väittää Suomen olevan kuilun partalla. Jatka lukemista ”Sieppari lumihangessa”
Menetetty vuosikymmen
Suomen talousluvut ovat synkkiä kuin tämän itsenäisyyspäivän sää. Eurostatin viimekuinen (13.11.) tilasto kertoo, että maamme on vajonnut talouskasvulla mitaten Euroopan jumbosijalle. Euroopan komissio arvioi syysennusteessaan (5.11.) Suomen päättymässä olevan vuoden talouskasvuksi 0,3 prosenttia, mutta tuo perustui arvioon hienoisesta kasvusta myös kolmannella neljänneksellä. Jos tilastokeskuksen (ja samalla Eurostatin) ennakkotieto bruttokansantuotteen (bkt) supistumisesta kolmannella neljänneksellä pitää paikkansa, voi tuon vaatimattoman kasvunkin saavuttaminen osoittautua vaikeaksi. Jatka lukemista ”Menetetty vuosikymmen”
Ruotsi vie, Suomi vikisee?
Suomen taloudellinen kehitys on riippunut viimeiset 150 vuotta vientimenestyksestä. Kun vienti on vetänyt, talous on kasvanut kohisten, mutta kun vienti on takkuillut, on koko kansantalous kärsinyt. Vientiriippuvuuden nurja puoli on tullut turhankin tutuksi viimeisen seitsemän vuoden aikana. Viennin romahdus oli Suomessa finanssikriisin jälkeen poikkeuksellisen syvä, eikä tuosta kuopasta ole vielä noustu. Tämä on selvää samoin kuin se, että taustalla on Nokian matkapuhelintoimialan hiipuminen. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että paperiteollisuuden viennin vaikeudet ovat rakenteellisia − toimialan globaaleihin näkymiin liittyviä, eivät kustannuskilpailukyvystä johtuvia. Mutta sitten näkemykset alkavatkin erota. Jatka lukemista ”Ruotsi vie, Suomi vikisee?”
Terveisiä luottoluokittajilta
Maallistuneita suomalaisia on vaikea pelotella helvetin lieskoilla, mutta onhan meillä sentään luottoluokittajat. Tai ainakin oli. Muistamme miten vuosi sitten (10.10.2014) luottoluokitusyhtiö Standard & Poor’s (S&P) laski Suomen valtionlainojen luottoluokituksen parhaasta AAA-luokasta pykälää alemmaksi luokkaan AA+ (merkintäni siitä). Tuolloin Nordean tutkimusjohtaja ja pääekonomisti Aki Kangasharju julisti, että ”pelleilyn on loputtava” ja että korot ”varmasti pomppaavat”. Eivät pompanneet, ja luottoluokittajalla pelottelu, jota oli harrastettu pitkin vuotta, menetti tehoaan. Viime perjantaina (25.9.) S&P ilmoitti pitävänsä Suomen valtion luottoluokituksen ennallaan (AA+) mutta muutti näkymät vakaista kielteisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa ainakin yhden kolmasosan todennäköisyys sille, että S&P laskee Suomen luottoluokitusta seuraavan kahden vuoden aikana, ”jos taloudellinen elpyminen ei toteudu”. Jatka lukemista ”Terveisiä luottoluokittajilta”
Fakta homma
”Emme pääse pakoon tosiasioita”, sanoi pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoisessa (16.9.) puheessaan Suomen kansalle. Hän esitti oman (”Minulta on kysytty”, ”Mitäkö minä oikein ajattelen?”) tiivistyksensä Suomen talouden ongelmista melkeinpä iskulausejonona. Iskulauseilla yksinkertaistetaan. Niillä halutaan vedota myös tunteseen. Niissä on ”lämpöä”. Mutta tosiasiat on nautittava viileinä, ja ne ovat − ikävä kyllä − useimmiten monitahoisia ja tulkinnan värittämiä. Faktat ovat teoriapitoisia, on joku viisas sanonut. Jatka lukemista ”Fakta homma”
Sipilän laskuoppia
Juha Sipilän hallitus esitteli toissapäivänä toimensa kilpailukyvyn parantamiseksi. Tavoitteena on kuuluisa viiden prosentin kilpailukykyhyppy, jolla on tarkoitus täyttää osa kymmenen miljardin euron suuruiseksi arvioidusta kestävyysvajeesta. Kuitenkin vain pieni osa, sillä neljä miljardia aiotaan kattaa säästöillä ja toiset neljä miljardia rakenteellisilla uudistuksilla. Jäljelle jäävät kaksi miljardia toivotaan saatavan kokoon kilpailukykyä parantavilla toimilla, joitta ovat hallituksen tiedotteen mukaan ”kustannuskilpailukyvyn parantaminen, palkkamaltti ja tuottavuuden parantaminen”. Kun tällä esityksellä ei uskoakseni edistetä palkkamalttia eikä paranneta tuottavuutta, ovat esityksen tavoitteet kestävyysvajeen näkökulmasta vaatimattomat. Jatka lukemista ”Sipilän laskuoppia”
Juoksutusta ja hyppyytystä
Juha Sipilän hallitus on julkistanut esityksensä ”yhteiskuntasopimuksen solmimisesta ja juoksutuksesta”. Juoksutuksesta? Tämä täytyy olla jotain prosessikaaviokieltä, sillä Kielitoimiston sanakirja ei ainakaan anna sanalle asiayhteyteen sopivaa selitystä.1 Olkoon mitä on, hyppyytyksestähän tässä kuitenkin on varsinaisesti kysymys. Hallitustunnustelujen käynnistyessä Sipilä kyseli työmarkkinajärjestöjen edustajilta: ”Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?” (Juha Sipilän blogi 22.4.). Hallitusohjelmassa (29.5.) hyppy oli unohdettu; sen sijaan luvattiin työelämän osapuolille viimeistään 30.7.2015 mennessä esitys ”toimista (yhteiskuntasopimus) yksikkötyökustannusten alentamiseksi vähintään 5 prosentilla”. Nyt hyppy on palannut, sillä hallituksen neuvotteluavauksessa (3.8.) todetaan: ”Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella 5 prosentin kilpailukykyhyppyä.” Jatka lukemista ”Juoksutusta ja hyppyytystä”
Olipa kerran euro
Mitä tämä oikein on: taloutta, politiikkaa vai moraalioppia? Nimittäin Kreikan velkakriisiä koskeva keskustelu ja päätöksenteko. Taloudesta tietenkin pitäisi olla puhe, kun kyse on jopa sadoista miljardeista euroista ja 340-miljoonaisen väestön yhteisestä valuutasta. Mutta jos euroalueen valtiovarainministerien tai valtiojohtajien lasuntojen ohella on kuunnellut ekonomistien kommentteja, ei voi välttyä tunteelta, etteivät taloustieteelliset perustelut ole paljoa painaneet Brysselin päätöksenteossa. Politiikkaa tämä totta kai on mutta ei vain siitä. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi toissa sunnuntaina (12.7.), että ”tärkein valuutta on menetetty: luottamus” − luottamus Kreikkaan. Taannoisia Brysselin neuvotteluja seuratessa tuntui välillä siltä kuin eläisi Grimmin satua. Ei niitä lapsille siistittyjä versioita vaan alkuperäisiä1, joissa ilkeä äitipuolikuningatar joutuu panemaan tulihehkuiset rautakengät jalkaansa ja tanssimaan kunnes kaatuu kuolleena maahan. Paitsi että nyt rautakenkiin ei joutunutkaan astumaan ilkeä äitipuoli vaan tuo uppiniskainen poika (Kreikka), joka oli pettänyt muun europerheen, valehdellut, laiskotellut, kieltäytynyt leikkauksista ja rakenteellisista uudistuksista. Jatka lukemista ”Olipa kerran euro”
Suomi euron pakkopaidassa
Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on käsitellyt kahdessa blogimerkinnässään (tässä ja tässä) Suomen talouden ogelmia − tai peräti ”Suomen tautia”, kuten hän toisen kirjoituksensa otsikoi. Krugmanille ongelmien syy on täysin selvä: yhteisvaluutta euron pakkopaita, joka estää Suomea parantamasta kilpailukykyään devalvaation avulla. Eikä tässä pitäisi olla mitään yllättävää, nobelisti kertoo, sillä Suomen ongelmat ovat juuri niitä, joita oli odotettavissa, kun luotiin euroalueen kaltainen, ei-optimaalinen valuutta-alue. Atlantin takana euron järkevyyttä epäiltiin alusta alkaen, joten nyt analyysi on lyhyt: Mitä minä sanoin! Jatka lukemista ”Suomi euron pakkopaidassa”